Totuuden edessä nöyrtyminen

Eikö olekin vaikea katsoa totuutta silmiin, etenkin silloin kun joutuu myöntämään jotakin itselleen epämiellyttävää? Syön joka ilta suklaata, vaikka väitän olevani karkkilakossa. En ole juoksut viikkoihin, vaikka annan ymmärtää käyväni säännöllisesti lenkillä. Tykkään juoruilla muista vähän pahaakin, vaikka haluan ajatella olevani hyvä ihminen. En mahdu enää 38-kokoisiin vaatteisiin, eikä koko 40/42 ole edes mikään hetken poikkeus, josta ihan kohta laihdun soukemmaksi.

mekko Cos | kengät Pretty Ballerinas | hattu Gap

Noita muita totuuksia en ole kaikkia hyväksynyt (enkä edes myönnä, että ne liittyisivät kaikki minuun henkilökohtaisesti - käytin niitä esimerkinomaisesti!), mutta vika lause kyllä kolahti ja kovaa. Cosin taannoisessa tilauksessani oli kaikkea kivaa (kts. edelliset postaukset), mutta erityisen ihastuttavalta näytti ohuesta farkkukankaasta tehty mekko. Tai no, se näytti kivalta siihen asti, että sovitin sitä päälleni...Malli oli passeli ja kangas sopivan ohutta, mutta pystyin hädintuskin hengittämään, kun vetskari oli vedetty kiinni - missä kohtaa hälytyskellot tietysti alkoivat soimaan, enkä edes yrittänyt istua mekko päällä siinä pelossa, että joku saumoista olisi jo sanonut rits ja räts. Oli siis pakko katsoa totuutta silmiin, nöyrtyä, ja tilata vielä suurempi koko!

Nyt se vaihdokki tuli, ja hyvinhän minä tein! Mekossa on mukava olla, siinä voi istua ja hengittää, eikä tarvitse pelätä minkään kohdan antavan periksi yllättäen :-)  Ja tottakai, niinhän vaatteen pitääkin olla: sopivan kokoinen ja hyvä päällä, luki kokolapussa sitten mitä tahansa. Vielä kun osaisin seuraavalla kerralla valita heti sen oikean koon, enkä sitä toivekokoa...

Huomenna puen mekon pariksi paksukorkoiset ruskeat sandaalit, mutta tänään nuo ballerinat olivat sopivasti jo eteisessä odottamassa. Nappasin vielä kuvausrekvisiitaksi uuden kesähattuni, jonka olen jo tuonut alakertaan kesämatkaa odottamaan. Eikö ole söpö? Olen yrittänyt opetella käyttämään hattua pikkuhiljaa, koska mikään ei suojaa auringonpistokselta paremmin (no, varjossa oleskelu tietty) - niidenkin kohdalla tykkään niistä kovasti muiden päällä/ päässä, mutta sitten vähän vierastan omaa hattupäistä peilikuvaani. Sama juttu oli punaisen huulipunan kanssa, ja nyt olen jo semitottunut punaaja, joten oletan tulevani sinuiksi myös hattujen kanssa ennemmin tai myöhemmin.

Moni istuu varmaan lukemassa tätä ja muita blogeja mobiililaitteella paluumatkallaan juhannuskarkeloista? Meidän jussi sujui mukavasti ihan kotiseuduilla mökkeillen ja veneillen  -eikä ollut ruuhkista tietoakaan (paitsi vesillä oli kyllä vilkasta). Sitkeä flunssa vaivaa edelleen (ehkä se onkin allergiaa?), joten saunominen jäi väliin, mutta pääsin silti hyvin tunnelmaan mukaan saunamökillä iltaa istuessa. Eilen kävimme katsastamassa kesän venekuntamme toisen uuden veneen, ja se todettiin oikein meri- ja matkakelpoiseksi :-) Merisää ei ollut ihan täyskymppi (puolipilvistä ja tuulista), mutta kivaa oli joka tapauksessa, ja illalla kasvoja nipisteli sen verran, että tiesi olleensa auringossa vähän pidempään!

Alkava viikko sujuu hyvinkin kiireisissä merkeissä: vikat työrästit odottavat, mulla on pari ratsastustuntia, koiran passi pitää saada ajan tasalle, ja koko pakkausrumba on vielä vasta aluillaan (vaikka eteiseen alkaakin kerääntyä erilaista nyssykkää ja laukkua kiihtyvään tahtiin). Tilanne on sama, kuin jos  olisimme muuttamassa mökille neljäksi viikoksi, eli muistettavaa on paljon ja mulla on kännykkä täynnä erilaisia listoja mukaan otettavista tavaroista koiran sadetakista kasvonaamioon ja uimalaseista ompelutarvikkeisiin. Melkein kaikkea saa toki hankittua matkaltakin, mutta tuntuu ihan typerältä ostella kaikkea sellaista mitä jo on, eikä oikeasti tarvitsisi kuin yhden kappaleen - eikä sitä ihanaa vapaa-aikaa muutenkaan halua käyttää jonkun pesuvadin tai tratan perässä juoksemiseen, kun voisi vain ottaa chillisti ja nautiskella.

Viikko vielä!