1.11.2015

Se aika vuodesta (ja uudet kengät)

Elokuvissa ja sisustulehdissä syksy on aina ihanaa yhdessäolon ja -puuhastelun aikaa: lapset ja koirat telmivät kilvan lehtikasoisssa, eikä ketään ärsytä se, että vaivalla haravoidut lehdet leviävät uudestaan pitkin pihaa. Nauru raikaa, posket punottavat ulkoilmasta, mutta aurinko lämmittää kuitenkin haravohin nojailevaa tai kevyesti touhuavaa talkooväkeä - samoin kuin itse tehty kurpitsakeitto ja eksoottisilla mausteilla elävöitetty glögintapainen lämmin juoma, jota tarjoillaan rustiikkisita termoskannuista (jotka ovat jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin kestäneet ajan hammasta säilyen edelleen ihailtavan kiiltävinä ja käyttökelpoisina). Pihatöitä tehdään hyvässä yhteishengessä, ja hups! vain, niin kaikki onkin jo tehty ja väki voi siirtyä sisätiloihin nauttimaan syksyn ensimmäisestä takkatulesta upottavilla lampaanvillataljoilla loikoillen. 

Meidän perheessä homma ei mene ihan noin... Ensinnäkin syksy onnistuu aina yllättämään meidät, ja kaikki viikonloput tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän täynnä ohjelmaa (ja vaikka blogissa väittäisin vielä keskiviikkona, ettei mulla ole mitään erityistä, tulee sitä kaikennäköistä kuskausta ja kauppaa ja säätöä ihan joka kerta kuitenkin), eikä pihahommiin voi mitenkään lähteä meikit naamassa tai paremmissa vaatteissa ihan noin vain hetkeksi piipahtamaan. 

Sitten alkaa haravoiden etsintä, ja jotenkin/ johonkin onnistumme hukkaamaan niitä kesän aikana - kuka niitä pöllii? Samoin puutarhahanskoja löytyy vain parittomina ja aivan erikokoisina, vaikka olisin voinut vaikka vannoa, että ostin niitä keväällä kokonaisen nipullisen Plantagenista... Mies saa harmikseen yhden pinkin ja yhden vihreän hanskan, minä varaan itselleni ne parhaat mustat, joissa on kuminen kämmen (tämä yksi onnenpari on jaksanut kanssamme jo usemman vuoden!). Sitten mies ehtiikin jo kyllästymään koko projektiin ja päättää lähteä rangelle ("ei tässä nyt vielä mikään kiire ole"), mistä minä tulistun ja alan haravoimaan vimmatussa suuttumuksen tilassa - minkä seurauksena saan tietenkin käteni rakoille alta aikayksikön huippuhanskoista huolimatta. 

Kesken haravoinnin muistan pyykit, ja lähden laittamaan niitä kuivumaan. Pyykkien jälkeen ryhdyn laittamaan ruokaa, keitän kahvit, käväisen Facebookissa ja blogeissa, autan vähän poikaa läksyjen kanssa, ja päätän ottaa tirsat, kun niin kovin väsyttää (ja koska parasta viikonlopuissa on nukkuminen). Herättyäni muistan kesken jääneen haravoinnin, mutta siinä vaiheessa onkin jo ihan pimeää...

Tässä tilantessa siis nyt ollaan: etupiha on täynnä lehtikasoja, jotka pitäisi saada kompostiin ja takapiha on täysin koskematon. Tämä on oikeastaan se ainoa kerta vuodesta, kun tulee mieleen, että voisihan sitä asua kerrostalossakin! Lumityötkään eivät yleensä korpea yhtä paljon kuin haravointi, me ei vaan osata tätä hommaa. 

********

Haravointiharmin vastapainoksi sain iloa päivääni näistä uusista nilkkureista, jotka tilasin Pretty Ballerinas - nettikaupasta. Kengät ovat jalassa aivan uskomattoman mukavat, sillä niissä on sama pehmeä pohja kuin tutuissa ballerinoissa - mikä tekee niistä samalla tosi epäkäytännölliset ja suorastaan mahdottomat talvikäyttöön. Täytyy siis pitää nyt ahkerasti ennen lumentuloa, jotta saan CPU*-hinnan mahdollisimman alas :-D Aloitan heti huomenna!
(*Cost per usage)


6 kommenttia:

  1. Hahhaaa sun ensimmäisen kappaleen kuvauksen vuoksi, MÄENPYSTY enää katsomaan yhtätiettyä ohjelmaa, kun se ei mene kuitenkaan kuin...you know!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan ei mene ;-)

      (en ole katsonut ko. ohjelmaa koskaan, mutta se on mun to-do-listalla kyllä)

      Poista
  2. Hahaa, tuo kuulostaa juuri siltä, mitä se meillä varmasti olisi jos olisi oma piha. Siis tuo teidän toiminta tietty, ei meillä noin idyllistä olisi kuin ekan kappaleen tekstissä :)

    Nilkkurit näyttää hurjan makeilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuollaista se on yleensä, sitten kerran vuodessa voi joku sellainen idyllisempi hetki kun vaikka poimii omasta puusta luumuja syötäväksi - ja sitten taas tuntuukin ihan kivalta, että on ihan pieni oma lääni tässä ympärillä!

      Poista
  3. Meillä on onneksi niin pieni piha, ettei haravoitavaa ole hirveästi. Haaveillaan vähän isommasta pihasta, että olis enemmän etäisyyttä naapureihin. Täällä Alppien kupeessa kun muutenkin asutaan niin tiheästi. Välillä on käynyt mielessä ajatus, että siinä isommassa pihassa olis sitten enemmän hoidettavaa. Meillä on kyllä kaikki tavarat tallessa, siitä pidän huolen minä ja pedantti luonteeni, mutta millään riemulla en niitä tavaroita tuolta pihalta muiden jäljiltä keräile ;-) Onneksi suomi on niin harvinainen kieli, ettei naapurit ymmärrä kun jupisen itsekseni kohtaloani muiden tavaroiden keräilijänä. Siinä saattaa välillä nimittäin päästä muutama ärräpääkin..
    Mutta hei, vaikka meidän piha onkin pieni, on se edelleen haravoimatta. Periaatteella ehtiihän tuon mennään :-)
    Kiva neule sinulla tuossa kuvassa.. Mistä se on? Olen etsinyt jotain vastaavaa koko syksyn.

    Mukavaa marraskuuta toivottelee FrauR, joka on lukenut blogiasi pitkään, mutta vasta nyt kommentoi ensimmäistä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallo, FrauR!
      Kiva, että rohkaistuit kommentoimaan - ja heti noin pitkä tekstikin vielä :-D

      Neule on Repeatin, taitaa olla parin vuoden takaista mallistoa. Se on ihan tosilemppareitani, eli sen CPU-hinta on jo laskenut hyvinkin siedettävälle tasolle!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...