Perussettiä

Päivän asun rakentaminen lähti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta: aamulla oli poikani terveystarkastus ja koska asumme ihan koulun vieressä, oli pakko kävellä tuo ainakin sadan metrin matka. Siksi farkut, ja kaikki muu tuli sitten ikään kuin annettuna - tennarit vaihdoin toimistosaappaisiin, jotta sain sekä ryhtiä että pituutta vähän enemmän :-)

neule Tibi

raitapaita Cos

farkut Gap

saappaat Billi Bi

Kuulustelin juuri pojalta historiaa, ja on pakko myöntää, etten pärjäisi itsekään kamalan hyvin, jos pitäisi nyt ulkoa luetella kivi- ja muut kaudet, tai kertoa miksi luolamaalauksia aikoinaan tehtiin. Onkin siis ihan sivistävää kerrata tuollaisia perusasioita, jotka kuitenkin kuvitteli osaavansa! Kielet ja matikka mulla on paljon paremmin hallussa (ja toivottavasti vielä monta vuotta eteenpäin!), mutta reaaliaineet eivät kouluaikoinakaan olleet suosikkejani - minkä taakseen jättää, sen edestään löytää pätee näköjään tässäkin.

*****

Mulla piti olla tällä viikolla kirppispöytä Akselissa, mutta jouduin perumaan sen, koska en ehtinyt/jaksanut edes kasata myytävää tavaraa, hinnoitteluhässäkästä puhumattakaan. Akseli siirtyi uuteen kassajärjestelmään, jonka myötä hintalaput pitäisi kirjoittaa netissä etukäteen, käydä hakemassa tarra-arkit paikan päältä ja sitten vielä lätkiä ne paikoilleen. Jotenkin se käsin kirjoittelu tuntui kuitenkin sujuvammalta tavalta, vaikka tuossa uudessa systeemissa on se etu, että näkee tuotekohtaisesti, mitä on myyty (ja mitä varastettu...). Uutta [hyvää] myyntipaikkaa joutuu jonottamaan taas aika pitkään, joten menee varmaan ensi vuoden puolelle ennen kuin pääsen laittamaan ylimääräistä tavaraa kiertoon. Harmi!

Ja niin se ilta sitten vierähtikin kauppareissun ja historian merkeissä; nyt taas lapsi yöunille, hetki telkkaria ja itsekin perässä pehkuihin. Hyvää yötä!

Tilauksen mukaisesti: lyhyt musta neule

Olen kuullut, että kun sanoo haaveensa ääneen, tulee siitä vähän konkreettisempi ja sitä alkaa alitajuisesti toteuttamaan haluamaansa asiaa - ja juuri niin tässä kävi tämän neuleenkin kanssa: vain muutama päivä sitten huomasin, että minulta puuttuu sopivan nafti musta perusneule ja perjantaina jo eksyin Marks & Spencerille ja siellähän tämä kasmirneule minua odottikin!

Olin ylipäätänsä ekaa kertaa tutustumassa uuteen M&S-osastoon Sokoksella; suurin yllätys oli varmaan valikoiman laajuus: vaatteita oli parissa kerroksessa ja mukana oli useampia M&S:n alabrändejä, esim. Indigo ja Peruna jäivät ihan spontaanisti mieleen. Paljon oli tarjolla sellaista perusvaatetta, jotka eivät sykähdyttäneet suuntaan tai toiseen... Briteissä M&S:n alusvaatteet ovat ihan käsite, ja niitä olisi tarjolla Helsingissäkin, mutta täytyy käydä tsekkaamassa Bridget Jonesin mummoalkkarit joku toinen kerta ;-)

Tämä koneessa pestävä (!) neule maksoi aika tarkaan satasen, mikä on mielestäni oikein passeli hinta laatutuotteesta - aikahan sitten näyttää, kuinka hyvälaatuinen tämä oikeasti on, mutta ainakin käsituntumalla tuntuu hyvältä (ja ainahan kasmir nyppyyntyy, sille ei voi mitään).

Mitoitus oli tosi nafti, sillä sovitettuani normaalikokojani 10 ja 12 (38 ja 40 EU), päädyin ottamaan koon 14, jotta neule ei ihan nuolisi keskivartaloni muhkeita muotoja (toim. huom. etten ole nyt viimeaikoina lihonut!).

Sen sijaan tästä jakusta olisin ottanut koon 10 ja tehnyt ostopäätöksen ihan samantien, mutta valitettavasti oikeaa kokoa ei löytynyt; erittäin ystävällinen ja palveluhenkinen Store Manager (jäi nimikyltistä mieleen) kertoi, että maanantaina tulee kuulemma todennäköisesti lisäerä, joten yritän muistaa ja ehtiä käydä kurkkaamassa, sillä tämä oli ihan kuin minulle tehty vaate!

HIHSin saldona - polttavan oman hevosen kaipuun lisäksi - oli tältä päivältä "talvichapsit", eli ihan vain tavallista väljemmät chapsit, jotka mahtuvat paksujen talviratsastushousujen ja pitkien kalsareiden ja paksujen sukkien päälle. Huomenna menen myös koko päiväksi istumaan penkin reunalle (on niin jännää, etten pysty istumaan kuin ihan etureunalla ja etukenossa), ja jäin vielä pohtimaan uutta turvaliiviä, koska olen nyt käynyt estetunneilla paljon aikaisempaa useammin, ja olen ollut aika laiska pitämään nykyistä liiviä, joka on jäykkä ja kömpelö. Uudet palaliivit ovat aivan erituntuisia: kevyitä ja notkeita, ja sen pystyisi pukemaan hyvin takin allekin. Onhan sitä huonompiakin 200€ sijoituksia tullut tehtyä...

Loppuilta kuluu leffan parissa tässä kotisohvalla ja huomenna kiiruhdaan Horse Show'sta suoraan futiskentän laidalle kannustamaan poikaa elämänsä tokassa turnauksessa - jännitämme varmaan molemmat yhtä paljon :-) Hienoa lauantai-iltaa sinullekin!

All for the blog

Jäin kotiin ihan siksi, että saisin kerrankin otettua päivän asukuvat paremmassa valossa!
(Tai sitten tein aamupäivän etänä ja otin pari kuvaa ennen kuin lähdin töihin, valitkaa itse haluamanne tarina).

svetari Part Two, hame Ellos, kengät Billi Bi, takki Ril's, huivi Balmuir

Aamulla oli lunta maassa, joten ei tarvinnut enää yhtään miettiä, voiko laittaa villakangastakin päälle. Ril'sin takki on uusi; ostin sen korvaamaan aika saman mallista Marellan takkia, jota käytin reilusti yli viisi vuotta aktiivisesti, kunnes se lahosi kerralla useammasta kohtaa: sisävuori repesi, hihansuut kuluivat rumiksi ja takista katosi muutenkin ryhti ja henki. Kyllä on ihmisen hyvä olla, kun on takkiasiat kunnossa!

Huomasin myös aamulla että multa puuttuu sopivan lyhyt, musta neule. Sopivan lyhyt siksi, että mulla on useampia tuollaisia vähän leveämpiä hameita, joiden kanssa pidempi yläosa ei näytä hyvältä, koska se jää rumasti lanteiden päälle myttyyn (mulla on kaiken lisäksi aika lyhyt selkä). Pakko siis käydä pikapuolin ostoksilla, jotta saan tuon kamalan vajeen paikattua mahdollisimman nopsaan - harkitsin jo tänään kotimatkalla pikaista Sellon keikausta, mutta olin niin väsynyt ja nälkäinen, että ajatuskin sovituskopeissa kiemurtelusta sai tuskanhien samantien päälle. Ehkä huomenna...

Ja hei, huomennahan on siis taas perjantai, woohoo! Kuten kerroin, olen menossa viikonloppuna HIHSiin jo ties kuinka monetta kertaa. Omaa perhettä en saisi sinne mukaan edes maksamalla, mutta onneksi on paljon muita hevosia harrastavia, jotka jaksavat jännätä estekisoja ja ihastella kouluratsastussuorituksia kanssani tunti toisensa jälkeen - sitten onkin hyvä mennä viikonlopun jälkeen omalle tunnille yrittämään samaa...

Oletko sinä käynyt HIHSissä/ kiinnostaisiko edes vai onko laji (tai siis useampiahan niitä siellä on esillä) ihan vieras ja etäinen?

Pimeän päivän asu

Nyt alan olemaan tosi epätoivoinen, kun kuvista tulee näin suhruisia valonpuutteen takia jo tässä vaiheessa vuotta :-( Pitäisi varmaan pistää blogi tauolle huhtikuuhun asti...tai mennä vasta kympiksi töihin! Postaustahti on nyt muutenkin vähän hidastunut, koska sen lisäksi että olen itsekin turhautunut noihin onnettomiin kuviini - joita on sitten kuitenkin pakko käyttää, kun ei muitakaan ole - on tämä arjen pyöritys ollut koko syksyn tasaisesti kiihtyvää hulinaa, joka taitaa rauhoittua vasta jouluksi. Joulumatkakin on vielä/taas varaamatta, mikä toisaalta tekee valinnasta paljon helpomman, koska valinnanvaraa on paljon vähemmän :-D

Sitten tuohon pimeyden painamaan asuun: koin aamulla pienen yllätyksen, kun otin kaapista tuon neuleen ekaa kertaa käyttöön, sillä olin mielestäni ostanut sen harmaana ja se olikin tuollainen vähän liilaan taittava!? Että silleen.

neule J.Crew

housut Boss

kengät Cole Haan

Neule on muuten J.Crew'n klassikkomalli "Tippi" jonka nimeen mm. WIT-blogia pitävä Laura Fantacci vannoo, kehuen sen olevan "wardrobe essential".  No joo, onhan se ihan käypä! Housuistakin tykkään, sillä vaikka ne näyttävät tuollaisilta toimistokelvollisilta, on ne tehty niin ihanan pehmeästä ja mukavasta matskusta, että on kuin verkkareissa kulkisi.

*****

Mulla oli eilen se videohaastattelu, ja ihan hyvin meni :-) Tosin se oli siitä armollinen kuvaus, että sain ottaa niin monta ottoa, että olin itse tyytyväinen joka replaan. Vastaukseni muuttuivat kerta kerralla sujuvammiksi, joten loppujen lopuksi vedin jokaisen tasan kolme kertaa - sen jälkeen ei olisi enää pystynyt parantamaan ilman paljon perusteellisempaa harjoittelua. En ole vielä nähnyt lopputulosta, joten voi olla, että tämä kohtalaisen hyvä fiilis katoaakin sillä hetkellä, kun näen sivulta toiselle nykivän pääni ja hermostuneesti harhailevan katseeni...

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin kiva lopettaa; taidan syödä vielä pienen iltapalan ja mennä nukkumaan samaan aikaan tuon ihan kohta 11-vuotiaan kanssa, jotta jaksaisin vielä viikon tiukimmat kaksi työpäivää - ennen viikonlopun HIHS-rupeamaa. Moi!

Esiintymisvinkkejä

Joudun/ pääsen työni puolesta esiintymään säännöllisesti erilaisille yleisöille; enimmillään yleisöä voi olla useampi sata ihmistä, mutta jännityksen aste ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen yleisön kokoon, vaan joskus vaikka kaikkein läheisimmille työkavereille esiintyminen voi olla paljon tiukempi paikka kuin ihan tuntemattomalle porukalle puhuminen. Ihan jokaista pikkupreseä en enää panikoi mieti päiväkausia etukäteen, mutta kyllä nuo suuremmalle porukalle presentoimiset edelleen tuovat perhosia vatsaan - siitä ei varmaan koskaan pääse ihan kokonaan eroon, eikä pidäkään, sillä sellainen positiivinen pikkupelko on vain hyvä asia :-)

Lähiaikoina näitä esiintymisiä on tulossa useampiakin, ja pyysin siksi radioalan ammattilaiselta esiintymisvinkkejä - olin ajatellut lähinnä erilaisiin teknisiin asioihin (miten mikkiä pidellään) liittyviä asioita, mutta meilläpä olikin oikein hyvä keskustelu paljon laajemmasta näkövinkkelistä ja ajattelin jakaa kanssanne pääkohdat siltä varalta, että joku muukin olisi "samassa jamassa" joskus lähitulevaisuudessa.

Valmistaudu
Sujuvimmat ja vaivattomimmilta tuntuvat esitykset ovat aina hyvin harjoiteltuja. Nopea vilkaisu jonkun toisen tekemiin matskuihin ei todellakaan riitä, vaan ne pitää lukea läpi, sisäistää ja sen jälkeen puhua ääneen useampaan kertaan - tai niin minä ainakin teen. En juuri koskaan pyydä ketään tekemään presejä puolestani, koska koen todella vaikeaksi omaksua jonkun muun logiikan mukaan tehtyä rakennetta - ja koska en ole ammattiesiintyjä, on tärkeää pitää kiinni sellaisista asioista, jotka kokee omakseen: joku tarvitsee puheensa tueksi tukislideja, joku taas haluaa henkiseksi tueksi presentaation paperiversiot siihen pöydälle, vaikkei niitä koskaan katsoisikaan. Kaikki on sallittua!

Tavoittena on, että prese pitäisi osata niin hyvin, että vaikka tekniikka pettäisi, pystyisin vetämään esityksen ilman tukimateriaalejakin - ei mikään läpihuutojuttu! Minimissään pitäisi olla niin varmalla pohjalla, ettei tarvitse aina kurkata olkansa yli nähdäkseen, mitä seuraavalla slidella on tulossa.

Harjoittelu on tärkeää myös siksi, että oikeastaan aina puheenvuoroille on varattu tietty kesto, ja sen ylittäminen kostautuu sekä seuraaville esiintyjille että yleisölle. Varmista siis, ettei puheenvuorosi kestä edes sitä sinulle varattua aikaa, vaan jää mielellään 5 min. sen alle, jotta mahdollisille kysymyksillekin jää aikaa - tai minun tapauksessani, koska puhun kuitenkin aina enemmän kuin olin alunperin ajatellut, on vähän pelivaraa improvisoida :-)

Ja mistäkö sen kokonaiskeston sitten tietää? Harjoittelemalla, duh! Minä varaan neukkarin, jonne sulkeudun vetämään preseä ääneen ihan itsekseni; kellotan jokaisen harjoituskerran ja teen sitten tarvittavat muutokset matskuihin, jos/kun tuntuu siltä, että tavaraa olisi enemmän kuin mitä pystyy puhumaan. Kiinnitän huomiota siihen, mitkä kohdat presessä tökkäävät jostakin syystä, ja mietin miten saisin ne soljumaan paremmin: joskus muutan materiaaleja, joskus harjoittelen pari siihen vaikeaan kohtaan sopivaa lausetta erityisen hyvin, jotten jää takeltelemaan tai selittämään liikaa.

Kerro tarina
Ihmiset muistavat tarinoita, ja lähes mistä aiheesta tahansa pystyy sellaisen kertomaan. Numerosarjoja ei tietenkään pysty muuttamaan kepeäksi kaskuksi, mutta pienen kevennyksen saa usein ujutettua johonkin väliin - tai sitten voi kertoa anekdootinomaisesti vielä yhden, hieman yllättävän luvun tai faktan, joka jää sitä kautta mieleen. Älä pilaa hyvää tarinaa faktoilla, viittaa siihen, että lukuja tulee helposti lueteltua jopa liikaa, ja että värikynääkin saa vähän käyttää, jotta stoorista tulisi mielenkiintoisempi. Jätä muistijälki.

Havainnekuva toimii aina :-)

Kaikki lähtee ryhdistä
Mikrofonia ei pidetä rinnusten kohdalla, eikä leuassa kiinni (tätä jälkimmäistä tyyliä näkee aika usein) - molemmat tavat edesauttavat kumaraa ryhtiä, mikä taas estää ääntä kulkemasta vapaasti palleasta äänihuuliin ja suun kautta ulos. Seistään siis suorana, ja pidetään mikrofoniakin ryhdikkäästi hyvässä kulmassa kuin räppärit ikään - tosin siinä voi käsi väsyä, jos on oikein pitkä puheenvuoro...

Itse tykkään eniten sellaista puettavista "Madonna-mikrofoneista", koska ne jättävät kädet vapaaksi, eikä niiden käyttöä tai oikeaa kohtaa tarvitse erikseen miettiä, mutta niitä ei ole tarjolla kuin kaikkein suurimmissa tilaisuuksissa, joten pitää olla myös perusmikrofonin kanssa sinut.

Tauot ja tempo
Puheen rytmittäminen on tärkeää - ja ainakin itselleni tosi vaikeaa, koska puhun yleensä paljon ja nopeasti, enkä juurikaan muista edes henkeä vetää siinä välissä. Nopeasta puheesta syntyy kuitenkin helposti hermostunut ja kiireinen vaikutelma, mikä tarttuu pahimmillaan yleisöönkin. Itse yritän jo harjoitteluvaiheessa miettiä, mihin kohtaan pienet tauot sopisivat  - tämänkin huomaa vain puhumalla presen läpi, ei kalvoja silmäilemällä.

Liikaa tätä asiaa ei voi sitten enää esitysvaiheessa miettiä, koska muuten keskittyminen alkaa helposti herpaantumaan ja mulla menee pasmat aivan sekaisin, kun mietin vain puheen tempoa, enkä keskity sanomaani ja yleisööni. Samaa pätee moneen muuhunkin asiaan, esim. maneereihin: ne pitää huomata ja karsia ennen esiintymistä, itse H-hetkellä niille ei enää voi mitään, vaan pitää vain elää tilanteessa parhaansa mukaan (palaan tähän vielä).

Kehonkieli
Onko sinulla maneereja? Napsutteleko kuulakärkikynää, pyöritteletkö käsiäsi veikeässä puoliympyrässä, kiikutko kannollasi, lisäätkö jokaisen lauseen alkuun "no sitten" tai loppuun "eiks niin"? Itse en osannut vastata ihan 100% varmaksi, joten kysyin asiaa myös parilta työkaverilta, jotka kohteliaisuuttaan vakuuttivat, ettei minulla sellaisia ole. Paitsi, että puhun käsilläni kuin paraskin italialainen... Maneerit on parasta saada kuriin jo ennen sitä varsinaista esiintymistä, koska tosiaan siinä H-hetkellä ei saisi sortua itsensä tarkkailuun tai pakka hajoaa helposti ihan kokonaan!

Jos nyt kuitenkin käy niin, että huomaat kesken presen ajatustesi harhailevan, pidä tauko. Kaada itsellesi kaikessa rauhassa vähän vettä ja juokin se vielä, jotta ehdit kokoamaan itsesi. Sama pätee myös silloin, jos alkaa kesken kaiken jännittämään ihan kamalasti (kun vaikka yhtäkkiä bongaat pomon pomon siinä eturivissä vilkuilevan kännykkäänsä ja itsetuntosi romahtaa välittömästi, kun ajattelet esityksesti olevan niin huono, ettei ketään kiinnosta... been there, done that!).

Itse olen päättänyt, etten yritäkään muuttaa elehdintääni liikaa, koska se ei ole minulle mikään erityinen esiintymismaneeri, vaan ihan osa minua normaalistikin. Rauhoitan välillä kädet vaikka pitämällä kaksin käsin kynästä kiinni, mutta annan myös eleille mahdollisuuden rytmittää puhetta, koska koen sen kuitenkin itselleni luontevaksi.

Sitten pitäisi vielä ottaa tila haltuun: pimeimmässä takanurkassa, turvallisesti valkokankaan kupeessa seisova esiintyjä ei ole ollenkaan  yhtä vakuuttava, kuin vähän reteämmin yleisön edessä seisova ja jopa aika ajoin liikehtivä esiintyjä, jolla on paljon paremmat mahdollisuudet ottaa myös yleisöön kontaktia. Ole läsnä, omana itsenäsi, siihen taitaa kiteytyä aika paljon.

Näillä ohjeilla yritän parhaani mukaan valmistautua tuleviin esiintymisiin - ja itse asiassa minulle tämän kaiken jäsentäminen ja kirjoittaminen oli jo avuksi. Seuraava haasteeni onkin sitten videohaastattelu, joka on edessä jo ensi viikolla. Siihen sain vinkiksi katsella uutislähetyksiä ilman ääntä, joten sellaista on ohjelmassa tänään. Vielä kun keksikin fiksunnokkelat vastaukset, koska kai sitä substanssiakin pitää olla...

Perjantaipäivän asu

Perjantaina annoin talvelle periksi (ja aamulla olikin -4C!) ja otin taas lempinilkkurini käyttöön. Kasmirneuleen pukeminen tuntuu aina yhtä ihanalta: miten joku voikin olla samaan aikaan niin lämmin ja aivan unelmankevyt? Samalta tuntuvat ne kaikkein hienoimmat (ja tietysti kalleimmat...) kevytuntsikat, jotka tuntuvat siltä, kuin olisi pukeutunut kevätpilveen :-)

neule Repeat

hame Ellos

kengät Clarks

Kädessä on KeepCup ihan rekvisiittana, mutta myös siksi, että olin juuri keittänyt työmatkalle aamukahvit, kuten teen ihan joka aamu, jos suinkin on aikaa. Toimme pari viikkoa sitten veneestä Nespresso-keittimen kotiin, ja se on kyllä ehdottomasti kätevin tapa saada nopsaan hyvää kahvia; joka-aamuinen ajomatka lähtee ihan eri fiiliksillä käyntiin, kun voi Dynastiaa kuunnellessa juoda vielä kunnon lattén.

Mennyt työviikko oli taas tapansa mukaan vaihteleva, hauska ja kiireinen. Rutiinihommien lisäksi sain ihan henkilökohtaista esiintymiscouchausta, ja ajattelin jakaa oppimiani viisauksia teidänkin kanssanne;  aloitin jo eilen naputtelemaan julkisiin esiintymisiin liittyvää postausta, mutta sen jäsentely vie näköjään sen verran aikaa, että se taitaa valmistua vasta huomenna. Siihen asti näkemiin!

As seen before

Siis, joo, onhan tämä asu jo niin nähty - paitsi että ei noiden kenkien kanssa, joten niiden varjolla kehtasin postata vielä tämänkin kuvan. Naureskelin aamulla, että olen kuin kokoomuksen mainos noiden hameen ruiskukkien takia, mutta ehkä/toivottavasti tämä mielleyhtymä oli vain omassa päässäni, eikä niin kamalan ilmeinen?

neule Michael Kors

hame Weekend by MaxMara

kengät French Connection

Ja täytyy kyllä ihan näinä päivinä vaihtaa vähän jykevämpiin kenkiin; aamulla Helsingissä satoi ekat lumihiutaleet ja muutenkin olin huomaavinani, että kaikki muut ovat jo ottaneet nilkkurit ja saappaat käyttöön - oletko sinä? Olen yrittänyt pitkittää sitä niin myöhään kuin mahdollista, koska ehdin sitten taas kyllästymään kaikkin talvikenkiin moneen kertaan pitkän ja pimeän talvemme aikana, mutta kyllä nyt on annettava periksi. Kaivoin myös parkan esiin, ja siihen olikin tosi mukava kääriytyä, kun eilen illalla raahauduin migreenin runtelemana ihmisrauniona ruokakauppaan.

Venekin nostetaan viikonloppuna vesiltä, joten huomisilta sujuu sitä tyhjennellessä ja siivotessa - mikäs sen mukavampaa hommaa pikkupakkasessa! (No, onneksi on hyvä lämppäri, kunhan halusin saada arkiseen tilanteeseen edes vähän draaman tuntua) Mitään muuta ohjelmaa ei sitten onneksi olekaan, joten voin taas ottaa iisisti ja katsella kaikki viikon aikana tallennetut telkkariohjelmat putkeen; siihen vielä pari juoksulenkkiä, hyvää ruokaa ja vähän cavaa päälle, niin eihän sitä muuta ihminen tarvitsekaan!

Huomista odotellessa otan nyt pienet välinokoset ja käyn sitten vielä iltatuimaan hyppäämässä vähän esteitä (ihan hevosen selässä, hehe). Lokoisaa torstaita sinulle, nähdään pian!

Perjantain asua ja kevyempää läppää

Sekuntia ennen kuin piti perjantaiaamulla rynnätä ovesta ulos, nappasin tämän kuvan, jotta saisin ikuistettua edes yhteen kuvaan tuon Lindexin uuden, rennon jakun, josta tykkään tosi paljon. Matsku on kuin ohutta huopaa, eikä siinä ole minkäänlaista kiinnitystä, joten se on mielestäni juuri sopivan rento - mutta kuitenkin Jakku.

Myönnän vielä, että oli pakko vaihtaa nuo kengät toisiin, koska noissa Edelmanin korkkareissa ei yksinkertaisesti pysty kävelemään sukkikset jalassa - ne jäävät siis vain paljasjalkakäyttöön, mikä on tosi sääli :-(

jakku Lindex

farkut Nudie

kengät Sam Edelman

laukku Reed Krakoff

Olimme viikonlopun taas äitini täyshoidossa, joten olen viihtynyt verkkareissa ja villasukissa aamusta iltaan, ja sain jopa pikkusiskolta ihan vastatehdyt (itse asiassa paikan päällä päätellyt) villasukat - tulevan talven illat on siis turvattu! En ole itse koskenutkaan kutimiin kouluvuosien jälkeen, joten onneksi lähipiiristä löytyy taitavia ja ahkeria käsityöihmiä - toki niitä villasukkia saisi joka kylän torilta, mutta onhan niissä aivan eri tunnearvo, kun tietää että oma sisko on ne omin kätösin tehnyt ja juuri minua varten <3.

Kotimatkalla ajoa hankaloitti kova sumu, joka vähän hälvetessään sai maaseudun sänkipellot ja jo vähän vinoon asettuneet ladot näyttämään taianomaisen kauniilta. Yritin saada lapsen ottamaan maisemakuvia, mutta olihan se vähän paljon vaadittu 100 km/h nopeudessa :-) Pari peuraakin osui kohdalle, mutta onneksi ne eivät uskaltaneet tien yli, vaan kääntyivät takaisin metsän kätköihin; loppumatkan kyllä sitten tarkkailin pientareita ja metsänreunaa vähän tavallista intensiivisemmin...

Kotona meitä odotti golfreissultaan aamutuimaan palannut hyvin väsynyt mies, täysin tyhjät jääkapit ja yli äyräiden valuvat pyykkikopat... Eipä ole tekemisestä pulaa loppuillan ajan, ja tuleehan sieltä sentään Vino Show, jottei mene homma liian vakavaksi!

Tunteet pinnassa

Poikamme sai tämän ensisänkynsä joululahjaksi nyt jo edesmenneiltä isoisovanhemmiltaan (mieheni puolelta), maailman suloisimmilta ihmisiltä, jotka minulla oli ilo tuntea vain reilun viiden vuoden ajan. Kävin sairaalassa hyvästelemässä isoisoäidin hänen viimeisinä päivinään; pidin vanhaa, haurasta ihmistä kädestä kiinni ja yritin puhua kyynelteni läpi - eihän siitä oikein mitään tullut, mutta ehkä kosketus olikin se tärkein asia siinä vaiheessa.

Juteltiin montaa kertaa pojan kanssa nukkumaan mennessä siitä, keneltä hänen sänkynsä oli saatu, jotta tärkeät ihmiset eivät pääsisi ihan kokonaan unohtumaan - vaikkei hän heitä oikein tuntenutkaan, tai edes kunnolla muista. Itselleni se tuntui kuitenkin hyvältä tavalta muistella heitä arjen lomassa.

Muistan myös, kuinka isolta se vähän  yli yksivuotias taapero tuntui, kun hän siirtyi pinnasängystä tämän Jollan typistetyimpään pituuteen. Ja miten raivostuttavan monta kertaa se sama pätkä jaksoi könytä sängystä ylös kerta toisensa jälkeen, vaikka olisi pitänyt jo nukahtaa. Joka yö. Monta kuukautta putkeen, kunnes me voitimme väsytystaistelun.

Olen istunut tuon sängyn laidalla tuhansia kertoja, sanonut saman iltarukouksen yhtä monta tuhatta kertaa, antanut hyvänyönsuukon ja peitellyt tiukasti joskus surullisenkin, useimmiten kuitenkin päiväänsä tyytyväisen pojan. Sänky on venynyt vuosien varrella samaa tahtia kuin se esiteiniksi muuttunut lapsukainen, joka ei enää mahdu millään äidin syliin.

Nyt sillä tyypillä on ananas (hiusmalli, siis), omat harrastukset ja kohta varmaan - puheiden perusteella - tyttökaverikin. Kun olisi pitänyt ostaa sänkyyn isompi patja, päätin pistää koko sängyn myyntiin ja se menikin ihan samantien kaupaksi (taisin myydä liian halvalla...). En taida surra huonekalua, mutta ohikiitäviä vuosia ja hyvien ihmisten muistoja vähän vetistelen.

Heippa, Jolla, anna sille uudellekin nukkujalle hyvät unet!

Pelastettu ilta (ja asu)

Hupsista vain, kello on puoli yksitoista ja pääsin ekaa kertaa istahtamaan tähän sohvalle läppärin kanssa - onneksi Ruotsin miljonääriäidit pelastavat keskiviikkoiltani! Juuri nyt en voi kuvitella parempaa viihdettä kuin [vähän hullun] Gunillan määrätietoisen Amerikan-valloituksen seuraaminen :-)

Päivän asun pelastuksena sen sijaan olivat nuo uudet kenkäni, jotka toivat perusvaatteisiin sopivasti särmää. Aikaisemmin olen yhdistänyt samoihin vaatteisiin tennarit, ja olo oli paljon rönttäisempi.

jakku Jaeger

toppi Cos

farkut Gap

kengät French Connection

Pitäisi varmaan miettiä nyt jo huomisenkin vaatteet valmiiksi, jotta aamun kallisarvioisia minuutteja ei kuluisi siihen, että seison vaatekaappien edessä tyhjä katse silmissäni ja pienoisen vaatepaniikin vallassa.

Samoja vaatteita en sitten millään osaa käyttää kahta perättäistä päivää, vaikkei kukaan varmaan sitä huomaisi. En muista, että olisin koskaan tehnyt niin - edes ihan lapsena, jolloin minulla ei todellakaan ollut montaa kaapillista vaatteita kuten nyt. Kuinka monta eri vaatekokonaisuutta sinä puet päällesi viikon aikana? Entä kiinnitätkö huomiota työkavereiden vaatteisiin ja osaisitko kertoa, mitä vaikka parilla eri tyypillä oli tänään päällään?

Black & blue

Hameessa on taas "vääräoppisesti" sinistä ja mustaa -
itselläni on siihen vähän tottuminen, mutta eikös
kaikki säännöt olekin tehty rikottaviksi?!

Apua, sieltä se aamuhämärä jo iski, sen näkee tästä kuvasta ihan samantien :-(

Hame on se lauantaina Cosilta ostettu, jonka halusin tietysti heti laittaa päälle; lapsena jouduin aina jemmaamaan uusia vaatteita esim. kevät- tai joulujuhliin, ja siitä on selvästi jäänyt traumoja, kun olen nyt niin hanakasti aina pukemassa uutta päälle heti, kun siihen on suinkin mahdollisuus.

neule Michael Kors

hame Cos

kengät French Connection

Päivästä ei muutoin ole juurikaan kerrottavaa, sillä tulin vasta aivan hetki sitten kotiin - ja töitä olisi jäänyt vielä tehtäväksi aivan yllin kyllin... En vain kestä pitkiä työpäiviä ilman kunnon eväitä, eikä suklaakolikoista ollut suurta apua, kun vatsa alkoi kurnimaan - jaksoin sentään niiden turvin ajella kotiin :-) Hotkaisin Söin ravitsevan ja maittavan Thai Cuben kysellen samalla pojalta (ja mieheltä, joo) päivän kuulumiset ja lähden nyt samantien ratsastamaan, joten tämä ilta oli käytännössä tässä.

Huominen menee vielä iltatöissä, sillä mies lähtee loppuviikoksi "työmatkalle" (=golfaamaan asiakkaan kanssa, varman ihan kamalan rankkaa!), mikä tuo asteen verran lisähaastetta arjen pyöritykseen. Onneksi poika on jo sen verran iso, että osaa itse lämmittää ruokaa tarpeen tullen - vaikkei se tietenkään korvaa läsnäolevaa vanhempaa, joten en sitten voi tehdä iltavuoroja, vaikka haluaisinkin/ juuri nyt pitäisi. No, onneksi meillä on toimivat etäyhteydet, joten voin (whoopee!) palata töiden pariin vaikka yön pikkutunneilla...

Heippa!

Comfortable grey

Tämä asu on kaikessa harmaudessaan aika boring, myönnän. Mutta kun halusin tuoda esille nuo uudet lenkkarini, jotka ovat mielestäni tosi söpöt, niin paukautin nyt sitten samantien koko asunkin mukaan: 

huivi InWear

neule Part Two

housut Gap Moto jeans

kengät Nike Internationalist

Olen aikaisemmin tallustellut lähinnä Adidaksen tossuissa, sillä monet Niken mallit ovat tuntuneet jalkaani liian kapoisilta. Jossakin mielenhäiriössä nappasin nämä kuitenkin ostoskoriini samalla, kun tilasin lapselleni talveksi varsilenkkareita Stadiumista ja - lo and behold - nämä nyt sitten istuivat jalkaan kuin hanska (vai sukka?!). 

Tajusin myös vasta näiden hankkimisen jälkeen, että ihailin juuri tätä samaista mallia jo kesällä Nykissä, kun J.Crew'lla oli myynnissä kaksi eri väriä (pinkki ja ihan vaaleanharmaa) - ja jäi vähän harmittamaan, etten tullut niitä ostaneeksi, sillä jokin näiden muotoilussa viehättää minua kovasti. Internationalist on aikoinaan 80-luvulla (ehkä sieltä löytyy se viehätyksen syy?) lanseerattu pitkien matkojen juoksukengäksi, muttei kyllä tulisi mieleenkään luopua luotto-Asicseistani tällaisten lättänöiden takia! Kaupunkikengiksi ne ovat sen sijaan oikein passelit. Lisäksi mallista näyttää löytyvän uskomattoman monta eri värivaihtoehtoa, mikä on kiva tietää siltä varalta, että tekisi vaikka kevään korvilla mieli hankkia vielä toinenkin pari ;-)

Ja juuri tänään, kaupungilla dallaillessani, mietin miten mukavan käytännöllistä nykymuoti onkaan, kun lenkkarit ovat ihan salonki- ja kaupunkikelpoiset kengät - ja tosi monella bongasinkin erilaisia tossuvariantteja, kun oikein otin asiakseni katsella niiden perään. Minulla on myös pari ihan tosissaan lenkkarihullua tuttua, joiden tossukokoelman karttumista on hauska seurata FB:n kautta: uuden parin hankinta on aina pienen juhlan arvoinen päivä, eikä määrällä näytä olevan minkäänlaista ylärajaa; meidän johtoryhmässäkin on yksi tällainen hurahtanut, joka pukee puvun kanssa nahkaiset varsilenkkarit - ja näyttää niissä tosi styleltä (ei aina tarvitse pönöttää, edes puku päällä)!

Viikonloppu on toistaiseksi sujunut nimenomaan lenkkarilinjalla; eilen meillä oli kylässä ulkomailla asuva ystäväpariskuntamme melkein 3-kuukautisen, uskomattoman suloisen pienen tyttärensä kanssa, ja tänään käväisin toisen kaverin kanssa kaupungilla pyörimässä (saaliina puolihame Cosilta, kuvia tietysti tulossa). Huomisellekin on alustavasti sovittu kävelytreffit, joten lisää löpinää ja mehukkaita juoruja tiedossa :-) 

Toivottavasti sinullakin on ollut mukavaa, toivottelen täältä kynttilänvalosta hienoa lauantai-iltaa juuri sinne!

Black on black

Olin eilen poikani koululla opettelemassa viidesluokkalaisen vanhempana olemisen keskeisimpiä asioita, ja yksi käsiteltävistä asioista oli kokeisiin valmistautuminen - jota ei siis tietenkään voi jättää viimeiseen iltaan, saati sitten aamuun... No, niinhän tässä nyt kuitenkin pääsi käymään, että muista harjoitteluhetkistä huolimatta sitä kerrattavaa jäi myös tälle aamulle, ja niinpä oma valmistautuminen sujui siinä "ich bin ein Zauberer und ich habe ein Geheimnis" -lauseiden lomassa.

Onneksi kaapista löytyi mustia aka luottovaatteita, jotka oli helppo heittää päälle ilman pidempiä pohdintoja:

neuletakki Sibin Linnebjerg

farkut Nudie

kengät Cole Haan

huivi Massimo Dutti

Luitteko muuten eilen tätä Sari Helinin mahtavaa kolumnia ruuhkavuosista ja siitä, miksi niin monet naiset päättävät jäädä kotiin ihan vain selviytyäkseen koko rumbasta? Kolahti joka sana - siitä huolimatta, että pääsen varmaan vähän tavallista helpompalla: yksi lapsi ja kaksi vanhempaa on helpompi yhtälö kuin vaikkapa kolme lasta ja puolitoista vanhempaa... Toisaalta meidän perheessä molemmilla aikuisilla on varsin vaativat työt, ja etenkin iltamenoja joutuu joskus ihan tosissaan sumplimaan, mutta sitten toisaalta saan teoriassa* ihan itse järjestellä työaikani, eikä kukaan koskaan kysele perääni, vaikka olisin hoitamassa omia asioitani keskellä päivää - kunhan hommat tulevat tehtyä (..vaikka sitten yöunista nipistäen...).

*kummasti se kalenteri kuitenkin täyttyy ja paukkuukin ääriään myöten kuukausiksi eteenpäin, ja aika pakollisia suurin osa palavereista on...

Tänään oli ja on taas yksi sellainen kaaospäivä, että kun illalla pääsen sänkyyn, ei varmaan tarvitse unta kovinkaan pitkään odotella: aamu alkoi siis auf Deutsch, mistä syystä lähdin töihin himppasen myöhässä. Matkalla liikennevaloissa kirjoittelin jo ekoja maileja, enkä ehtinyt pysähtynyt tankkaamaan, vaikka bensavalo taisi syttyä jo toissapäivänä ja auto kävin ihan varmaan pelkillä huuruilla... Myöhästyin ekasta palaverista vain kolme minuuttia, mutta ne kertautuivat päivän mittaan vähän isommiksi, sillä vapaata työaikaa oman koneen ääressä ei ollut ollenkaan. Pääsin sentään lounaalle - ihan talon ulkopuolelle! - mutta sekin meni nopean small talkin jälkeen työasioiden merkeissä. Parin palaverin jälkeen kaahasin kampaajalle, ja ehdinkin ajoissa! Saksien suihkiessa naputtelin työviestejä ja kotimatkalla soitin pari puhelua - en ole nähnyt muutamaa alaistani sitten viime viikon, joten nyt oli sellainen tunne, että pitäisi vähän kysellä kuulumisia... Kotona täytettiin pojan kanssa itsearviointilomake (hauskinta koulussa: välitunnit ja ruokailu), otin vastaan taloyhtiön huoltomiehen (meillä on pesuhuoneessa vakava viemäri-/hajuongelma, mikä stressaa ja ärsyttää mua aika lailla), minkä jälkeen matkasimme kaksi päällä potkulaudalla kouluun kolmikantakeskusteluun.

Nyt laitoin pastan kiehumaan (grillasin eilen kymmen aikoihin kanafileitä, jotka olivat jo menneet vanhaksi, mutta haiskahtivat vasta vain vähäsen), ja kävin hyväksymässä juuri niukin naukin ennen deadlinea pari tusinaa laskua firman talousjärjestelmässä. Vielä pitäisi jaksaa pyöritellä vihaista exceliä ennen kuin julistan työpäivän päättyneeksi... Ilalla onkin sitten enää edessä koiran lenkitys ja oma ratsastustunti, mistä pitää kiiruhtaa kiireen vilkkaa takaisin kotiin; miehellä on juuri tänään iltameno, joten poika saa ottaa ihan itse iltapalansa ja minä sitten peittelen hänet sänkyyn iltarukouksen kera joskus ysin jälkeen. Ja toivon, ettei huomenna ole mitään yllätyskokeita tai aikaisia aamupaltsuja...

Haluaisiko joku tulla mun henkilökohtaiseksi elämänhallinnakonsultiksi?!