Nahkahousut

Nahka on ollut lempparimatskujani jo pitkän aikaa, mutta tähän asti lähinnä hameissa. Tajusin kuitenkin jonkin aikaa sitten, ettei kokoelmani olisi läheskään täydellinen ilman näitä klassikoita, nahkahousuja*.
*mulla oli vain tekonahkaiset, leveämmät housut, mutta niitä ei nyt lasketa

Ja kun olin ajatuksen saanut päähäni, en tietenkään saanut rauhaa ennen kuin sopiva pari oli jalassani - onneksi siihen ei mennyt kovinkaan kauaa :-)

neule Samuji

housut Second Female

buutsit Billi Bi

Tilasin itse asiassa sovitukseen kaksi eri kokoa, joista kuvassa jalassani on se pienempi, johon päädyin - onneksi en tyytynyt ensimmäiseen pariin, jonka mukava väljyys hieman epäilytti, vaan jaksoin tilata vielä toisetkin sovitukseen. Eihän tämä S-koko näytä tuossa kuvassa yhtään pinkeältä!?

Lahkeet  näissä on hieman pitkät, joten aion viedä nämä luotto-ompelijalleni, joka lupasi tehdä ylijäävästä nahasta housuihin vielä vyölenkit, joilla saan pidettyä aavistuksen makuuni matalavyötäröiset housut päällä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta hei, jotakin tässä on nyt tapahtumassa: leopardikuosia, nahkahousua....ei kai mulla ole joku tiedostamaton ikäkriisi? Yritänkö olla iätön rokkimimmi, kun oikeasti pitäisi pukeutua aseman ja iän mukaisesti paljon hillitymmin? Ja voiko nahkahousuja käyttää töissä (ja olla edelleen jotenkin uskottava)? Onko korkkarit + nahkahousut aina too much? Kysymykset risteilevät päässäni!

Sisälläkin paistaa

Asukuva on torstailta, jolloin tuntui siltä että aurinko paistaa sisälläkin :-) Olin alkuviikon Amsterdamissa työmatkalla, ja vaikka matka oli kaikin puolin onnistunut, oli myös ihana tulla kotiin. En sentään pitänyt aurinkolaseja töissä - eikä näköni ole yhtäkkiä romahtanut - mutta halusin ne tähän kuvaan mukaan, sillä oli varsin riemukas tunne päästä lentokentällä valitsemaan aurinkolasit ihan koko kaupan valikoiman laajuudesta: aikaisemmin tarjolla oli vain muutamia malleja, sillä läheskään kaikkiin malleihin ei pysty vaihtamaan vahvuuksilla varustettuja linssejä. Ja kun ne sitten tietysti myös maksoivat saman verran kuin silmälasit, ei niitä ihan joka kuukausi osteltukaan.

No, nuo nenällä keikkuvat Michael Korsit kustansivat myös melkein pari sataa, joten joku maltti pitää olla jatkossakin, mutta parit halvemmat ja ehkä vähän ärtsymmät arskat voisin kyllä vielä hankkia ennen kesää. Eiköhän niitä ala pikkuhiljaa ilmestymään kevätmuodin kyljessä, ja mulla on vielä parissa käsilaukussa tilaa!

mekko Marc by Marc Jacobs

kengät Billi Bi

laukku Coccinelle

Uusvanhaa on tuo mekko, joka on vain odottanut sen pariksi sopivia kenkiä jo viime talvesta. Mustatkin nilkkurit olivat toki ihan ok, mutta näyttäähän tuo kokonaisuus linjakkaammalta, kun tummansininen jatkuu "from head to toe". Mekko on aika lämmin, joten täytyy nyt muistaa käyttää sitä ahkerasti ennen lämpimämpiä kelejä (joo, ei ihan ole vielä ovella...).

Eilen pyörähdimme venemessuilla ihastelemassa ja arvioimassa erityisesti moottoriveneitä: kolmen ahkeran veneilykesän jälkeen olemme ehkä vaihtamassa vielä astetta suurempaan veneeseen nykyisestä 29-jalkaisesta jahdistamme. Hyvin on silläkin pärjätty, mutta ennakoin jo sitä, että tulevaisuudessa lienee entistä vaikeampaa saada poika viettämään (ainakaan suosiolla) kanssamme monta viikkoa merillä, ja voisin kuvitella, että kaverin mukaan ottaminen edes muutamaksi päiväksi vähän helpottaisi tilannetta. Ja sitä varten taas olisi kiva, jos edes toinen kajuutoista olisi erillinen, eli ovella varustettu, jotta kaikilla (lue: minulla) olisi mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan. Katselimme jo viime vuonna käytettyjä veneitä, mutta ihan täydellistä ei osunut kohdalle - se olisi tietysti huomattavasti järkevämpää kuin upouuden ostaminen, sillä hinnanalennus uudesta vähän käytettyyn on aivan samaa luokkaa kuin autojenkin kanssa. Silti esim. 43-jalkaisia Azimuteja on kuulemma tilattu Suomeen jo kolme kappaletta - reippaaseen yli 450 000€ hintaan! Me emme siis ole ihan niin suurta (tai hintavaa) venhosta hankkimassa, mutta onnea vain teille, jotka nyt odotatte jo alkavaa veneilykautta Azimut Owner's Manualia selaillen :-) Itse odotan kesää merillä todella innokkaasti, tapahtui se sitten nykyisen, rakkaan veneen kanssa tai sitten uuteen menopeliin tutustuen.

Ensi viikolla ajatukset kääntyvät ennemminkin kohti laskettelua, sillä vaikka kotimaan laskut ovat - säälittävästi - jääneet yhteen ainoaan kertaan, pääsen hiihtolomalla Dolomiiteille nautiskelemaan. Muistin onneksi viedä skimbat huoltoon, joten pääsemme suhaamaan mahdollisimman pitävillä kanteilla - ja se onkin tarpeen, kun yritän pysyä miesten ja lasten kannoilla... Ruokapuolen suhteen on myös kovat odotukset, sillä kylästämme löytyy jopa useampi Michelin-ravintola! Ai niin, pitäisi varmaan tehdä pöytävarauksiakin - vain onkohan jo liian myöhäistä?! Olisi kamala tragedia syödä joka ilta pizzaa, vaikka naapurissa olisi ihan huippuluokan rafloja tarjolla....

Tämän illan ateria ei ole gourmet'ta nähnytkään, sillä kaapit ammottavat tyhjyyttään, enkä todellakaan ole niitä tyyppejä, jotka osaavat loihtia vaatimattomista aineksista upeita ja kekseliäitä annoksia. Onneksi lapsi on jo tottunut osaansa :-D

Huippuhienoa lauantai-iltaa sinne ruutujen toisellekin puolelle, moi!

Feelin' blue

En ole todellakaan ainoa, joka innostui sinisestä viime syksynä - ja väri tuntuu edelleen tosi freesiltä, minkä huomaa siitä, että sitä on pikkuhiljaa hiipinyt vaatekaappiini, joskin lähinnä asusteiden muodossa. Ensin ostin korkkarit, sitten laukun, takin ja nyt vielä nilkkurit. Ja tietysti pari siniseen sijoittuvaa huiviakin on, tosin ne ovat jossakin jemmassa (etsin niitä tänään aamulla kuumeisesti, enkä voi käsittää, mihin olen ne kätkenyt...). 

Nämä kengät ovat Billi Bin: ihastelin niitä koko talven, ja kun ne vihdoinkin tulivat aleen, nappasin ne samantien itselleni. Ja ilokseni ne olivat yhtä kivat jalassa ja hyvät kävellä, kuin mitä olin toivonutkin (olen tässä välissä kaikessa hiljaisuudessa tilannut parit muutkin nilkkurit ja joutunut pettyneenä palauttamaan ne yhtä vähin äänin...). Tähän mennessä olen käyttänyt niitä sekä kapeiden farkkujen että polvipituisen villamekon kanssa, mutta valitettavasti asukuvia ei ole, sillä olen ollut töissä jo kasin maissa (todella poikkeuksellista!) ja päässyt kotiin vasta iltahämärissä kuuden jälkeen. Pitäisi varmaan ottaa toi kamera jalkoineen kaikkineen duuniin ja virittää se sinne kuvaussessiota varten - tosin operaatio saattaisi hieman aiheuttaa huvitusta työkavereiden keskuudessa :-D

Kenkien väri vaihtelee valon mukaan: välillä ne ovat tosi tummat, jossakin valossa taas vähän kirkkaammaan näköiset (kuten ylemmässä kuvassa)

Ja hei, silmäleikkauksesta on huomenna kulunut viikko ja kaikki on sujunut tosi hyvin! Kortisonitipat loppuivat jo, ja nyt käytän vain kosteuttavia silmätippoja aina kun muistan tai/ja silmät tuntuvat yhtään kuivilta, eli parin tunnin välein. Lähinäkö on edelleen vähän huonompi kuin lähtötilanteessa, mutta paranee kuitenkin koko ajan, joten olen edelleen luottavainen sen suhteen; pystyn jo lukemaan kirjaa ja sanomalehteä, joten arki ei ole liian vaivalloista. Korjattu kaukonäkö sen sijaan on huikea: on vaan niin mahtavaa nähdä koko ajan yhtä kirkkaasti ja terävästi, kuin aikoinaan silmälasien kanssa! Kiitos vielä kaikille tsempeistä ja kommenteista, ne ilahduttivat ja rohkaisivat!

Harmaakukkainen

Työpäivän jälkeen on ryhtikin näemmä jo vähän lysähtänyt :-D

Eilinen palaverini, jonka piti kestää viiteen asti (perjantaina!) päättyikin tuntia aikaisemmin* ja karkasinkin heti kotiin, koska olin jo toivotellut työkavereille hyvät viikonloputkin työpisteeltä poistuessani, enkä halunnut tietenkään hämmentää heitä ilmestymällä sinne uudestaan :-)
*arjen paras lahja on peruttu tai lyhennetty palaveri, btw

Näin ollen olin kotona ennätysaikaisin, ja päivänvaloakin oli vielä hitusen verran tarjolla.

Alasoana on MaxMaran toistamiseen (suuremman kokoisena...) tilattu hame, joka tulee seuraavan kerran kuvissa esiintyessään olemaan muutaman sentin lyhyempi, sillä ajattelin olla reipas ja lyhentää sen viikonlopun aikana. Joku voisi vaikka kysellä asian perään muutaman päivän sisään, sillä olen tunnetusti hyvä lupailemaan itselleni kaikenlaista, mutta vähän huonompi siinä toteuttamispuolessa...

BilliBin nilkkurit olivat viime talvella mielestäni ihan täydelliset, nyt mieli on muuttunut ja käytän niitä erittäin vastentahtoisesti; ensi talveksi on siis löydettävä uudet arkinilkkurit, sillä kolmatta talvea en noissa enää kulje. Jos ihan rehellisiä ollaan, haaveilen näistä Jimmy Choon popoista.

Neule taas on Marks&Spencerin kashmiria, jossa on edelleen mielestäni oiva hinta-laatu-suhde; kävelin M&S-osaston läpi pari päivää sitten, ja katselin vähän kaihoisasti kevyemmän väristä kevään tarjontaa - taidan varmaan eksyä sinne uudestaan paremmalla ajalla lähiaikoina, sillä kyllä se kevät sieltä kovaa vauhtia porskuttaa!

Vauhti on itse asiassa vähän joka puolella niin kova, että olen ensimmäistä kertaa blogin historian (kolme vuotta, hei!) vakavasti miettinyt sen kohtaloa, kun tuntuu, ettei aika millään riitä kaikkeen. Jos kuvittelin pari vuotta sitten, että työni on vaativaa, niin nyt se on kiihtynyt vielä aivan erilaisiin sfääreihin, ja vaikka kaikki tekeminen onkin pääsääntöisesti kivaa ja mielekästä, ei vuorokauteeni ole tullut yhtään lisätunteja säännöllisistä toiveistani huolimatta. Ponikaverikin vie oman osuutensa, sillä ratsastusiltoina en ehdi kuin kääntymään kotona, ja kun pääsen kotiin, vie hyvinkin suora tie suihkun ja keittiön kautta sänkyyn...

Mutta toisaalta, eihän kukaan näitä bloggaamisen aikatauluja minulle aseta, ja tämä on harrastus muiden joukossa. Ehkä kevät tuo tähänkin hommaan uutta puhtia, sillä jotenkin valoisammat päivät tuntuvat aina tuovan iltoihinkin lisää energiaa - sitä odotellessa, siis!

Pidä vai palauta?

Havahduin pari päivää sitten siihen tosiasiaan, että multa puuttuu pakkaskelin kauppakengät. Sellaiset rennot kengät, jotka voin sujauttaa jalkaan, kun lähden ostoksille tai viemään lasta harrastuksiin tai hyville kavereille kyläilemään. Nilkkureita kyllä on, mutta niissä on kaikissa yhtä lukuunottamatta korot ja ne matalatkin ovat vähän jäykät ja vuorettomat.

Enter the biker boot - taas tulen pari vuotta trendejä jäljessä...

Toki sovittelin bikereita jo viime vuonnakin, mutta jotenkin en kokenut niitä ihan omiksi. Vieläkin vaivaa sellainen pieni epäilys, mutten keksi mitään parempaakaan kenkämallia juuri tähän tarpeeseen?

Nämä olivat lisäksi ehdottomasti mieleisimmät bikerit, tuli kyllä vertailtua varmaan kymmentä eri mallia, Kuvista ei näy lämmin karvavuori: siitä iso plussa, sillä halusin nimenomaan lämpimät kengät, joissa varpaat eivät ihan heti palele.

No, ehkä fiilistelen näitä kaikessa rauhassa tämän viikon ja joko käy niin, että otan nämä ihan huomaamattani käyttöön, tai sitten palautan ne ensi viikonloppuna hissunkissun Stockalle. Aika näyttäköön!

Huh huh ja hyvää yötä.

Varjoista kurkistaa pieni kuvausassistenttini,
karkaileva Houdinimme.

Näin pukeuduin joku päivä viime viikolla. Kuvan tiedoista saisi kaivettua päivämäärän esiin, mutta muuten ei kyllä ole mitään muistikuvaa, sillä maanantaista perjantaihin meni ihan yhdessä sumussa. Hyvässä sumussa, mutta kamalassa kiireessä. Joskus Usein ihmettelen, miten me koskaan pärjäisimme arjen pyörityksessä, jos meillä olisi useampi lapsi?! Nytkin tuntuu siltä, että sitä hädin tuskin jaksaa ja ehtii venymään kaikkeen siihen, mitä pitäisi - joko omien tai muiden odotusten takia. Että todella nostan hattua ja annan mitä isoimmat rispektit kaikille teille isompia perheitä johtaville!

Usempi ilta vierähti kirppisprojektin kanssa: ensin keräsin ja hinnoittelin tavaroita, ja sitten vein niitä paikan päälle (kuusi ikeakassillista!) kahteen otteeseen. Vähän kyllä kirpaisi luopua kaikista niistä vaatteista niin halvalla, mutta pakkohan se on, enkä missään nimessä aio enää roudata yhtäkään niistä räteistä takaisin tähän taloon, joten todella toivon, että kauppa käy! Alku näytti ainakin lupaavalta.

Neule Michael Kors

Hame Max Mara

Kengät Billi Bi

Rannekoru Filippa K

Asusta tekee poikkeuksellisen se, että uskalsin laittaa matalat nilkkurit hameen kanssa - look, jota ihailen muilla, mutta joka ei ainakaan vielä tuntunut oikein omalta. Täytyy varmaan kokeilla joskus toisenkin kerran, kun kerran muitakin rohkaisen liikkumaan oman mukavuusalueen reunojen ulkopuolella ainakin välillä. No joo joo, ehkä ne keskustelut ovat liittyneet työasioihin, mutta kai ne samat periaatteet pätevät pukeutumisenkin suhteen?!

Ekstrajännitystä tähän viikkoon on tuonut koiramme, joka on yhtäkkiä keksinyt haluavansa ja osaavansa karata takapihalta omille teilleen. Sitä on tapahtunut aikaisemminkin silloin tällöin, ja olemme aina yrittäneet tilkitä kaikki pakoreitit, mutta nyt koira on vienyt koko lajin aivan uudelle tasolle ja pitää meitä ihan pilkkanaan: se katoaa silmänräpäyksessä niin pienestä raosta, ettei ajattelisi edes siilin mahtuvan siitä... Mitä iloa on omasta pihasta, jollei siellä voi pitää koiraa vapaana?! Voisimme yhtä hyvin muuttaa kerrostaloon, eikä tarvitsisi enää koskaan ajaa nurmikkoa tai haravoida lehtiä!

Tämän illan osalta koira on onneksi jo kävelytetty ja minäkin olen ihan valmista kauraa unten maille. Siitä aasinsilta HIHSiin (Helsinki International Horse Show), jossa vietän viikonloppuni työn merkeissä. Ei pöllömpi työrasti, jos on ollenkaan lajista kiinnostunut - ja ne shoppausmahdollisuudet, oi pojat!

Hienoa viikonloppua teillekin, oli lajinne sitten mikä tahansa :-)

Hämyinen kenkäkuva

Olivat kengät sitten minkä merkkiset tahansa, jalkani eivät vain kestä korkeita korkoja joka päivä, eli on ihan pakko pitää matalakorkoisia välipäiviä (ja onhan se ihan lääkärien suosituskin...). Vanhat lakeerinilkkurini olivat kulahtaneet niin huonon näköisiksi, etten enää kehdannut pitää niitä töissä  - oli siis pakko etsiä uudet.

Ne vanhat olivat tällaiset, mutta mustat.
Ihanat, olisin ostanut heti samanlaiset, jos
olisin löytänyt jostakin!

Kiersin sekä torstaina että tänään samat Aleksin kenkäkaupat (ml. Stocka) ja päädyin näihin kenkiin, jotka olivatkin yllättäen - nekin - Billi Bin: olivat kaupassa hämäävästi toisen brändin kyltin alla. Eihän Billi Bissä todellakaan ole mitään vikaa, on vain hassua, että päädyn aina samaan merkkiin!

Ja tässä se hämyinen kuva.

Paljon olisi ollut tarjolla vähän grungempaa mallia, mutta halusin nimenomaan sliipatummat popot, jotka tuovat farkkuihinkin vähän siistimpää ilmettä. Työkengät, siis!

Tein myös COSilla moninaisia ostoksia (sattumalta verkkokaupan pakettikin tuli eilen), mutta niistä en pystynyt ottamaan kunnollisia kuvia ollenkaan. Olen huomenna kärppänä kameran kanssa ja heti kun valoa pilkahtaa, kuvaan ostamani neuleet ja neulemekon.

Olin eilen yöelämässä oikein ison kaavan mukaan (siis kyllä, kotona vasta kolmelta!!) - en muista koska olisin viimeksi ollut paljoa yli puolenyön missään ja aika usein olen työhän liittyvissä iltamenoissa autolla liikenteessä, jotta varmasti pääsen ajoissa kotiin. Oli älyttömän hauska ilta, eikä olokaan ollut tänään ollenkaan niin huono kuin mitä pelkäsin. Silti cava jää nyt tänä iltana poksauttamatta :-)

Seuraava voimainponnistus on pikkujouluilta muutaman viikon päästä; sieltä ei koskaan tule lähdettyä kovin aikaisin kotiin... Ja mekkokin asusteineen puuttuu vielä, joten kovasti on sovitettavaa ja/tai etsittävää. Ehkä voisin tyytyä vanhaan mekkoon, sillä en millään jaksaisi lähteä isolle shoppailukierrokselle kaikkien muiden kiireiden keskellä.

Sen verran tiivis tahti on tässä ollut, että joulumatka alkaa käymään mielessä yhä useammin sellaisena valonhohtoisena ja ihanana pakotienä - viisi viikkoa enää! Nyt on kuitenkin lauantai-ilta vasta nuori, joten käväisen koiran kanssa kävelyllä ja houkuttelen sitten perheen sohvalle katsomaan eilistä Vain elämää -jaksoa. Leppoisaa lauantaita teillekin!

Päivän asu (vähän epämukavuusalueella)

Kylläpäs mekon vyö jäi töröttämään hassun korkealle - miten näitä juttuja ei huomaa peilistä? Tai sitten ehkä vain nojaan hassusti seinään ja se on optinen harha... No, päällä on siis vyötetty mekko - ja ne uudet Billi Bin nilkkurit!

Epämukavuusalueelle vie sukkahousujen väri: turkoosia tai sinappia en uskalla edes lähestyä, kun nämä tiilenpunaisetkin sukkikset tuntuvat näin vierailta. Joko tämä on totuttelukysymys, tai sitten luovun parin käyttökerran jälkeen koko väri-ilottelusta.

***

Onko kukaan miettinyt vielä talvirenkaita? Itse havahduin tänään siihen, että ne (kitkat) voisi kerrankin vaihdattaa alle ajoissa eikä liian myöhään. Ehkä jonakin päivänä tässä lähiaikoina vielä pääsen tuumasta toimeenkin. Samoin pitäisi järkätä lapsen synttärit (tai siis varata paikka), viedä fillarit talvisäilöön kellariin, käydä rokotuttamassa koira ja madottaa se, korjata koiran sänky, ommella ne olkkarin sohvatyynyt, sulattaa pakastin ja pari muutakin pikkupuhdetta. *Huoh*

Koiran sänky on tosin odottanut korjausta jo vuoden verran (se kiittämätön ryökäle söi Fatboynsa - ei mitään kunnioitusta laatubrändejä kohtaan!), joten sen voi ehkä tiputtaa listan hännille. Jopas helpotti!

Työviikkoni on harvinaisen väljä, ja nautin tilanteesta aivan suunnattomasti - ja piti oikein mainita asiasta erikseen täälläkin, kun yleensä taidan aina valitella kiirettä ja stressiä, vai mitä? Nyt olen ehtinyt lounaalle, poikennut hyville kahveille, ja jopa lukenut vähän blogeja kesken työpäivän :-D Ja tänään lakkasin aamulla rauhassa kynteni ja menin vasta puoli kymmeneksi töihin, ajatelkaa!!

Toivon teille yhtä chilliä viikkoa!

Vihdoinkin, täydelliset kengät!

Nämä Billi Bin nilkkurit olivat sitten vihdoinkin Ne Oikeat - neljäs kerta sanoi siis toden!

(Työ)elämä on nyt niin hurjan hektistä, etten ole ehtinyt kuin lukemaan muiden blogeja; tälle omalleni en ole ehtinyt suomaan montaakaan ajatusta. Pahoittelen!

Tämän päivän duuniagendalla oli rekryjä ja irtisanoutuneita, yleisiä HR-asioita, brändihierarkian työstämistä, kickoff-päivän suunnittelua, tiimipalaveri, palaveri oman esimiehen kanssa, auton huollatus sekä aika monta "välikysymystä" eri ihmisten kanssa. Ehdin ekan kerran vessaan puoleltapäivin ja lounaaksi söin banaanin ja myslipatukan. Silti antaisin arvosanaksi vähintään 9-, koska sain tosi monta asiaa eteenpäin ja jotkut jopa ihan oikeasti hoidettuakin :-) 

Olen kamalan aamu-uninen ihminen ja silti huolestuttavan monena aamuna joudun nykyään menemään viimeistään puoli ysiksi töihin, koska yhteisiä palaveriaikoja ei meinaa millään löytyä kalentereista. Ehkä silti ihan hyvä sekin, ettei tarvitse istua ainakaan joka iltaa töissä, sillä kyllä 9-vuotias tarvitsee vielä vanhempiaan täällä kotona niin aikaisin kuin mahdollista - vaikka nytkin jo tuntuu siltä, ettei näe kuin vilahduksia pellavapäästä, kohta ei näy varmaan enää sitäkään, joten vielä muutama vuosi mennään tällä tahdilla ja näillä aikatauluilla. (Ja sittenkö istun kaikki illat töissä, siihenkö tämä tähtää?!)

Liikuntakin on valitettavasti jäänyt ihan minimiin, tai ainakin juoksu. Edellisestä lenkistä on jotenkin päässyt taas vierähtämään pari viikkoa ihan melkein huomaamatta ja nyt siellä taas sataa ihan kaatamalla. Kyllähän tuo koira pitää ulkoiluttaa joka säällä, mutta juoksemaan kumpikaan meistä ei sateessa suostu....

Onko muillakin nyt pahimmat syyskiireet päällä, näin olen ainakin joidenkin blogien rivien väleistä (ja ihan tekstistäkin, duh!) tulkinnut? Miten te saatte arkenne organisoitua?!

Yllättävä kenkäkäänne

Karlan All I Ever Wanted is Here -blogissa on Footwayn kenkäarvonta, jossa palkintona on 200€ lahjakortti. Osallistuakseen arvontaan piti käydä valitsemassa itselleen kengät, ja sitä kautta löysin nämä Billin Bin nilkkurit:

Mitäpä sitä aikailemaan, tilasin samantien kaksi kokoa kotisovitukseen ja jos kaikki menee hyvin, ehdin saamaan ne ennen kuin niiden ekojen palautusaika Stockalle umpeutuu. Hmm..saisiko tästä enää yhtään monimutkaisempaa?

Ja onko tämä kaiken tämän vaivan väärti, huomaako kukaan edes minkälaisissa popoissa tallustelen? Ehkä ei, mutta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että kengät kruunavaat (tai pilaavat) aina asun ja tietyissä tilanteissa (vaikka joku iso prese isommalle yleisölle) niistä voi saada ekstraripauksen itseluottamustakin, mikä ei koskaan ole pahitteeksi. Muistan lukeneeni artikkelin, jossa joku kertoi, että hänelle hoidetut kynnet ovat se juttu, mistä voi aina "hädän hetkellä" hakea itseluottamusta: siisti manikyyri tuo sellaisen tunteen, että on homma hankassa ja pikkudetaljitkin kunnossa ja kas, niin vain onkin hetkessä hitusen varmempi fiilis. Toimisi varmasti tuokin!

Ja siitä tuleekin mieleen, että voisi vaikka hoitaa kädet kuntoon tässä viikonlopun aikana :-)

Kamala kenkäangsti

COSin paketti nilkkureineen tuli eilen, mutta valitettavasti palautan koko sisällön (otin kokeiluun myös ruosteenväriset farkut) samantien. Kuten pelkäsinkin, nilkkurit olivat hyvinkin princemäiset, ja aivan liian klohmot omaan tyyliin/ makuun sopivaksi.

Olen siis kenkien suhteen taas lähtöruudussa ja alkaa usko loppumaan - mikä minussa on vikana, kun ihan kaikissa malleissa on mun silmääni joku pielessä?! Olen nyt aamulla kahlannut läpi mm. nämä verkkokaupat: shopbop, my-wardobe, boden, next (kyllä, näin alas olen vajonnut!), zalandos, brandos ja boozt - tuhansia kenkäpareja, siis!

Shortille pääsi peräti kaksi mallia, mitä mieltä olette näistä?

Yllä luottomerkkini Billi Bin nilkkurit.

Nämä taas ovat Geoxin. Ostin jo ne Eccon sandaalit, eikä Geox tunnu sen jälkeen enää yhtään häpeällisemmältä...

Taidan käydä tänään Herkussa ruokaostoksilla ja katsastaa siinä sivussa nuo Billi Bit - eikös muuten ihan pian pitäisi olla se Exclusive-alepäivä?

Posted via DraftCraft app

Päivän asu - tässä on opettelemista!

Uudesta kolmijalasta on kyllä iloa, mutta on tämä silti vaikeaa tämä kuvaaminen! Esim. näissä kuvissa tunika jäi tyhmästi rynttyyn mahan (!) päälle ja näytän näköjään siltä, kuin olisin raskaana. Tosi kiva.

Tunika - Malene Birger
poolo - H&M
farkut - 7 for Mankind
saapikkaat - Billi Bi

Jatkan kuvausharjoittelua, onneksi on sentään vähän valoisampaa, jos nyt jotakin positiivista yrittää hakea :-)