Uudistettu olkkari uudelle vuodelle!

No nyt, kerrankin minulla oli mielestäni hyvä syy ja oikeutus käyttää otsikossa huutomerkkiä, sillä kyseessä on meidän perheen mittakaavasssa varsin monumentaalinen saavutus: olkkariin on saatu uusi järjestys ja uudet huonekalut! Hahaa!

Jos joku haluaa virkistää muistiaan, vanhaa settiä löytyy täältä. Uusi näyttää tältä:

Muutos toteutettiin siis Vepsäläisen sisustusuunnittelija Sanna Pänkäläisen avustuksella (koti-hakusanalla löytyy lisää aikaisempia blogipostuaksia aiheesta), ja toivoin olkkariin ennen kaikkea  enemmän istuma- ja löhöilypaikkoja (koska nyt, kun poika on jo 13, meillä katsotaan paljon etenkin sarjoja koko perheen voimin).  Vanhan sohvan ja nojatuolin tilalle tuli sohva+divaani -combo (Adean C-sarjaa), joka toimii mielestäni erinomaisesti - testausta on takana jo melkein viikon verran, eikä reklamaatioita ole kuulunut.

Tässä kuvassa näette silmäteräni, Fritz Hansenin PK22-tuolit, joista olin haaveillut tosi pitkään. Alkuperäisessä ehdotuksessa tuoleja oli vain yksi, ja yhden kävin ensin ostamassakin, mutta sitten tajusin, että koska tämä malli on Fritz Hansenin 60-vuotisjuhlamalli, en kovin helpolla saa samanlaista toista ostettua enää myöhemmin, jos vaikka joskus muutamme isompaan taloon - jos muutamme, on siinä ehdottomasti suurempi ja väljempi olohuone kuin tässä! Pinterestin lähes kaikissa kuvissa nämä tuolit esiintyvät nimenomaan parittain, joten tämä tuntui suorastaan fiksulta vedolta.

Sohvapöytä on Swedesen Breeze-malli; arvoimme valkoisen ja mustan välillä, mutta nyt tuntuu siltä, että valkoinen istuu tuohon ihan hyvin. Toisaalta musta toisi nurkassa seisovan Tynellin valaisimen paremmin esiin, joten siinäkin olisi puolensa... kumman sinä valitsisit? (Vielä voi nimittäin vaihtaa)

Vanha sohva siirtyi takkahuoneeseen, se pilkottaa kuvassa kuusen takana. Takkahuoneen entinen sohva lähti kuljetusfirman mukana kaatopaikalle: se oli vanha ja rikkinäinen,  enkä kehdannut antaa sitä edes ilmaiseksi eteenpäin. Vanha nojatuoli (sekin muuten Adean) on tällä hetkellä vähän hassussa paikassa yläkerran aulassa; en ole vielä päättänyt, pidänkö vain myynkö sen (mietin taas sitä mahdollista muuttoa: jos neliömme tuplaantuvat, löytyy yhdelle nojatuolille helposti sopiva nurkka).

Kuten näkyy, kodissamme on vielä joulu - mutta kunhan saamme kuusen ja koristeet pois, täytyy tosissaan pohtia, millä saisin vähän lisää särmää nyt vähän pliisuun yleisilmeeseen. Olisiko tummansininen  hyvä tehosteväri? Entä minkälainen matto tuohon sopisi?


Pientä tuunausta on siis vielä luvassa, mutta isot linjat ja valinnat on nyt tehty! Jee! Ihan - tai itse asiassa läheskään - kaikkia Sannan tekemiä ehdotuksia emme toteuttaneet, mutta oli silti tosi kiva saada kattava pläni, josta pääsimme valitsemaan ne meille tärkeimmät ja sopivimmat jutut. Omin neuvoin en olisi koskaan tajunnut esimerkiksi tuota divaania, joten suosittelen lämpimästi ammattilaisen puoleen kääntymistä vähänkään suuremman muutosprojektin kanssa - itse ainakin olen jo päättänyt toimia niin jatkossakin, sillä eihän tämä varmaan tähän jää :-D

Isä-Pelletierin pyykkäys

Pieni vinkki arjen ja pyykinpesun kohottamiseksi: pyykkietikka. Tai ehkä oikeammin huuhteluetikka.

Ihan tavallisen etikan monipuoliset ominaisuudet (poistaa hajuja, puhdistaa) ovat varmaan kaikille tuttuja, mutta tämä hieman ylellisempi versio toimittaa pyykinpesussa huuhteluaineen virkaa ja jättää pyykkiin pehmeän tunnun lisäksi myös sopivan vienon tuoksun. Tuoksuvaihtoehtoja on monia (mm. Powder Puff, Tea, Cotton), oma valintani oli tietysti suuri lempparini Verbena, jota suosin myös saippuoissa ja huonetuoksuissa.

Uitin etikassa myös ratsastuskypäräni, joka on ahkerasta pesusta huolimatta hieman tunkkaisen hajuinen (miten jotkut selviävät urheilusta ilman hiestä täysin läpimärkää päätä?!), ja tämä auttoi siihenkin. Ja niin, pesuetikka on myös todella riittoisaa: huuhteluun käytetään vain yksi ruokalusikallinen.

Ihastuin tuotteeseen niin, että hankin sitä joululahjaksi vähän joka puolelle :-) Vähän ensin arvoin, onko ok antaa siivoustuotteita lahjaksi, mutta sitten järkeilin,että jos tämä kelpaisi minulle, kai se kelpaisi kavereillenikin? Mitä mieltä sinä olet: olisitko pettynyt vai otettu?

Olkkarin pläni

No niin, viimeksi jäätiin siihen, että jäin odottelemaan sisustussuunnitelmaa Vepsäläiseltä, ja parin viikon jälkeen pääsimme "vihdoinkin" (koska odottavan aika on pitkä) taas paikan päälle kuulemaan, miten ongelmalle saisi ratkaistua. Ja hyvää ajatteluahan näiden asioiden eteen olikin tehty!

Olin itse jumittanut ajatukseen kulmasohvasta, mutta toisaalta tiedostin, miten paljon se veisi tilaa. Mutta tadaa! siihenkin oli parempi ratkaisu, nimittäin erillinen divaani - miksen ollut tajunnut tuota koskaan?

Tässä kuvassa alaoikealla näkyy valittu Adean Band C215-sohva ja divaani, väri vain on väärä ja sohva yhtä kokoa liian suuri.

Tässä kuvassa näkyy yläoikealla sohvan oikea väri, ja sen vasemmalla Swedesen Breeze -pöytä, jota ehdotettiin kaksin kappalein, mutta joita haluaisin vain yhden, tuon suuremman. Ja mustana, kiitos!

Takkahuoneessa on kaksi pähkinäpuista perintösenkkiä, jotka haluan pitää - ja niiden kaveriksi oli suunniteltu nämä tässä valkoisena näkyvät nojatuolit, tosin sinisenä, jotta yhteys ruokatilan sinisävyiseen mattoon ja grafiikkateokseen säilyvät. Alaoikealla rahien vieressä taas on pitkäaikainen haaveeni, Fritz Hansenin PK 22 -tuoli (kuvassa mustaa nahkaa) - siitä on nyt saatavilla special edition harmaata mokkanahkaa, ja haluan sen niin paljon, että tunnen sen vatsanpohjassa asti!

Eli lyhykäisyydessään suunnitelma oli tämä: olkkariin sohva + divaani, musta Breeze -pöytä ja PK-22. Takkahuoneeseen tulisi uusi pyöreä matto ja nojatuoleja, jotka voisi tarvittaessa ja helposti myös siirtää olkkarin puolelle, kun vieraita on enemmän. Lampuiksi ehdotettiin Poulsenin Panthella -valaisinta meillä nyt jo olevian Tynellin valaisinten rinnalle.

Kuvien ulkopuolella mukana plänissä oli myös uusi tv-taso Muuramelta ja olkkariin isompi matto. Kokonaiskustannus oli bruttona yli 17 000€, joten ihan kaikkea ei kertaheitolla tule hankittua, mutta paljon mieleistä tuossa oli, ja nyt sitten pähkäilemme, mitä kaikkea tulisi valittua ensimmäiseen muutostaaltoon (ilman välitöntä konkurssia).

Kunhan päätökset on tehty, kerron mihin päädyimme :-)

Sisustusstartti

Olen tuskaillut ja tännekin kirjoitellut olohuoneemme sisustushaasteista (esim. täällä), mutta ollut samalla täysin saamaton edistämään tilanteen ratkaisemista sekä näkemyksen* että ajan puutteen takia. Sain onneksi sen verran tässä taannoin itseäni niskasta kiinni, että varasin ajan Vepsäläisen sisustussuunnittelijalle, ja koko vyyhti lähti hienosti purkautumaan tapaamisemme myötä.

*ja näkemyserojen - miehelläni on aivan liikaa mielipiteitä sisustukseen liittyen!

Olin valmistautunut pohtimalla nykysisustuksen haasteita, ja varustaunut valokuvien ja pohjapiirrustuksen kera, ja niillä pääsikin hyvin alkuun. (toimitin kyllä vielä jälkikäteenkin usempia kuvia, niitä ei varmaan koskaan voi olla liikaa, jos suunnittelija ei pääse itse käymään kohteessa)

Ensin pääsin tilittämään kaikkia mahdollisia sisustuksellisia ja niistä seuraavia sosiaalisia ongelmiamme suunnittelijan kuunnellessa kärsivällisesti sekavaa monimuotoista briefiäni, jonka kulmakivinä oli nämä kaksi toivetta:

1. koko perheen, tai ainakin molempien vanhempien pitäisi päästä oikaisemaan makuuasentoon sarjamaratonin ajaksi, eli tuntikausiksi  (nyt tappelemme kilpailemme sohvapaikasta alituiseen)
2. vieraille pitäisi olla enemmän istumapaikkoja (nyt ruokapöydän seiskatuoleihin jumittuu aina joku luuseri, yleensä minä, koko illaksi)

Lisäksi sanelin erilaisia käytännön reunaehtoja:

• näkymää kohti olohuonetta (eli käytännössä keskilattiaa) ei voi tukkia liian massiviisilla huonekaluilla ja sama pätee kulkuun kohti takkahuonetta
• koko alakerta on käytännössä yhtenäistä tilaa, joten sävy- ja tyylimaailman pitää olla riittävän yhtenäinen
• valkoinen koiramme, josta lähtee karvaa saman verran kuin kaikista edellisistä koiristani yhteensä, sanelee värimaailman melko vaaleaksi
• säilytettäviä huonekaluja oli muutama: takkahuoneen perintösenkit ja Tynellin valaisimet, mielellään pitäisin myös olohuoneen nykyisen sohvan 

Kaivelin arkistoista kuvia olohuoneen nykytilasta; kuvakulma on aika kamala, mutta tästä hahmottaa sen, miten takkahuone on suoraan yhteydessä olkkariin (eli se jää kuvassa vasemmalle). Lisäksi alakulmasta pilkottaa kivasti ruokapyöydän tuoli, eli kuva on napattu pöydän takaa: erkkeri jatkuu kuvasta oikealle.

Ruokatila näyttää tältä, siihen olen ihan tyytyväinen:

Tämä oli siis lähtökohta. Eihän tuo olohuone minun silmääni mitenkaan täysin epäkelpo ole, mutta kun nuo kaksi arjen haastetta (löhöily- ja istumatilan puute) alkoivat tarpeeksi ärsyttämään, oli todellakin korkea aika tehdä asialle jotakin! Olin suorastaan helpottunut, kun sain kaataa tämän problematiikan ratkaisun ammattilaisen hoidettavaksi - enhän minä itse leikkaa hiuksianikaan :-D

Tämä oli siis projektin startti, ja palaan ratkaisuun seuraavassa postauksessa. Stay tuned!

Uutta olkkariin

Tässä harvinaislaatuinen kuva harvinaislaatuisen siististä olohuoneestamme.

Kaikki perheen yhteinen aika vietetään käytännössä joko tässä tilassa tai ruokapöydän äärellä, ja tässä nykyisessä kalusteratkaisussa on yksi suuri puute: vain yksi aikuinen mahtuu kunnolla pötköttelemään sohvalla, ja me väännämme miehen kanssa harva se ilta kättä siitä, kumman sohvavuoro onkaan.

On tullut perinteisen kulmasohvan aika. Kuvan sohva siirtyy takkahuoneeseen (kuvasta vasemmalle), nojatuolin kohtaloa ei ole vielä päätetty. Musta jalkalamppu väistää nurkasta muualle (se on ihan lemppareitani, joten sille kyllä löytyy joku sopiva paikka), ja tadaa! uudelle sohvalle on paikka valmiina.

Ostoprosessini on toistaiseksi vasta aika alkuvaiheessa sikäli, etten ole ehtinyt vielä livenä kauppoihin. Sen sijaan olen yrittänyt kartoittaa tilannetta ja tarjontaa nettisivujen kautta, mutta vaikeahan näistä on sanoa ilman perusteellista koeistumista ja -makaamista.

Ylävasemmalta myötäpäivään: Isku/ Isku/ Isku/ Ikea

Molemmat sohvat Kuusilinnasta

Ja vielä Iskun Inkoo

Ihan pelkkä divaaniosa ei ratkaise löhöilyongelmaamme, vaan pitäisi olla ihan ehta kulmasohva. Olohuoneemme ei ole suuren suuri, enkä haluaisi kalustaa sitä ihan tukkoon, joten joku siro malli olisi toiveissa - en vain tiedä, löydänkö mistään sopivaa siron ja supermukavan yhdistelmää, onko sellaista olemassakaan?

Vastatrimmattu karvaturri - huomatkaa taidokkaasti pyöristetty hännänpää :-)

Haluaisin myös vaihtaa nykyisen beigeen taittavan värimaailman enemmän harmaan suntaan; musta ja tummanharmaa ovat valkoisen koiramme takia aivan mahdottomia ajatuksia, mutta joku vaaleanharmaa eläväpintainen kangas menisi jo ihan hyvin. Sohvapöytä saa myös lähteä vaihtoon, mutta sen suhteen ei voi tehdä mitään päätöksiä ennen kuin tiedän, minkälainen sohva meille tulee.

Elämme siis hyvin jännittäviä aikoja tänä keväänä - pysykää mukana, niin saatte jakaa kaikki jännittävät sohvanhankintahetket kanssani :-)

Oh, bless!

Siivosin eilisillan, jotta koti olisi valmis siivoajia varten - kuulostaa hullulta, mutta kyllä aika monta tavaraa, kenkäparia ja astiaa saa nostaa kaappeihin/kenkähyllyyn/tiskikoneeseen, jotta pinnat olisivat tyhjinä ja pyyhittävissä. Sitten kun tulee kotiin ja näky on tämä, ei harmita yhtään :-)

Kuvantäydeltä puhtautta

Nukuin perjantai-illan kunniaksi puolentoista tunnin päikkärit ja - yritettyäni heräämisen jälkeen nousta sängystä about tunnin verran, koska olin niin mummona - olen nyt virtaa täynnä! Kävin koiran kanssa kävelemässä puolen tunnin lenkin ja oikein harmitti, etten voinut jäädä toiseksi mokomaksi. Olemme kuitenkin pojan kanssa kahden, eikä tunnu oikealta jättää häntä yksin kotiin näin iltamyöhään, vaikka teoriassa hän tietysti pärjääkin vallan mainiosti.

Sillä aikaa kun minä nukuin, oli poika toisen kaverinsa kanssa kyläilemässä samanluokkalaisen tytön luona. Yritin kovasti kysellä, mitä he tekivät siellä, mutten oikein saanut mitään irti, paitsi että olivat kokeilleet tytön mansikantuoksuista käsirasvaa :-) En siis epäile yhtään mitään, älkää käsittäkö väärin, mutta jotenkin tuntuu, että sitä voi kuitenkin olla vähän eri dynamiikka, kun ei voikaan puhua ihan pelkkiä poikien pelijuttuja.

Viime viikolla teimme myös sellaisen kompromissin, että koska en halunnut vielä antaa pojan alkaa käyttämään dödöä (jota hän siis 10-vuotiaana ei vielä tarvitse, mutta kovasti haluaisi), pyysin hänelle Kicksistä miestentuoksujen testereitä ja niitä on käytetty tarkkaan suunnitellun rotaation mukaan nyt joka päivä tällä viikolla :-) Kiitos muuten sille Kicksin myyjälle, joka etsi pojalle peräti kolme erilaista tuoksua ja vielä sellaisia vähän miedomman sorttisia! Oma äiti kelpaa vielä maku- tai siis hajutuomariksi, ja jouduinkin tosi tarkkaan nuuhkuttelemaan ja arvioimaan, millä tuoksulla olisi hyvä aloittaa viikko ja mikä taas olisi sopivin kuvistunnille. Söpöä!

Nyt yritän houkutella hyväntuoksuisen pojun sohvalle viereeni hetkeksi, moikka!

Uusia kuvakulmia

Sain Riinalta (Luksusta arjessa) haasteen, jossa pitäisi paljastaa kodistaan uusia, ennennäkemättömiä kohtia tai ainakin ravistella niitä omia kuvaustottumusksia, sillä niinhän se on, että sitä helposti urautuu kuvaamaan tiettyjä paikkoja tai kohtia omassa kodissaan: itse otan asukuvat lähes aina saman valkoisen, tylsän seinän edessä ja pikkuesineitä kuvaan usein takkahuoneen vanhan senkin päällä.

Päätin siis ottaa keittiöstä pari kuvaa (se ei arkioloissa ole koskaan blogikelpoinen....) ja yritin muutenkin katsella kämppää vähän uusin silmin, mutta ei tästä nyt mitään ihan huikeaa paljastusten kuvakavalkadia tullut, valitan!

Korkean ruokailutilan vieressä on keittiömme, joka on armollisesti hieman katseilta suojassa; osassa taloyhtiömme asuntoja tuo väliseinä on kaadettu, mutta meille tämä on paljon toimivampi ratkaisu. Nykyään uusissa asunnoissa suositaan paljon avokeittiöitä, mikä ei olisi itselleni se mieluisin ratkaisu, sillä fakta vain on, ettei meille ole aina kaikki ihan tip top - etenkään köökin puolella.

...jo tuonne vasempaan peräkulmaan tuupatut punkku- ja öljypullot
paljastavat hieman, öh, boheemimman luonteemme

Stokke on edelleen olemassa, sillä se on oiva keittiöjakkara!

 Sitten siirrytiinkin takkahuoneen puolelle, vaikka onhan siellä ennenkin käyty.

Hei, siinähän se automaattilaukaisija onkin!

Sitten fuskaan taas vähän, koska tässä seuraavassa kuvassa ei ole niinkään uusi kuvakulma, mutta uusi esine kuitenkin: viikonlopun Design Marketin löytöni oli tällä kertaa tämä Havuu-säilytin, joka toimii eteisjakkarana ja kätkee sisäänsä kaikki lapsen hanskat, pipot ja kypärät. Mainio!

Jakkaran kansi on kaksivärinen. Tämä omani on musta-valkoinen,
mutta niitä on myös kirkkaammissa väreissä. Ja jakkaraakin saa sekä
valkoisena että puunvärisenä.

Jakkaran päällä on eräälle ihastuttavalle 10-vuotialle synttärilahjaksi ostettu korupuu, sekin samaisilta markkinoilta - tunnelma oli muuten ihan kuin Hulluilla päivillä: yhtä kamala ryysis ja ihmisiä, jotka juoksivat ehtiäkseen ennen muita sisälle...

No niin, nyt on tämä haaste saatettu päätökseen. Pyydän mukaan Anetten, Tibsin, Taran, Bettyn ja Uusi kaunis päivä-blogin.

Viralliset ohjeet ovat vielä tässä, muistattehan liittää nämä mukaan!

-Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin.
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!

Pellavaa ja hämyistä tunnelmaa

Nappasin eilen illalla pari kuvaa makkarista kuvittamaan tätä blogitekstiä, jossa hehkutan estotta pellavaisten vuodevaatteiden ylivertaista ihanuutta kaikkiin muihin materiaaleihin verrattuna!

Fiksaatio alkoi Balmuirin ystävämyynnistä, josta ostin mm. pellavapyyhkeitä keittiöön ja kylpyhuoneeseen; vuodevaatteita en (stupid! stupid! stupid!) raaskinut sillä kertaa ostaa, mutta asia jäi kaivelemaan ja huomasin kerta toisensa jälkeen etsiväni nettikaupoista halpoja sopivan hintaisia pussilakanoita, joilla pääsisin alkuun.

Tämä harmaa setti on tilattu H&M Homesta (eivätkä ne sielläkään ihan ilmaiset olleet), ja seuraaviin lakanoihin voisin satsata vähän enemmänkin nyt kun tiedän, että ne lisäävät elämänlaatuani merkittävästi.

Mikä parasta, pellava saakin olla huolettoman ryppyistä.

 En yllättynyt siitä, että pidän ko. materiaalista, mutta sen lämpöisyys sen sijaan oli ylläri. Kesähelteillä jouduin vaihtamaan peruspuuvillaan, sillä vaikka olin pedannut itselleni pelkän pussilakanan ilman peittoa, tuli siltikin liian kuuma. Nyt öiden viiletessä nämä sitten taas tuntuvat juuri soppelin lämmittäviltä.

Yöpöydällä: uusien lyhtyjen lisäksi jo hieman käytöstä kulahtanut origamikulho, jonka poikani on minulle taitellut. Säilytän siinä kaikkea tuikitarpeellista, kuten korvatulppia, korviksia ja sormuksia. You know :-)

Saimme tämän taulun aikoinaan häälahjaksi, ja vaikka olenkin jo ihan kyllästynyt siihen, en taikauskoisena ihmisenä kertakaikkiaan uskalla vaihtaa sitä pois...

Pilke-valaisin tuo oman tunnelmansa valkoiselle seinille :-)

Kuvat on tietysti lavastettu, sillä meidän aamukiireissä ei koskaan pedata sänkyä... Olen oppinut antamaan itselleni tämän asian anteeksi, vaikka se onkin vienyt vähän aikaa. Olen kiitollinen jo siitä, että lapsella on kutakuinkin asianmukaiset kouluvaatteet päällä ja että olen muistanut laittaa ripsaria. Hajuvesi on jo plussaa ja cafe latten väsääminen ihan megabonus!

P.s. Tein pieniä muutoksia blogin ulkoasuun ja toivoakseni sain sen rönsyilyjä vähän karsittua. Tavoitteenani oli selkeämpi ja virtaviivaisempi look - huomasitko mitään uutta?! Erityisen ylpeä olen siitä, että osasin tehdä nuo kustomoidut Pinterest yms. -linkit tuohon sivupalkkiin!

Pienestä muutoksesta iso ilo

Vihdoinkin saimme toteutettua projektin, joka on jäänyt roikkumaan aivan liian pitkäksi aikaa, vaikka kyse ei ollut kovinkaan suuresta asiasta.

Meillä oli makkarissa lukulamppuina maailman karseimmat jalkalamput, niin rumat etten halunnut edes kuvata niitä, saati että olisin kehdannut kuvalla myöntää, että olin sietänyt niitä monta vuotta!

Halusin tilalle mahdollisimman pienet ja huomaattomat lamput, ja löysinkin oivat Bauhausista - missä on muuten yllättävän hyvä lamppuvalikoima!

Ledit ovat kestäviä, eivätkä kuumene (molemmat isoja plussia), mutta vähän kylmä valo näistä kieltämättä tulee.

Noista Ikean niskatyynyistä voisi varmaan myös luopua, mutta kun ne ovat niin kätsät, ja makkariin en halua sisustustyynyjä - ne kun asuisivat pääsääntöisesti lattialla...

Kattovalaisimena meillä on Showroomin Pilke, joka oli löytö Kaapelitehtaan design-markkinoilta.

Perjantai ja puhdas koti, ah autuutta!

Tiedättekö, mitä näissä kuvissa näkyy? Puhtaita ja kiiltäviä pintoja sekä koirankarvaton lattia (kiitos siivoajien). Koirasta lähtee tällä hetkellä niin älyttömästi karvaa, että hukumme siihen :-( Pitäisi viedä se nypittäväksi, mutten vain ole löytänyt siihen sopivaa hetkeä - miten ihmiset pystyvät viemään koiransa keskellä päivää kauneushoitoihin? Hyvä kun itse ehtii kampaajalle aina joskus!
(Ok, myönnän, että menen maanantaina itse laittamaan värin ja muutenkin siistimään latvoja)

Työviikon jälkeen on taas takki aika tyhjä - ei kyllä nykyään ihan helpolla tule leipä pöytään, tai ainakaan voi ja prosciutto sen päälle! Toisaalta olen jälleen kerran erittäin tyytyväinen viikon tuloksiin, mulla on selkeästi vähän love-hate-suhde koko hommaan: samalla kun tekisi mieli vähän löysätä, haluan kuitenkin antaa kaikkeni. Ikuinen dilemma!

Vielä kummallisempaa on se, että olen tänään illan ja koko yön ihan yksin omassa kodissa - onneksi on edes koira seuraa pitämässä, en tiedä miten päin olisin kun täällä kuuluu vain hiljaisuus... Taidan avata pikkupullon cavaa ja katsella tallennettuja hömppäohjelmia. Ja onhan tuossa pöydällä pari uutta aikkariakin.

Sitten vielä pari asukuvaa tältä päivältä.

Mekko Paul & Joe Sister
Nilkkurit Billi Bi
Koru Snö 

Nyt vien vielä lapsen pizzalle ennen kuin luovutan hänet isoäitinsä hoiviin ja palaan sitten tänne tyhjään kotiin, snif.