29.6.2016

Jakku, uhka vai mahdollisuus?

jakku Whistles | farkut J. Crew | Pretty Ballerinas
Kun aloittelin työuraani - tai itse asiassa jo kauppakorkeassa opiskellessanikin - tuntui ihan välttämättömältä pukeutua jakkupukuun tai vähintään bleiseriin ihan jokaikinen päivä. Sillä sai vähän uskottavuutta lisää, ja olin kyllä niin baby face, että tuli ihan tarpeeseen! Silkkihuivi vielä kaulaan ja trenssi harteille, ja johan oli junioriekonomi valmiina päivän haasteisiin :-D

Sitten löysin nykyisen businesspukeutumiseni kulmakiven, mekot, ja housupuvut saivat jäädä unholaan. Ostin kyllä vähän rennompia jakkuja silloin tällöin, mutta perinteistä bleiseriä en ole omistanut - tai ainakaan käyttänyt - todella pitkään aikaan. Päinvastoin, nyt alkaa tuntumaan siltä, ettei yhtään ylimääräistä vuotta tai elettyä kilometriä tarvitse korostaa millään tavalla, ja jakkupuku on tuntunut aivan vihoviimeiseltä vaateparrelta!

Tämä Whistlesin jakku, melkein bleiseri, miellytti siis hieman yllättäenkin silmääni kovasti, ja niinpä tilasin sen joskus keväällä. Kävi kuitenkin niin, että sen hihat olivat about 15 cm liian pitkät, joten en todellakaan voinut ottaa sitä käyttöön ennen ompelijalla käyttämistä (osaan kyllä itse lyhentää suoraa saumaa, mutta tämä oli aivan liian haastava projekti - enkä sitä paitsi halunnut ottaa mitään riskejä näin arvokkaan vaatteen kanssa!). No, voitte kuvitella, että meni jokunen viikko löytää hyvä ompelija (joka olisi edes joskus konttoriajan ulkopuolella auki) ja sitten vielä ehtiä ja muistaa viedä jakku hänelle... Nyt vihdoin homma on sitten hoidettu, ja olen todella tyytyväinen!

Integroitu vyö tuo vähän luonnetta, ja sininen väri on vähän pehmeämpi kuin musta. En ole vielä kokeillut, miten jakku istuu mekon tai puolihameen kanssa, mutta farkkujen parina se on mielestäni oikein oiva.

Kelit ovat nyt (onneksi! ihanaa!) sen verran lämpimät, ettei tee mieli pukeutua kuin mahdollisimman kevyeen kesämekkoon, mutta kyllä se syksy siellä jo odottelee nurkan takana, ja silloin tiedän että tätä jakkua nähdään päivän asu -kuvissa vielä useasti. Siihen asti annan sen kasvattaa luonnettaan henkarilla :-)

26.6.2016

Totuuden edessä nöyrtyminen

Eikö olekin vaikea katsoa totuutta silmiin, etenkin silloin kun joutuu myöntämään jotakin itselleen epämiellyttävää? Syön joka ilta suklaata, vaikka väitän olevani karkkilakossa. En ole juoksut viikkoihin, vaikka annan ymmärtää käyväni säännöllisesti lenkillä. Tykkään juoruilla muista vähän pahaakin, vaikka haluan ajatella olevani hyvä ihminen. En mahdu enää 38-kokoisiin vaatteisiin, eikä koko 40/42 ole edes mikään hetken poikkeus, josta ihan kohta laihdun soukemmaksi.

mekko Cos | kengät Pretty Ballerinas | hattu Gap
Noita muita totuuksia en ole kaikkia hyväksynyt (enkä edes myönnä, että ne liittyisivät kaikki minuun henkilökohtaisesti - käytin niitä esimerkinomaisesti!), mutta vika lause kyllä kolahti ja kovaa. Cosin taannoisessa tilauksessani oli kaikkea kivaa (kts. edelliset postaukset), mutta erityisen ihastuttavalta näytti ohuesta farkkukankaasta tehty mekko. Tai no, se näytti kivalta siihen asti, että sovitin sitä päälleni...Malli oli passeli ja kangas sopivan ohutta, mutta pystyin hädintuskin hengittämään, kun vetskari oli vedetty kiinni - missä kohtaa hälytyskellot tietysti alkoivat soimaan, enkä edes yrittänyt istua mekko päällä siinä pelossa, että joku saumoista olisi jo sanonut rits ja räts. Oli siis pakko katsoa totuutta silmiin, nöyrtyä, ja tilata vielä suurempi koko!

Nyt se vaihdokki tuli, ja hyvinhän minä tein! Mekossa on mukava olla, siinä voi istua ja hengittää, eikä tarvitse pelätä minkään kohdan antavan periksi yllättäen :-)  Ja tottakai, niinhän vaatteen pitääkin olla: sopivan kokoinen ja hyvä päällä, luki kokolapussa sitten mitä tahansa. Vielä kun osaisin seuraavalla kerralla valita heti sen oikean koon, enkä sitä toivekokoa...

Huomenna puen mekon pariksi paksukorkoiset ruskeat sandaalit, mutta tänään nuo ballerinat olivat sopivasti jo eteisessä odottamassa. Nappasin vielä kuvausrekvisiitaksi uuden kesähattuni, jonka olen jo tuonut alakertaan kesämatkaa odottamaan. Eikö ole söpö? Olen yrittänyt opetella käyttämään hattua pikkuhiljaa, koska mikään ei suojaa auringonpistokselta paremmin (no, varjossa oleskelu tietty) - niidenkin kohdalla tykkään niistä kovasti muiden päällä/ päässä, mutta sitten vähän vierastan omaa hattupäistä peilikuvaani. Sama juttu oli punaisen huulipunan kanssa, ja nyt olen jo semitottunut punaaja, joten oletan tulevani sinuiksi myös hattujen kanssa ennemmin tai myöhemmin.

Moni istuu varmaan lukemassa tätä ja muita blogeja mobiililaitteella paluumatkallaan juhannuskarkeloista? Meidän jussi sujui mukavasti ihan kotiseuduilla mökkeillen ja veneillen  -eikä ollut ruuhkista tietoakaan (paitsi vesillä oli kyllä vilkasta). Sitkeä flunssa vaivaa edelleen (ehkä se onkin allergiaa?), joten saunominen jäi väliin, mutta pääsin silti hyvin tunnelmaan mukaan saunamökillä iltaa istuessa. Eilen kävimme katsastamassa kesän venekuntamme toisen uuden veneen, ja se todettiin oikein meri- ja matkakelpoiseksi :-) Merisää ei ollut ihan täyskymppi (puolipilvistä ja tuulista), mutta kivaa oli joka tapauksessa, ja illalla kasvoja nipisteli sen verran, että tiesi olleensa auringossa vähän pidempään!

Alkava viikko sujuu hyvinkin kiireisissä merkeissä: vikat työrästit odottavat, mulla on pari ratsastustuntia, koiran passi pitää saada ajan tasalle, ja koko pakkausrumba on vielä vasta aluillaan (vaikka eteiseen alkaakin kerääntyä erilaista nyssykkää ja laukkua kiihtyvään tahtiin). Tilanne on sama, kuin jos  olisimme muuttamassa mökille neljäksi viikoksi, eli muistettavaa on paljon ja mulla on kännykkä täynnä erilaisia listoja mukaan otettavista tavaroista koiran sadetakista kasvonaamioon ja uimalaseista ompelutarvikkeisiin. Melkein kaikkea saa toki hankittua matkaltakin, mutta tuntuu ihan typerältä ostella kaikkea sellaista mitä jo on, eikä oikeasti tarvitsisi kuin yhden kappaleen - eikä sitä ihanaa vapaa-aikaa muutenkaan halua käyttää jonkun pesuvadin tai tratan perässä juoksemiseen, kun voisi vain ottaa chillisti ja nautiskella.

Viikko vielä!

17.6.2016

All black

Hyvää iltaa, mitä kuuluu? Minä makaan flunssaisena sängynpohjalla (voiko yhdessä päivässä jo kehkeytyä makuuhaavoja?1!), ja parin tunnin torkuttelun jälkeen koin olevani sen verran voimissani, että jaksoin kaivaa esiin viime viikon asukuvia ja kirjoittaa niistä lyhyen tekstinkin vielä.

Yhtenä päivänä kuljin siis ihan kokomustissa, vaikka pukeutuessani pelkäsinkin tämän näyttävän hautajaisasulta (paitsi että kuka nyt menisi t-paidassa ja paljain säärin hautajaisiin?!). Kevyt ja mukava tämä combo oli joka tapauksessa, ja voihan tuon topin seuraavan kerran vaihtaa toiseen ja kengätkin vaikka punaisiksi.

t-paita Tiger of Sweden
hame Esprit 
kengät Boden

Hame on uusi: olen etsinyt kivaa midi-mittaista hametta jo jonkin aikaa, mutta tämä pitsiversio vasta kolahti useamman virheostoksentilauksen jälkeen. Ruosteenpunainenkin versio houkutteli, mutta järkeilin että tälle mustalle tulee sitten kuitenkin enemmän käyttöä, koska olen niin kertakaikkisen huono yhdistelemään erivärisiä vaatteita keskenään....

Nettitilauksista puheenollen: olen huvittuneen otettu siitä, että minua pyydettin mukaan verkko-ostamista koskevaan kvalitatiiviseen ryhmähaastatteluun (valintakriteerinä oli laadukkaita asiantuntijoita) - perjantaicava ja nettishoppailu ovat selkeästi lyöneet läpi siviilibrändini kulmakivinä :-D

Flunssan lisäksi olo on muutenkin vähän ankea: lapsi lähti kaverinsa mökille useammaksi päiväksi (nyt jo ikävä!), emmekä pääse edes veneilemään miehen kanssa kahdestaan, koska keli on niin umpisurkea. No, jospa nämä sateet olisivat sitten heinäkuulta pois, vai mitä? Tosin me emme jätä mitään sattuman varaan, vaan suuntaamme sinne Ruotsin puolelle, missä ymmärtääkseni aurinko paistaa aina. Pari viikkoa pitää vielä jaksaa töissä, ja pikkuhiljaa pitäisi kyllä aloittaa valmistelutkin (esim. ripsihuolto ja geelikynnet ihan to-do-listani kärkisijoilla)...vaan ei tänään, tänään minä vielä lepään.

Oikein nautinnollista viikonloppua kaikille, pus pus!

9.6.2016

I'll have two of everything

Nyt tässä kävi niin hassusti, että mulla on samat vaatteet kuin edellisessäkin blogipostauksessa :-D Tai siis same same, but different: mulla on sekä tuota toppia että housuja kaksin kappalein, eri väreissä. Molempien kohdalla intuitio on sanonut, että nyt on kohdalle osunut ihan helmi, johon kannattaa satsata ja olen sitten hankkinut tuplat kertaheitolla.

Kengät kyllä kruunaavat tai ainakin määrittävät vahvasti koko asun fiiliksen: verratkaapa nyt tätä tennariversiota edelliseen korkkarityyliin, ja näette mitä tarkoitan! Jaksan aina ihmetellä - ja kyllä, myös taivastella - suomalaisten naisten suorastaan sopimattomia kenkävalintoja etenkin juhlavammissa tilanteissa: asu voi muuten olla ihan vimpan päälle, mutta se viimeinen silaus on jäänyt tekemättä, kun vaatteet ja kengät ovat aivan eri paria keskenään.

En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi kiikkua 12-senttisten korkojen varassa (en pysty siihen itsekään), mutta kyllä kaunis juhlamekko latistuu aika tavalla, kun siihen yhdistää lättänäloaferit tai nuhruiset nilkkurit! Juhlakengän pitäisi itsessäänkin olla vähän tavallista sirompi/ näyttävämpi/ kepeämpi tai koristellumpi kuin se jokapäiväinen peruspopo - itse ainakin nautin suuresti siitä, että saan tilaisuuden pukeutua vähän fiinimmin ihan kiirestä kantapäähän, ja kengillä on siinä merkittävä rooli. Eikä tarvitse olla kaltaiseni ostomaanikko, jolla kaikki kaapit ja lapsenkin huone jo pursuaa kenkälaatikoita, sillä yhdellä kivalla (todennäköisesti mustalla) kenkäparilla pärjää tosi monta vuotta, sillä eihän muutaman tunnin kevyt juhlakäyttö ehdi kenkää paljoakaan kuluttamaan.

Ugh. Menipäs paatoksen puolelle :-)

No mutta hei, mitäs mieltä te lukijat olette: paasaanko turhaan, olenko liian nipo tässä asiassa? Vai löytyykö sieltä joku toinenkin kenkien ystävä, joka olisi samoilla linjoilla kanssani? Sana on vapaa!

7.6.2016

Ostosuositus

Tilasin Cosin alesta paketillisen kesävaatteita, ja erityisesti tämä kuvan toppi, jota olin onnekkasti tilannut ihan kaksin kappalein (toinen oli tietysti musta), oli kovasti mieluinen: se on vähän paksumpaa matskua, minkä ansiosta se sekä laskeutuu kauniisti että peittaa hienoiset/ mahdolliset muhkurat hyvin. Se on myös armollisen väljä malli :-D

Linkki toppiin tässä (tämä on ihan suoraan sydämestä lähtevä suositus, ei kaupallista etua kenellekään muulle kuin Cosin kauppasuvulle).

toppi Cos
housut J. Crew
kengät Boden

Nuo pöksyt ovat sattumalta samankaltaista matskua kuin yläosakin, sellaista vähän kreppimäistä trikoota, mikä on siitä kiitollinen työvatteissa, ettei se rypisty kovinkaan helposti. Tämäkin kuva on otettu vasta työpäivän jälkeen (normaalisti bloggaajan kardinaalivirhe), ja silti on noin siistiä matskua!

Vielä kun saisi kameran asetukset kondikseen ja vähän skarpimpia kuvia, niin kaikki olisi täydellistä...

Tuntuu suorastaan riemastuttavalta, että kesälomaan on enään 3,5 viikkoa aikaa jäljellä - lasken päiviä yhtä innokkaasti kuin poikani pari viikkoa sitten! Lähdemme merille käytännössä samantien; ehkä päivän verran maltamme tehdä valmisteluja (eli lastaamme veneen äärilaitojaan myöten täyteen vaatteita, ruokaa ja juomaa...), mutta that's it. Kaiken muun kivan lisäksi yritän pitää tänä vuonna kokonaiset viisi viikkoa kesälomaa: meillä on sen verran ihan kaikilla firman työntekijöillä, mutta tähän mennessä en ole koskaan pystynyt pitämään kaikkea putkeen - ja on tietty ollut ihan kiva jättää aina lomaa vuodenvaihteeseenkin. Nyt näyttäisi tosiaan siltä, ettei elokuussa ole mitään niin urgentia, ettenkö pystyisi lomailemaan oikein urakalla :-D

Ja uuteen veneeseen totuttelukin on sujunut mallikkaasti - sitä kun vähän jännitin etukäteen. Nykyinen paatti on tuplasti suurempi kuin entinen, joten rantautumisissa on ollut vähän harjoittelemista... Toisaalta esim. paalujen väliin kiinnittyminen onkin tuplasti helpompaa, sillä meillä on nyt sivukannet, joita pitkin ehtii sihtaamaan paaluköyttä paikoilleen, ja koska vene on sekä leveämpi että korkeampi, yletymme pojan kanssa paljon kätevämmin paaluihin. Olen myös ajanut venettä pari kertaa väylällä, mutta kojetaulu on niin täynnä erilaista vipstaakkelia, että niiden opettelu vie vielä aikansa! En muutenkaan aja sitä kuin ihan satunnaisesti, mutta sen verran täytyy osata, että pystyisin viemään meidät lähimpään satamaan, jos joku todellinen hätä kohtaisi meidät. (*koputtaa puuta*)

Oho, kello onkin taas ihan kamalan paljon! Huominen työpäivä alkaa jo kasilta (ei sovi mulle ollenkaan!), joten nyt täytyy painua yöpuulle. Hyvää yötä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...