Hämyinen kenkäkuva

Olivat kengät sitten minkä merkkiset tahansa, jalkani eivät vain kestä korkeita korkoja joka päivä, eli on ihan pakko pitää matalakorkoisia välipäiviä (ja onhan se ihan lääkärien suosituskin...). Vanhat lakeerinilkkurini olivat kulahtaneet niin huonon näköisiksi, etten enää kehdannut pitää niitä töissä  - oli siis pakko etsiä uudet.

Ne vanhat olivat tällaiset, mutta mustat.
Ihanat, olisin ostanut heti samanlaiset, jos
olisin löytänyt jostakin!

Kiersin sekä torstaina että tänään samat Aleksin kenkäkaupat (ml. Stocka) ja päädyin näihin kenkiin, jotka olivatkin yllättäen - nekin - Billi Bin: olivat kaupassa hämäävästi toisen brändin kyltin alla. Eihän Billi Bissä todellakaan ole mitään vikaa, on vain hassua, että päädyn aina samaan merkkiin!

Ja tässä se hämyinen kuva.

Paljon olisi ollut tarjolla vähän grungempaa mallia, mutta halusin nimenomaan sliipatummat popot, jotka tuovat farkkuihinkin vähän siistimpää ilmettä. Työkengät, siis!

Tein myös COSilla moninaisia ostoksia (sattumalta verkkokaupan pakettikin tuli eilen), mutta niistä en pystynyt ottamaan kunnollisia kuvia ollenkaan. Olen huomenna kärppänä kameran kanssa ja heti kun valoa pilkahtaa, kuvaan ostamani neuleet ja neulemekon.

Olin eilen yöelämässä oikein ison kaavan mukaan (siis kyllä, kotona vasta kolmelta!!) - en muista koska olisin viimeksi ollut paljoa yli puolenyön missään ja aika usein olen työhän liittyvissä iltamenoissa autolla liikenteessä, jotta varmasti pääsen ajoissa kotiin. Oli älyttömän hauska ilta, eikä olokaan ollut tänään ollenkaan niin huono kuin mitä pelkäsin. Silti cava jää nyt tänä iltana poksauttamatta :-)

Seuraava voimainponnistus on pikkujouluilta muutaman viikon päästä; sieltä ei koskaan tule lähdettyä kovin aikaisin kotiin... Ja mekkokin asusteineen puuttuu vielä, joten kovasti on sovitettavaa ja/tai etsittävää. Ehkä voisin tyytyä vanhaan mekkoon, sillä en millään jaksaisi lähteä isolle shoppailukierrokselle kaikkien muiden kiireiden keskellä.

Sen verran tiivis tahti on tässä ollut, että joulumatka alkaa käymään mielessä yhä useammin sellaisena valonhohtoisena ja ihanana pakotienä - viisi viikkoa enää! Nyt on kuitenkin lauantai-ilta vasta nuori, joten käväisen koiran kanssa kävelyllä ja houkuttelen sitten perheen sohvalle katsomaan eilistä Vain elämää -jaksoa. Leppoisaa lauantaita teillekin!