31.10.2015

Keinottelua

Olin ajatellut hankkivani syksyksi sekä culottes-tyyppiset pöksyt että nahkahousut (ylläri, kun niitä nahkahameitakin on vain neljä!). Ensiksimainittuja on tullut soviteltua aina, kun [henkarilla] kivannäköisiä on sattunut vastaan, mutta alan jo luopumaan tästä haaveesta, sillä 160 cm varteni päällä ne ovat kaikki näyttäneet sellaisilta hullunhauskoilta klovnihousuilta - aika kaukana siis siitä viiltävän terävästä business chic -tyylistä, jota tavoittelin...

Nahkahousujen metsästyskään ei ole ollut helppoa. Farkku- ja leggingsmallisia housuja olisi saatavilla jonkin verran, mutta halusin mielummiin omiin housuihini vähän väljyyttä ja pehmeyttä, sillä yritän välttää sellaista "nelikymppinen bööna haluaa olla rokkimimmi" -vaikutelmaa. Meillä on toki töissä kovin rento pukeutumiskoodi, mutta kyllähän sitä tässä iässä pitää jo vähän miettiä, minkälaisen vaikutelman sitä itsestään antaa ja missä kohtaa mennään heittämällä rentouden rajan yli sinne liian yrittämisen puolelle.

Lindexin Extended -mallistossa on aivan mielettömän ihanasta, pehmeästä ja ohuesta nahasta valmistettu vajaamittainen malli, joka näyttäisi upealta kenen tahansa minua päätä pidemmän yllä. Minun päälläni klovniefekti oli taattu :-( Matsku oli tosiaan niin ihanaa, että yritin kovasti miettiä, josko olisin onnistunut itse jotenkin tuunamaan ne sopivimmiksi. Luovuin aika nopeasti ajatuksesta, sillä lopputulos olisi minun kädentaidoillani todennäköisesti näyttänyt siltä, kuin olisin yrittänyt tehdä vanhasta käsilaukusta shortsit. Sekin olisi kaukana siitä business chic -maailmasta...

Marimekolla on myös tarjolla oikein kiva malli, mutta ensinnäkin työkaverillani on jo sellaiset, ja toisekseen 500€ hinta oli aika tyyris sellaisesta vaatteesta, jota en kuitenkaan usko käyttäväni ihan koko loppuelämääni.

Selasin läpi mm. asos.comin, yoox.comin ja shopbop.comin hengästyttävät valikoimat, mutta ei tärpännyt. Ehdin jo unohtamaankin koko ajatuksen, kunnes nämä kuvassa näkyvät keinonahkaiset housut ilmestyivät Banana Republicin valikoimiin. En ole koskaan omistanut mitään keinonahkaista ja olen suorastaan vieroksunut muovisen oloista materiaalia, mutta nämä housut ovat kyllä erehdyttävän aidontuntuiset ja mukavan pehmeät. Nähtäväksi jää, miten hiostavat ne ovat, mutta kun hinta oli kohdallaan (alle satkun), ei riski ole kovin suuri ja uskoisin, että saan näistä irti sen, mitä haluankin ja voin sitten ilman suurempaa kriisiä luopuakin housuista kun sen aika koittaa. Sitä en tosin osaa arvioida, kumman ekologinen ja eettinen jalanjälki on painavampi, oikean vai keinonahan?! Tuntuu vähän siltä, että molempi pahempi... Mitä mieltä te olette, ja minkälaisia käyttökokemuksia teillä on keinonahasta?

Saattaa olla, että lyhennän lahkeita vielä yhden käänteen verran (ihan reteästi kaksipuoleisella superteipillä), jotta saisin vähän enemmän nilkkaa vilkkumaan. Teippi on siitä kätevä tuunausapu, että sen saa myös purettua aika helposti, jos ei olekaan tyytyväinen lopputulokseen :-)

Taidan tästä siirtyä ulkohommiin hetkeksi, kun kerran aurinko paistaa. Naapurit ovat näköjään kaikki haravoineet pihansa puhtaiksi, ja meillä on homma vielä aloittamatta... kamalat paineethan tässä on, kun ei voi olla naapureita huonompi - tyypillistä espoolaishenkeä :-D

Hienoa lauantaita teillekin, pus!

30.10.2015

Pooloillen

Etsin Stockalta mustaa villapooloa, mutta sopivaa ei tullut kohdalle. Sen sijaan tämä Globalin kasmirneule oli mahdoton ohittaa: 100€ hinta oli mielestäni oikein kohtuullinen ihanan ohuesta ja pehmeästä neuleesta, joka on suorastaan ilo pukea päälle. Keskiviikkona oli jo aamulla niin kylmä, että oli pakko käydä vaihtamassa ajattelemani silkkitoppi tähän lämpimämpään asuun, mutta sitten ensi viikon keli näyttääkin taas vähän lämpimämmältä - pukeudu nyt siinä sitten asianmukaisesti?!

Taistelin tuskissani tuon valokuvan kanssa (kamalan varjoisa, mutta lisävalotus olisi tehnyt neuleesta lähes valkoisen), kun taas juuri nyt ulkona olisi mitä ihanin auringonpaiste ja minä tietysti kökötän sisätiloissa odottamassa seuraavan palaverin alkamista ...oi, ollapa vapaabloggaajatar, niin saisin ihanat ulkokuvat syyskuun väriloistossa ja ihanassa valossa!

No, sellaista tuskin on odotettavissa ihan lähiakoina - tai jos työni loppuisivat, kökkisin vain kotona verkkareissa (enkä voisi shoppaillakaan), joten eihän mulla olisi mitään kuvattavakaan... ihan hyvä sittenkin näin, kun tarkemmin puntaroi asiaa :-)

****
(jatkan kirjoittamista illalla kotona)
Suunnistin tänään töiden jälkeen Punanaamioon ostamaan huomisiin Halloween-bileisiin koko perheelle peruukkeja. Pikkuputiikki oli niin tupaten täynnä, että ulkopuolelta katsottuna näytti siltä, kuin siellä olisi ollut megabileet! Onneksi joku ihana tyyppi - jolle olen iltani velkaa - vinkkasi ovella, että yläkerrassa oli myös käteiskassa, ja suoriuduin alle puolessa tunnissa koko keikasta. Miten kaikki olivatkin jättäneet Halloween-rekvisiittansa hankkimisen noin viime tinkaan?! Meitsi on sitten huomenna mustatukkainen femme fatale (satsaan myös punaisiin huuliin), mieheni sai ihanan 80-luvun liehuletin takatukkineen ja poika valtaisan afron - olemme siis varsin näyttävä kööri :-D Mitään muuta erityistä ei olekaan ohjelmassa, mutta jos keli on hyvä, olisi kiva päästä tekemään koiran kanssa oikein pitkä kävely päivänvalon aikaan.

Tämä ilta on kuitenkin Vain elämää -ohjelman ja Papet-cavan, poks!

27.10.2015

Tutusti sävytetty

Heipparallaa! Näin ne illat pimenevät, ja kun ekat joulumainoksetkin on jo tullut bongattua, aloin huvikseni laskemaan montako työpäivää on vielä jäljellä - ja sain lukumääräksi 34!! Me lähdemme jo joulukuun puolessavälissä Thaimaahan, joten karkaan hieman etuajassa, muttei ilman tuota lomaakaan olisi montaa päivää enempää :-) Kohta ollaan siis uuden vuoden puolella, mikä on jotenkin aika hurjaa!

Asukuva on valitettavasti hieman epäskarppi, mutta tätä se nyt on vielä pitkän, pitkän aikaa...Mutta näkeehän tuostakin, että olen siirtynyt talven tuttuihin sävyihin, mustaan ja harmaaseen. By Malene Birgerin huivi on melkein kasvanut kaulaan kiinni, kun taas jokseenkin ylihinnoiteltu Tigerin collegemekko oli vasta ekaa kertaa päällä, vaikka olin siitä ostohetkellä niin innoissani. No, annetaan sille vielä hetki aikaa ansaita paikkansa!

Töissä on yritetty etsiä uusia tekemisen tapoja ja kuljettu tunteiden vuoristoradassa - ei ihan helppoa esimiehellekään... Kohti parempaa ollaan kuitenkin menossa, ja uskon vakaasti, että tehdyt muutokset (tekemisen tapoihin, siis) olivat ihan oikeita, vaikka tietysti vie aikaa opetella kaikki uudet kuviot - eikä kaikkea ole vielä edes ehditty miettimään loppuun asti. Siinä on ehkä ollut myös koko prosessin suurin yllätys: jotenkin sitä oli ajatellut, että kunhan ne kamalat irtisanomiset on hoidettu, on kaikki ohi, mutta siitähän se kaikki vasta oikeastaan alkoikin, ja nyt vasta tiedostan sen, miten pitkä matka on edessä ennen kuin kaikki palaset loksahtavat lopullisesti paikalleen... Olen siis sen 34 päivän päästä enemmän kuin loman tarpeessa, varmaan enemmän kuin koskaan ennen!

Nyt olen lähinnä yöunen tarpeessa, joten lähden uhmaamaan täysikuuta ja yritän nukkua edes reilut seitsemän tuntia. Se ei todellakaan ole riittävästi, mutta jotenkin vain kukun aina aivan liian myöhään kaikkea turhanpäiväistä touhuten tai somessa roikkuen, vaikka tiedän, että mikään ei olisi tärkeämpää kuin nukkuminen - tämä lienee aika yleinen haaste?!

Jutellaan siitä lisää huomenna, nyt hyvää yötä :-)

23.10.2015

Jotakin mulle

Kukaan ei varmaan ylläty kun kerron, että yritin lievittää viikon stressiä shoppailemalla?! Huomasin keskustapalaverin jälkeen, että olin parkkerannut autoni aivan Mycokon viereen, ja sen ovi oli niin kutsuvasti auki, että pakkohan siellä oli piipahtaa :-) Sovittelin useampaakin paitaa, mutta muut olivat joko liian isoja tai pieniä - onneksi löytyi tämä yksi, joka istui hyvin ja tuntui kivalta päällä.


Toppi on Day Birger Mikkelsenin ja pesunkestävää silkkiä, mitä arvostan kovasti - pesulakäynnit kun tuntuvat kovin vaivalloiselta askareelta... Peukut myös mulle siitä, että ostin jotakin muuta kuin mustaa tai harmaata!

Tätä kuvaa ottaessani huomasin, että kaula-aukon pieni kultainen nappi oli pahasti naarmuuntunut, mikä harmitti niin paljon että soitin vielä liikkeeseen. He kyllä ystävällisesti lupasivat ottaa sen takaisin ja korjauttaa ompelijalla, mutta varoittelivat myös sen kestävän jonkin aikaa. Nopein ratkaisu olisi kuulemma käydä ostamassa sopivan väristä lankaa (toin itse esille sen, ettei multa löydy sopivaa sävyä onnettomasta ompelulaatikostani) ja vaihtaa varanappi paikalle. Maksoin jo paidasta yli 200€, enkä haluaisi enää satsata edes viittä euroa petrolinväriseen ompelulankaan - onko se nyt niin väärin ajateltu?!

Tarkoitus oli myös käydä etsimässä uusia korkkareita, sillä olen jo käyttänyt Guessin popot aika kiitettävästi loppuun tässä vuoden aikana. Yleisen kulumisen lisäksi olen näemmä jäänyt koroista jumiin aika moneen tuulikaapin ritilään, niin pahasti olen saanut ne karrelle. Alkoi kuitenkin sataa juuri silloin, kun olisi pitänyt marssia läpi kaupungin, ja niinpä mukavuudenhaluni vei voiton ja lähdinkin ajelemaan kotia kohti - ehtii ne kengät ostamaan vaikka ensi viikolla...

Sukkahousuja sentään kerkesin ostamaan, sillä niiden tarve oli tosi akuutti: pääsin vasta alkuun ja rahaa upposi silti 60€. What?! Jotenkin mystisesti suurin osa paksuista sukkiksistani oli päässyt kesän aikana nuhraantumaan ja nyppyntymään, joten joudun tekemään vielä useampiakin ostosreissuja ihan lähiaikoina.

Olen niin kiitollinen, että tämä viikko on vihdoinkin voiton puolella ja kaikki ikävät velvollisuudet on hoidettu (kai) suht. kunnialla. Huomenna on luvassa iloinen perhejuhla, ja sunnuntaina Helsinki International Horse Show, eli pelkästään ihania asioita. Samaa toivon teillekin, kaikkea hyvää!

22.10.2015

Kiitos, ihan hyvin menee.

Maanantaina opettelin irtisanomaan. Ihan totta, olin irtisanomiskoulutuksessa valmistautumassa viikon kurjiin koitoksiin. Koulutus oli siis ihan hyvä ja erittäin tarpeen, koska jos joskus haluaa suoriutua kunnialla ja työkaveria kunnioittaen, oli se tällä viikolla. Illalla jännitti niin paljon, ettei uni meinannut tulla - ja ihanankamala koiramme päätti valita juuri sen yön älämölölleen ja turhalle vinkumiselleen (no ok, ekalla kerralla yhdeltä yöllä sillä oli kieltämättä kova pissahätä, mutta ne kaksi seuraavaa herätystä kolmelta ja viideltä olivat kyllä aivan turhia).

Tiistai oli kertakaikkiaan kamala; ensin olin itse irtisanomassa, ja sen jälkeen olin muuten vain sen kaiken kaaoksen, surun ja itkun keskellä loppupäivän. Viiden aikaan huomasin puristaneeni hartioita korvia kohti niin kovasti, että päätä alkoi särkemään. Muutamalle ihmiselle sain sentään kertoa mukavistakin muutoksista, mutta ne jäivät kuitenkin sen varjoon, että niin monen työt päättyivät ja he lähtivät samantien työvelvoitteestaan vapautettuina talosta ulos. Hyviä tyyppejä, joiden kanssa on naurettu monet naurut ja tehty hienoja duunijuttuja, ja joita en ehkä näe enää koskaan. Päivän päätteeksi sain kuulla vielä erään musertavan uutisen tuttuni sairastumisesta; se tuntui ihan viimeiseltä niitiltä, jonka alla olin murtua aivan täysin.

Mustan päivän ilta jatkui samaan malliin: siskoni soitti ja kertoi, että muistisairas äitini oli päättänyt lähteä viikonloppuna hevibändin konserttiin ihan yksin. Oli pukenut nätin mekon päälle ja kävellyt konserttipaikalle ja viettänyt sitten koko illan puoleenyöhön asti täysin tuntemattomien tyyppien kanssa heviä kuunnellen. Kyllä ne niin taitavasti soittivat, ne pojat, ja harjoittelivatkin niin kivasti sitä ennen niiden pillien (jotakin soittimia) kanssa. Melkein itkin, mutta kun nauratti niin kovasti. Sitten itkettikin. Ja päälle kamala huoli: miten kauan äiti vielä pystyy asumaan yksin, koska koittaa se päivä, kun hänet on löydetty jostakin harhailemasta tai hella on unohtunut päälle? Mitä sitten tehdään?

Illalla tulin nälkäisenä ja pää särkien kotiin, jossa nälkäinen lapsi ja  tyhjä jääkaappi huusivat molemmat yhtä lujaa. (Olisiko se mies voinut kerrankin tulla ajoissa kotiin?!) Päästin koiran pihalle pissalle, ja lähdettiin pojan kanssa pizzalle. Ainakin 2000 kaloria.

******

Muistan, kun luin kymmenisen vuotta sitten kolumnin, jossa joku nelikymppinen nainen kirjoitti ruuhkavuosien keskellä elämisestä. Siinä omaa vauvaani imettäessä koko käsite tuntui täysin vieraalta ja etäiseltä, mutta nyt tuntuu siltä, että se olisi voinut olla minun kirjoittamaani tekstiä. Johonkin se kolahti kuitenkin jo silloinkin, kun kerran muistan sen - tai ainakin sisällön - niin elävästi. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan, oikein megaruuhkan syövereissä. Oikein kaulaansa myöten kiireeseen ja kaaokseen uppoutuneena. Lapsi ei sentään vielä käytä huumeita, eikä miehelläni tietääkseni ole toista naista, mutta ehkä nekin ovat vain ajan kysymys.

Mutta kiitos kysymästä, ihan hyvin menee.

16.10.2015

Perky in pink

Voi että, miten olenkaan astunut ihan uusille väriurille tämän uuden takkini myötä: vaaleanpunaista! Minulla!

Ehkä ei sieltä ihan kirkkaimmasta päästä, ja kieltämättä kaukaa katsottuna takin voi jopa tulkita harmaaksi, kuten eräs puolisokea työkaverini oli tehnyt, mutta omaan silmääni se on jotakin aivan uutta ja piristävää, ja sehän on tärkeintä :-)

Pari postausta sitten juuri totesin, että Suomen syksy vaatii kyllä useamman paksuisia ja mallisia takkeja, ja tämä pomppa tuli hyväksi lisäksi sellaisiin +5 C -aamuihin, joita on eletty nyt jo muutaman viikon ajan. "Oikea" talvitakki on vielä vähän liian lämmin ja tuntuu vähän hoopolta ylipukeutumiselta, mutta poplarissa tulee kylmä, joten välikausitakki on selkeästi yhtä tärkeä äidille kuin mitä se on lapsellekin! (Tosin oma poikani kulki viimeiseen asti Abercrombien army-takissaan, ja siirtyi paksumpaan rotsiin vasta kun piilotin sen lempitakin...) Kovemmilla pakkasilla takki voi ehkä siirtyä sisäkäyttöön - mutta siinä tapauksessa sen hihoja pitäisi kyllä lyhentää, kun ne ovat nytkin pitkähkönpuoleiset...

takki cos
huivi Part Two
farkut rag&bone
nilkkurit &OtherStories

Tuolla aikaisemmin kyseltiin, miten elämä ripsien kanssa on sujunut, ja ihan hyvinhän se! Edelleen vähän stressaa, kun niitä tippuu ainakin pari päivässä (omien ripsien uusiutumisen myötä - eipä ole aikaisemmin tullutkaan laskeskeltua, miten monta niitä päivässä lähtee....), ja rivistö siis harvenee pikkuhiljaa niin, että viikon päästä pitänee mennä jo ekaan huoltoon. Kolmen viikon huoltoväli tulee aika kalliiksi! Olen pari kertaa herännyt yöllä siihen, että melkein hieron silmiäni (miksi?!), mutta olen tainnut joka kerta havahtua ajoissa aikeeseen, eikä suurta vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Se olisikin sitten nopeasti räpsyjen turmio!

Aamuisin säästää silmämeikin (rajaukset, luomiväri ja ripsari) verran aikaa, eli ei ihan kamalasti. Sen sijaan silloin, kun on muuten meikittä - eli minun tapauksessani oikeastaan aina vapaa-ajalla - on paljon huolitellumman näköinen, mikä tuntuu ihan kivalta. Omaan silmääni ripset tuntuivat etenkin alkuun vähän liiankin näyttäviltä, mutta spontaaneja kehuja on sadellut sen verran paljon (ja rehellisiltä ihmisiltä, jotka tuskin turhaan sanoivat), että selkeästi ne huomataan ja ovat ihan edukseen :-)

Nyt todella houkuttelisi käydä laittamassa geelikynnetkin, sillä niistä uskoisin olevan vielä paljon enemmän iloa kuin näistä ripsistä: normimanikyyrini ei alus- ja päällyslakoista huolimatta kestä koskaan siistinä paria päivää pidempään, ja kaiken lisäksi olen niin tohelo, että onnistun katkaisemaan [lyhyetkin!] kynteni aina vaikka autonoveen tai omaan käsilaukkuun (!!). Olen siis maanisessa lakkauskierteessä, sillä haluan ehdottomasti pitää kynnet siistinä ja huoliteltuina, ja suorastaan ahdistun, jos niissä ei ole hyvää väriä. Olen kokeillut kaikki mahdolliset geelilakkausta jäljittelevät markettituotteet (mm. Lumene Gel Effect, L'Oréal Infallible ja Sally Hansen Miracle Gel), mutta niidenkään kesto ei ole kuin maksimissaan sen muutaman päivän - olisin siis otollinen geelilakkausasiakas! Kaiken A ja O on se, että työpaikkani yhteydessä on kauneushoitola, joka tarjoaa sekä ripsi- että kynsipalvelut - ja parhaassa tapauksessa voisin hoitaa molemmat samalla käynnillä, mitä täytyykin kysyä heti ensi viikolla.

Nyt nautin kuitenkin hyvin ansaittua perjantaicavaani villasukat jalassa ja kroppa ihanan väsyneenä palkitsevan ratsastustunnin jäljiltä. Ihan parasta!

13.10.2015

Aamuhämärissä

Hyvää iltaa, hyvät ystävät! Pahoittelen onnettoman hidasta postaustahtiani - ja kiitän kovasti siitä, että olette uskollisesti pysyneet matkassa mukana kaikesta huolimatta! Kiitos ja pus!

Aamulla oli jo vähän hintsusti luonnonvaloa, minkä huomaa asukuvasta - tästä se nyt alkaa, se suomalaisen bloggaajan hämäräkausi. Päivän asu palveli kuitenkin oikein hyvin pitkän ja päänsäryntäyteisen työpäivän; paljon sitä ehti taas reilussa kahdeksassa tunnissa työstämään: oli yhteiskuntavastuuviestinnän (onko toi edes sana?!) suunnittelua, johtamisjärjestelmän kehittämistä, brändipohdintaa ja myynnin tilannekatsausta. Ei mikään ihme, että vanne vähän kiristää ohimoilla - ja siksi pitäisi nyt pikimmiten päästä koiran kanssa raittiiseen ilmaan luonnon omaan mindfulness-hoitoon.

college Cos
hame By Malene Birger
kengät Pretty Ballerinas

Hain tänään töiden jälkeen myös Cosin painavan paketin, ja vaikka ihan kaikki valintani eivät oikein istuneet päälle, oli joukossa onneksi myös monta kaappiin kelpuutettavaa vaatetta, joten uutuuksia on luvassa! Tilasin myös uusia hellevaatteita, sillä suuntaamme taas jouluksi Thaimaahan, ja kaikki kesäkolttuni olivat jo aivan tylsiä ja kulahtaneita, you know :-D

Pilalle hemmoteltu lapsemme ei oikein innostunut Thaimaasta, ja yritän nyt päättää pitäisikö häntä sääliä vai syyllistää. Toisaalta kyllä ymmärrän, että kaksi viikkoa voi tuntua pitkältä ajalta, kun sen viettää vanhempiensa seurassa: hän on niin ujo, ettei ole oikein koskaan ystävystynyt muiden lasten kanssa matkoillamme, etenkin kun hotelleissamme ei juurikaan ole ollut muita suomalaisia. Mutta siis oikeasti, miten kamala rangaistus on viiden tähden hotelli, hyvät ruoat ja meikäläisen loistavat jutut? On golfia, snorklausta ja pingistä, ja tennistä ja vaikka joogaa, jos sitä haluaa kokeilla! Täytyy vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi kirjoja - meille molemmille - ja vaikka joku hyvä matkakokoinen lautapeli, jota voimme yhdessä opetella pelaamaan (Happy Hour on perinteisesti myös Game Hour meidän perheessä). Vielä kun saisi jostakin rasvaimun ruiskurusketuksen lisäksi...

Koira vinkuu jo ovella, joten nyt on ihan pakko mennä. Nähdään taas pian!

7.10.2015

Räpsyripset

Moi taas! Mulla on aina hyvät aikeet kirjoittaa kuulumisia melkein joka päivä, mutta johonkin ne illat aina kuluvat ihan hujauksessa - ja nyt, kun päivät lyhenevät, tuntuu jo näin puoli seiskan iltahämärissä siltä, että pitäisi ihan pikapuolin olla menossa nukkumaan :-O

Tänään ehdin töiden jälkeen sentään ikuistamaan päivän asun filmille (no ok, muistikortille); mitään uutta tässä ei ole, mutta kaikkea mistä tykkään tosi paljon kuitenkin!

jakku Marks & Spencer
huivi By Malene Birger
neule Part Two
farkut Cos
kengät Cole Haan

Ostin tuon M&S:n jakun sisäkäyttöön viime talvena, mutta se todisti käyttökelpoisuutensa ulkotakkina vappuna Lontoossa (onneksi olin pakannut sen mukaan, koska siellä oli kylmä!) ja nyt pikkupakkasilla se tuntui oivalta noin päällikerroksenakin. Hyvä, että tuli hankittua!

Erilaisia ja -tyylisiä takkeja saisi kyllä olla tuolla eteisessä roikkumassa vielä enemmänkin, kun nämä kotimaan kelit ovat mitä ovat: aika harvassa ovat ne viikot, jolloin ei tarvitse mitään takkia päällensä - ainakaan jos on sellainen vilukissa, kun minä!

Olin muuten tosi ylpeä itsestäni, kun kaivoin pojalle viime kevään alennusmyynneistä ostetun toppiksen myöhään sunnuntai-iltana tulevan viikon sääennustetta katsottuani (ja siitä järkytyttyäni). Kerrankin olin ajoissa ja hyvin valmistautunut, eikä lapsen tarvinnut palella tai kärvistellä hihoistaan liian pienessä rotsissa!

No mutta hei, vielä otsikon asiaan: kävin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen laittamassa ripsenpidennykset pari päivää sitten. Oho!

En oikein ymmärrä omaa logiikkaani - tai siis sen puutetta, sillä olen aina sanonut, etten voi laittaa geelikynsiä siksi, etten ehdi huoltamaan niitä muutaman viikon välein, vaikka ne  muuten olisivatkin niin superkätevät. Sen sijaan lakkaan sitten kotona (joo, joskus töissäkin, pakko myöntääj) kynnet kolmen, neljän päivän välein...

Ja nyt sitten haksahdin noihin ripsiin, joita pitää huoltaa ihan samalla tavalla. Toistaiseksi ne ovat tietysti ihan kuosissaan, mutta stressaan kyllä jokaista bongaamaani irronnutta ripseä (tähän mennessä olen laskenut neljä) ja pelkään, että mulla on viikon päästä enää sellainen harva, toisiinsa nojaavien ripsien säälittävä ristikkoaita jäljellä. Lisäksi pelkään, että hankaan joku yö silmiäni nukkuessani niin, että aamulla on suu täynnä minkinkarvaa (pidennysten materiaali, siis). Olen myös - tosissani - harkinnut uimalasien käyttöä suihkussa, jotta ripset eivät kastuisi ja liima hapertuisi; saunaa en edes harkitse!

Tavoitteena oli mahdollisimman luonnollinen look (ehkä hieman ristriidassa ripsienpidennysten perusideologian kanssa!), mutta olin silti vähän häkeltynyt kun näin lopputuloksen ekaa kerta peilistä. En tajunnut ottaa ENNEN-kuvaa, jotta pääsisitte vertailemaan eroa, mutta eiväthän nuo tuossa kuvassa nyt niin kamalan/liian/shokeeravan vahvoilta näytä?! Ja onhan tässä oma silmäkin jo pikkuhiljaa tottunut uuteen ilmeeseen, ja kehujakin on tullut :-) Lopullisen arvosanan voi kuitenkin antaa vasta muutaman viikon päästä, kun tosiaan nähdään miten pitkään nämä pysyvät siisteinä ja riittävän tuuheina. Toistaiseksi kuitenkin ihan lupaava alku!

2.10.2015

Myrskyä uhmaten

Keli oli aamulla oikein lämmin ja kiva, ja tuntui ihan oikealta lähteä vielä töihin ilman sukkia ja lahkeet käärittynä. Päivän mittaan iltapäivälehdet aloittivat sitten Valio-myrskystä raportoinnin ja varoittelun, ja ehdin jo hieman katumaan asuvalintaani... Pääsin kuitenkin ihan kuivin jaloin kotiin, ja nyt olen jo turvallisesti kotisohvalla viinilasin ja villapeiton kanssa (Vain elämää alkoi juuri) :-D

jakku Whistles
t-paita Oui
farkut Lindex
kengät Ganni

Huomenna menen äitini kanssa Vesku Loirin 70-vuotisjuhlakonserttiin; luvassa on monipuolinen esiintyjäkaarti Suomen ykkösrivin artisteja, joten vaikka Veskun musiikki ei nyt ole ihan oman makuni mukaista, tulee illasta varmaan tosi vaikuttava. Sitä on nykyään niin pilalle hemmoteltu kaikista tarjolla olevista ravintoloista, konserteista ja muista elämyksistä, ettei aina osaa edes arvostaa niitä kaikkia tai innostua kamalasti etukäteen - uskoisin, että äitini ilo (hän ei todellakaan ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, etenkään isäni kuoltua) nostaa kuitenkin omatkin fiilikset kattoon. Mutta mitä ihmettä mä puen päälle?

Koin työpäivän jälkeen myös karvaan pettymyksen, kun sovitin päälle tätä Whistlesin kerrassan upeaa mekkoa, jonka sain tänään töihin - se oli ihana, mutta mulle liian pieni, ja harmitti ihan tosissaan (sekä omat läskit että liiallinen optimismini tilausvaiheessa)! Isompia kokoja ei ole enää saatavilla, joten se siitä.

Toisaalta, mun olikin tarkoitus etsiä jotakin muuta kuin musta mekko, sillä meitä pyydettiin mieheni kanssa maailman suloisimman pienen pojan kummiksi (mikä upea kunnia!) ja haluaisin ristiäisiin jotakin muuta kuin synkkää mustaa - mutta eipä tietenkään ole mitään hyvää tarjolla juuri nyt, kun pitäisi löytää jotakin tiettyä.. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verkkokaupat, Cosin ja Sokoksenkin (siinä nähdään jo epätoivoni määrä), joten Stocka ja Fredan Mycoko jäävät viimeisiksi oljenkorsiksini -  pitäkää peukkuja!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...