Voi mikä päivä täynnä suuria tunteita: mieletöntä ylpeyttä omasta ihanasta 9-vuotiaasta, jota juhlittiin koko lähisuvun voimin. Pienen 1,5-vuotiaan taaperon järjettömän suloisuuden ihastelua - miten hurmaava tuollainen pikkuneiti voikaan olla! Ja sitten vielä vähän huolta ja surua omasta äidistä, joka alkaa pikkuhiljaa ikääntymään ja tietää sen itsekin. Pelkään jo nyt sitä paljon suurempaa huolta ja vastuuta, jota tulevina vuosina saankaan kantaakseni. Pitääkö kaiken olla niin monimutkaista?!
Ei muuta tänään, huomenna taas iloisemmin mielin ja kirjoituksin. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!