Vanha riepu

mekko Tibi/ kengät Guess

Joku kysyi tänään, onko mekkoni uusi ja meinasin ihan oikeasti vastata, että vanhahan tämä jo on - vaikka taisi olla tänään vasta toista kertaa päällä! Siis voiko uutuudenviehätys karista ihan kaapissa roikottamalla?! Ostin nimittäin mekon "jo" kesäkuussa Nykistä, mutten ole tosiaan ehtinyt pitämään sitä kuin nyt vasta.... En siis ole mitenkään haluton pukemaan sitä päälleni, mutta pakasta vedetyltä se ei enää tunnu. Tässä se nähdään, että [mun] pitäisi aina käyttää kaikkia uusia vaatteita heti alkuun tosi aktiivisesti, jotta pääsisi hyödyntämään uutuudenviehätyksen ihan maksimaalisesti!

Taisin muuten päättää juuri lähes kolmivuotisen bloggaajanurani pisimmän tauon, kun olin melkein viikon pois mestoilta; työ- ja iltamenojen lisäksi oli paljon hauskempaakin tekemistä, sillä olin koko viikonlopun perjantaiaamusta lähtien Muhun saarella ratsastamassa. Oli niin siistiä, ettei sitä oikein osaa edes sanoin kuvailla - eikä lajiin vihkiytymättömiä varmaan kamalasti kiinnostakaan lukea pitkiä hehkutuksiani merivedessä kahlailusta, kiitolaukkapätkistä ja maailman suloisimmista varsoista, joten jätetään ne sikseen. Kaikille ratsastajille lämmin ja vilpitön suositukseni: menkää ihmeessä, ette kadu!

Tämä viikko näyttää onneksi varsin säädylliseltä, ja täällähän minä istun kaksin koiran kanssa tyhjässä kodissa tätä tekstiä naputtelemassa, sillä poika on ulkona kavereiden kanssa ja mies salilla; molemmat olivat jo syöneet siinä vaiheessa, kun pääsin töistä kotiin puoli seiskan maissa ja tulivat käytännössä jo ulko-ovella vastaan... On siis ihan höpöhöpöä, että lapset muka lentäisivät pesästä vasta täysi-ikäisinä, sillä eihän niitä näe edes 11-vuotiainakaan kuin pari tuntia päivässä!

Lähden siis nyt koiran kanssa iltalenkille, jotta olisin tunnin päästä vastaanottamassa väsynyttä futaria töistä pöllittyjen muffinsien kanssa :-) Kivaa iltaa teillekin!

Stressireaktio

Olen käynyt pari edellistä päivää niin kamalilla kierroksilla, etten muista koska olisin ollut näin tuohtunut jostakin! Tarina on pitkä ja tylsä, mutta kerrottakoon, että kyse on taloyhtiömme varsin pienestä remppaprojektista, josta kehkeytyi kadonneiden sähköpostien (kaikki eivät siis koskaan saaneet heille tarkoitettuja maileja) takia varsin uskomaton hämminki ja härdelli.

No, vahinkojahan sattuu ja mielipiteitäkin on taloyhtiössä yhtä monta kuin on asukkaita, mutta voisi kuvitella, että aikuiset, ihan kunniallisia virkoja pitävät ihmiset osaisivat käyttäytyä, vaikka olisivatkin keskenään jostakin eri mieltä tai jopa ärtyneitä, vai mitä?

Suurin osa tietysti osasikin, mutta ei tarvita kuin yksi Virallinen Mielensäpahoittaja (VMP) pilaamaan koko homman, ja niin kävi tässäkin: samassa mailissa (joka meni kaikille yhtiön jäsenille) tämä miesbitch syytti minua aivan suoraan vehkeilystä, asioiden ohikommunikoinnista, röyhkeydestä ja epäkunnioittavasta asenteesta. VMP ei edes ollut itse näiden oletettujen juonittelujen kohteena, mutta hän kuitenkin toimi äänitorvena muiden puolesta. Nice!

Olen aika ylpeä siitä, että pysyin itse koko hommassa ihan (no, kohtuullisen) rauhallisena, sillä VMP joutui aika huonoon valoon siinä vaiheessa, kun tosiaan kävi ilmi, ettei kyse ollut suuresta salaliitosta, vaan ihan yksinkertaisesti informaatiokatkoksesta. Haha!

Että näissä rakentavissa fiiliksissä nyt sitten jatkan urakkaani taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana, se on kuulkaa luottamustoimi, jos mikä!

Pistää kyllä miettimään, miten tämä VMP oikein kestää nykyajan työelämän pyörityksessä, sillä itse ainakin kohtaan töissä ihan joka päivä pienempiä ja suurempia ristiriitatilanteita jotka kuitenkin onnistutaan ratkaisemaan oikeasti hyvässä yhteisymmärryksessä ilman nimittelyjä, haukkumisia ja valtavia tunnereaktioita. Niistä olenkin oppinut sen, ettei oikeastaan koskaan saisi menettää malttiaan "vastustajan" edessä, sillä silloin vastapuolella nimenomaan on etulyöntiasema, joka on helppo käyttää hyväksi. Osaan nykyään hengittää syvään ja istua rennosti, vaikka tekisi mieli kimittää kovaa ja ristiä kädet defensiivisesti rinnan päälle - toimii!

Ai niin, päivän asu on tässä: Cosin marmorikuvioinen mekko sai ihan uuden elämän näiden uusien kenkien myötä! Ja kuin ihmeen kaupalla kaapista löytyi ehjät tummanisiniset sukkiksetkin :-)

mekko Cos

kengät FCUK

Nyt lähden purkamaan loput tukahdetut aggressioni pojan futiskentän laidalle (vitsi!), heippa!

Seinäruusu

Olen jo jonkin aikaa halunnut ostaa jonkun tämänkaltaisen printtikuosicollarin, ja kun Net-a-porter lähestyi newsletterillä, jossa esiteltiin Altuzarran Target-mallistoa, ei tarvinnut pitkään empiä ostosta tämän paidan kohdalla. Silitys tai etumuksen höyrytys olisi ehkä ollut paikallaan - en tajunnut aamukiireissäni, miten ryppyisenä lähdinkään liikenteeseen!

En ehkä tykkääkään noista housuista niin kovin paljon, ovatko ne vähän liian lököt? Ainakin toppi olisi ollut kivemman näköinen mustien farkkujen kanssa, se on varma!

Tänään punnitaan lempiharrastukseni mielekkyys, kun pitäisi ihan kohta vääntäytyä tuonne pimeään ja sateiseen iltaan ratsastamaan. Onneksi on maneesi tuomassa sateensuojaa, mutta jotenkin tuo keli tuntuu siitä huolimatta aika luotaantyöntävältä... Siinä vaiheessa, kun istun hevosen selässä, ei takuulla enää harmita, mutta kyllä tämä sohvasta irtautuminen muuttuu viikko viikolta yhä tahmeammaksi touhuksi (lenkille lähtemisestä puhumattakaan...)  - pitäisi vain fokusoida suoraan siihen, miten hyvä olo onkaan sen liikunnan jälkeen, sillä se on aina taattu!

Moni tuntuu syksyn tullen satsaavan myös erilaisiin kodinsisustus ja -parannusprojekteihin, mutta niihin en ole vielä löytänyt inspiraatiota tai energiaa, vaikka kohteita kyllä riittäisi: meillä on mm. jo pidemmän aikaa ollut puheissa makuuhuoneiden venkslaus, jossa poika muuttaisi pienempään makkariin (nyt vierashuone/varasto) ja hänen nykyisestä, kaikista suurimmasta huoneesta tehtäisiin arkiolohuone/pelitila. Vuodesohva toisi lisää yöpaikkoja sekä sukulaisille että lapsen kavereille, ja oma mieli lepäisi, kun voisin hätistää tarpeen tullen meluavan poikalauman yläkertaan pelaamaan sen sijaan, että yritämme löhöillä kaikki tuossa olkkarissa - se ei taida olla se rennoin ratkaisu kenellekään meistä. No, onhan tässä koko pitkä talvi aikaa suunnitella ja säätää :-D

Nyt on mentävä, etten myöhästy - onhan se ratsastus nyt kuitenkin aika ihanaa! Heipat teille, nähdään taas pian!

Ei aikaa rönsyille tai röyhelöille

Olen huomannut, että silloin kun on tosi tiukka aikataulu tai tahti duunissa, sisäinen ääneni suorastaan vaatii pukeutumaan farkkuihin ja tennareihin; farkuissa voi istua rennommin, nostaa jalat tuolille, löhöillä ja ikään kuin taipua mihin tahansa tilanteeseen. Hameessa pitää päinvastoin miettiä, miten istuu, kiskoa aina asentoa vaihtaessa helmaa säädyllisesti kohti polvia ja muutenkin pitää jalat maassa. Ja korkkareilla voi toki harppoa (siitä tule vähän tiukkisfiilis), mutta niillä ei silti pääse samaan puolijuoksuun kuin tarvittaessa tennareissa.

Sain näihinkin kuviin hyvän Vino Show -efektin

Näillä spekseillä tuntui siis erittäin luontavalta pukeutua perjantain näin "vähän rennommin" töihin - ja asu toimi juuri niin kuin pitikin! Olo oli rento, tehokas ja kaiken lisäksi jaksoin seistä ne hetket, jotka vietin pöytäni ääressä: meillä on siis sähköpöydät, jotta tulisi aina joskus seisoskeltua, mutta korkkareissa ei sellainen tule koskaan mieleenkään. Tämä oli siis myös omaa terveyttä ja hyvinvointia edistävä pukeutumisyyli!

jakku Whistles

paita. J.Crew

farkut rag&bone

Koko viikko on ollut sellaista matalaliitoa, että tuntuu nyt suorastaan hämmentävältä istua edelleen yökkäri päällä omalla kotisohvalla hiirenhiljaisessa talossa. (Hiljaisuus tulee siitä, että poika lähti juuri kaverin synttärijuhliin, joten telkkari ei ole vielä päällä, eikä poppi pauhaa.) En ole sopinut tälle päivälle mitään ohjelmaa, joten katsotaan, mitä lauantai tuo tullessaan :-) Viime sunnuntain Scandal odottaa boksilla, ja uusin Vogue iPadilla, joten niiden parissa vietän ainakin muutaman tunnin ja useamman kahvikupposen verran omaa aikaa. Lisäksi kroppa on nyt vihdoinkin sen verran palautunut keskiviikon erittäin tiukasta circuitista, että voisin vaikka harkita juoksulenkkiä - sää näyttää olevan mitä mainioin, joten pitää ottaa siitä nyt viimeinen ilo irti ennen ensi viikon pakkasia! Aloitin nyt kuitenkin hissukseen lakkaamalla kynnet ja kirjoittamalla tämän postauksen, ei parane repiä liikaa näin aamutuimaan, kun keho vielä heräilee kymmenen tunnin yöunien jälkeen.

Ihanaa, leppoisaa/vauhdikasta [valitse sopivin] lauantaita teillekin!

Back to black

En ole tosi pitkään aikaan valinnut päälle kokomustaa asua, ja nytkin halusin jalkaan punaiset kengät pieneksi väripilkuksi. Kunha mennään kohti talvea ennustaisin, että tämä väriyhdistelmä alkaa tuntumaan entistä kotoisammalta ja luontevammalta - synkistyn luonnon mukana :-)

toppi Banana Republic

housut Boss

kengät Ganni

Nuo Gannin kengät ovat muuten olleet siinä mielessä hyvä ostos, että niissä on oikein mukava lesti ja sopivan maltillinen korko. Harmi vain, että onnistuin parkkihallissa jumittamaan koron kahden betonilaatan väliseen silikoniuraan, ja mokkaan tuli ikäviä nirhaumia, joita en saa putsattua pois - onneksi  kukaan ei ollut todistamassa Cinderella -hetkeäni (lainasin termini Minttu Virtasen uutisesta), kun kenkä jai lattiaan ja minä jatkoin paljaalla jalalla eteenpäin....
Oman tuhonsa kengälle kuin kengälle tekee autolla ajaminen; aina joskus olen fiksu ja vaihdan ajomatkalle vaikka tennarit, mutta yleensä jännitän koko työmatkan oikeaa jalkaa ilmassa, jottei se osuisi auton lattiaan. Arvaatte varmaan, että aina välillä se pääsee unohtumaan...

Nyt taidan tallustella pari päivää matalammissa kengissä, sillä reväytin ikävästi pakarani circuitissa tänään. Siis toistan: circuitissa tänään. Olen nyt käynyt kerran viikossa treenamassa työpaikan tarjoamassa jumpassa jo useamman viikon ajan, ja ostin jopa salihanskat suojatakseni herkät kätöseni kahvakuulakänsiltä - tässä ollaan ihan tosissaan liikenteessä! Lisäksi olen jaksanut vähän hölkkäilläkin koiran kanssa, ja toivon kovasti, että tämä tsemppi jatkuisi vielä parinkin kuukauden päästä - yleensä kaamos nimittäin kahlitsee meikäläisen aika tehokkaasti sohvaan kiinni ja sen näkee sitten möhkälemäisessä keskivartalossa ikävällä tavalla.

Huomenna on taas estevalmennus, joten tämä viikko näyttää oikein hyvältä jo tässä vaiheessa - viikonloppuna kun vielä käyn kerran, pari lenkillä, tulisi jo kesänjälkeinen liikuntaennätys! Pakko kiristää tahtia myös siksi, että kierrokset nousevat näköjään töissä koko ajan, ja liikunta tuo aivan välttämätöntä tasapainoa ja auttaa jaksamaan paremmin. Olisi kiva voida vaikka hiihtolomaan mennessä olevansa paremmassa kunnossa kuin mitä kesällä olin - siihen tähtään!

Ja samantien jääkaapille iltapalalle :-D Kivaa loppuiltaa teillekin - muistakaa Ruotsin miljonääriäidit Livillä klo 22!

Kasariruutua

mekko Gap
neuletakki J. Lindeberg
kengät French Connection

Juttelin viime viikolla Gloria Fashion Show'ssa tosi monen tyypin kanssa: paikalla oli paljon tuttuja, mutta tapasin myös ihan uusia ihmisiä, joiden kanssa tietysti käteltiin ja esittäydyttiin, mutta koska mulla on ehkä maailman surkein nimimuisti, ei kenenkään nimi jäänyt mieleen (ja tämä on mulle ihan oikeasti iso ongelma!). Onneksi yksi tapaamistani henkilöistä oli niin fiksu, että kertoi seuraavalla viikolla sähköpostissa olleensa se "parrakas, tapettiin pukeutunut tyyppi" - ja osasin heti yhdistää oikeaan henkilöön, sillä olin ihaillut hänen värikästä ja näyttävää asuaan :-)

Päätin itse tehdä tänään saman palveluksen muille pukeutuessani tähän keittöruutukuosiin; jos on tarvis, voi kertoa firmamme tilaisuudessa tapaamilleni ihimisille, että minä olin se 80-luvun vahakangasmekkoon pukeutunut tyyppi. Uskoisin erottuneeni joukosta.

*****

Juuri nyt ramaisee sen verran, että on vaikea kuvitella olevansa tunnin päästä satuloimassa hevosta, mutta niin nämä maanantait aina menevät. Istuin käytännössä koko päivän samassa tilassa; kävin vain piipahtamassa siellä mainitsemassani asiakastilaisuudessa, söin small talkin* lomassa pikaisen lounaan ja kipusin takaisin samaan neukkariin iltapäiväksi - lämpötila oli vain noussut muutaman asteen lisää, ja päivän päätteessä hapenpuute tuntui selvästi kiristävinä ohimoina... Ihan hyvä siis, että pääsen kohta raittiisen ilmaan ulkoilemaan!

*Ukrainan tilanteen lisäksi juttelimme aika paljon kenkäshoppailusta ja Stockan tilanteesta; en olekaan vielä käynyt Hgin uudessa kenkämaailmassa, oletko sinä?

Nuo työkäyttöön oikein mainiot uudet kenkäni eivät muuten olleet oikein omimillaan markettireissulla: jouduin monta kertaa ottamaan tukea ostoskärryistä, kun nahkapohjaiset kengät lipsuivat ihan mihin sattuivat ja vauhtikin oli mummomatelua verrattuna siihen normaaliin tyyliin, jossa pyörittelen kärryä kulmien ympäri keskipakoisvoimaa hyödyntäen ja puolijuoksua jolkotellen. Loppuhuipennuksena liu'uin pitkin laattapohjaista loivasti alaspäin viettävää käytävää matkalla ulos kaupasta, ja roikuin toisella kädellä kaiteessa kiinni. Eleganttia!

Note to self: autolla ajon lisäksi varakenkiä voisi hyödyntää myös kauppareissuilla. Muista viedä autoon valmiiksi.

Vähän vinkura päivä

t-paita Gap
housut Maison Scotch
kengät Sam Edelman
laukku Cole Haan

Tässä päivän shoppailuasussa ei sinällään ole mitään kovin erikoista, enkä olisi varmaan laittanut siitä kuvaa ilman hassua pikkusattumaa: olin Espritin liikkeessä ja sovitin tummansinistä neuletakkia. Myyjä tuli siihen juttelemaan ja kehumaan sitä päälläni, ja mainitsi vielä, että siitä on olemassa leopardikuosinenkin versio, mutta että ehkä tuo tummansininen olisi [minulle] se turvallisempi vaihtoehto. -- leikkaus hetkeen, jolloin molemmat siirrämme katseemme kenkiini. Ei tullut kauppoja.

Seuraavaksi olin Lindexin kassalla maksamassa 49,50€ hintaista uutta neuletakkiani (kuva instassa) ja ystävällinen myyjä vinkkasi, että 0,50€ lisäpanostuksella saisin kympin alennuksen. Hän jatkoi vielä, että tuossa olisi hylly täynnä ihan uusia hiuspompuloita ja -lenksuja -- leikkaus taas siihen, kun hän tuijottaa lyhyenlyhyitä hiuksiani ja tajuaa, ettei niihin paljon pompuloita viritellä. No, ostin sukkahousut sen sijaan, ja olin oikein tyytyväinen :-)

Ihan pikkujuttuja, mutta hassua kun ne sattuivat ihan peräjälkeen ja tuli sellainen vinkeä fiilis, että maailma on tänään ihan vähän vinkurallaan. Mitäs sinun päivääsi kuuluu?

Mukavuusalueella

Huomaatteko mun salaisen käsimerkin?
En itsekään tiedä, mitä se tarkoittaa :-)

Kylläpäs on perjantaiolo (lue: väsynyt, tyytyväinen, vähän vielä ylikierroksilla)!

Tajusin kotiin ajellessani, että tänään olen kyllä asun puolesta vahvasti omalla mukavuusalueellani: farkut, korkkarit ja vähän siistimpi toppi. Melko hillityt korut ja vähän huulipunaa (sori, pää katkaistu taas, koska tuo ylikierroksilla käyminen näyttää näköjään valokuvissa varsin maaniselta... hyvä toisaalta tiedostaa, että näin on!).

Toinen huomio: viime aikoina on tullut käytettyä niin slimmejä farkkuja, että jopa tämä skinny-malli näyttää ihan löysältä ja lerpulta - ainakin omiin silmiini. Mutta onneksi farkut ovat niin monella alalla nykyään ihan salonkikelpoiset, koska niissä minä viihdyn!

toppi Boss

farkut Gap

kengät Guess

En muuten omista enää yhtäkään jakkupukua; myin viimeisenkin kirpparilla pois, enkä ole osannut kyllä sitä yhtään kaivata (enkä sitä ainokaista koskaan käyttänytkään...ostin joskus angtisena "pakkohan mulla on edes yksi siistimpi jakkupuku olla"). Jos pitää olla formaalisti pukeutunut, käytän paljon mielummin mekkoa, ja niitähän nyt sitten onkin tullut hankittua aika pitkä rivi, joten en ihan heti ole hätää kärsimässä :-) Mekko + bleiseri -yhdistelmä oli viimeksi päällä hautajaisissa muutama vuosi sitten, ja taidankin nyt assosioida sen juuri tuonkaltaisiin tilaisuuksiin, eikä siksi tule mieleenkään pukeutua niin itse, vaikka se muiden päällä onkin kivan näköistä.

Päivän korun ostin kesällä Tallinnasta; en ole ihan varma, olenko koskaan kuvannut sitä tänne blogin puolelle (Instaan taisin laittaa ostopäivänä kuvan), joten tässä se on. Bud to Rose ei ollut merkkinä ennestään tuttu, mutta näköjään esim. Zalando myy sitä (ei maksettu mainos).

Mutta koruista takaisin alkuperäiseen aiheeseen: mikä on sinun luottoasusi tai missä olet itse omalla mukavuusalueellasi? Verkkareita ja villasukkia ei saa sanoa, ne ovat absoluuttisesti aina ylitse kaiken muun - ja menenkin nyt vaihtamaan ne jalkaan :-) Oikein mukavaa viikonloppua!

Kenkäkuva

Piti mennä ulos asti, jotta löysin edes tämän verran valoa klo 18 - sieltä se syksy tulee (tai sitten meillä on poikkeuksellisen pimeä kämppä)!

Koen olleeni aivan poikkeuksellisen reipas, sillä olin suoraan töiden jälkeen circuitissa (aka jumpassa), missä todella annoin kaikkeni ja jaksoin siitä huolimatta lähteä vielä kaverin kanssa tunnin pääntyhjennyskävelylle. Hyvä minä! Nyt kyllä sitten väsyttääkin aika tavalla, joten yritän päästä ekaa kertaa tällä viikolla nukkumaan ennen yhtätoista... olisi varmaan kiva tunne herätä aamulla tarpeeksi pitkien yöunien jälkeen - miten se voikin olla niin vaikeaa?!

FCUK

Joo, palasin taas päättömiin...

Mulla on uudet kengät! Viime torstaina iski taas ihan sellainen pieni hetkellinen stressi päälle, ja siinä missä joku toinen olisi käynyt röökillä, minä klikkasin itselleni uudet kengät ostoskoriin ja samantien kohti Suomea. Seuraavana päivänä sitten ihmettelin respan viestiä "Sinulle on DHL-lähetys", kun en millään  ymmärtänyt, mikä paketti siellä muka voisi olla - en ole tainnut koskaan saada alle 24 tunnissa tilaustani, joten propsit siitä! Ja tulisi muuten huomattavasti halvemmaksi alkaa polttamaan tupakkaa... 

toppi J.Crew

farkut Theory

kengät French Connection

Yritin hetki sitten ottaa kengistä vielä tärkempiä lähikuvia, mutta ulkona sataa ja meillä on ihan pimeää valoista huolimatta (huomenna uusi yritys). Kerron siis vain, että ne ovat tummansinistä poninkarvaa (kärki) ja takaosassa on sekä mustaa että tummansinistä nahkaa. Korko on ihan pikkuinen, eli näillä pystyy ihan oikeasti kävelemään ja seisomaan pidempään kuin viisi minuuttia.

Eipä silti, että olisin tänään seisoskellut yhtään missään, istuin vain palaverissa palaverin jälkeen koko yhdeksän tunnin työpäiväni - salaatin kipitin kyllä hakemassa, ja söin senkin kokouksen aikana.

Joku kyseli töistäni - varmaan siksi, että viittasin jonkin aikaa sitten syksyn mielenkiintoisin projekteihin ja koska muistan vähän väliä mainita, kuinka kiireinen olen :-D Kaikennäköistä on tosiaan käynnissä, joista suurimpina on kaksi brändiprojektia: toinen on kokonaan uusi lanseeraus ja toinen taas suurimman brändimme freesaus, joka ei ole yhtään vähempiarvoinen. Molempia projekteja toki johtaa projektista vastaava henkilö (eli markkinointipäällikkö tässä tapauksessa), mutta töitä riittää kyllä minullekin ihan yllin kyllin; yritän siis olla tiimilleni sparrauskumppani ja taustatuki, mutta käytännössä olen varmasti välillä myös kamala päällepäsmäri. Sen lisäksi että työlistalla on paljon eri tiimien välistä sisäistä koordinoitavaa ja viestintää, tuovat ulkomaiset toimistokumppanit omat haasteensa kuvioihin: isojen tiimien matkustus tulisi aivan liian kalliiksi, joten suurin osa yhteydenpidosta hoidetaan sähköpostien ja Skype-puheluiden välityksellä - onneksi olemme sentään lähes samoilla aikavyöhykkeillä!

Nyt on myös kehityskeskustelujen aika, ja niin tärkeitä kuin ne ovatkin, vievät ne tietysti jonkin verran aikaa; kahdeksan [alaista] kertaa tunti keskusteluihin sekä puoli tuntia valmistaumiseen per keskustelu, tuleehan siitäkin jo puolentoista päivän työrupeama. Ja siihen omaankin kehariin pitäisi vähän paneutua etukäteen, jotta siitä saisi jotakin irti - itse asiassa en edes kehtaisi mennä valmistautumatta, sen verran pitää kunnioittaa sekä itseään että pomoaan (minun tapauksessani siis firmamme liiketoimintajohtaja). On muuten paljon helpompaa miettiä suuntaviivoja muiden ihmisten kehittymiselle kuin itselleen, mistä mahtaa sekin johtua :-)

No mutta, nyt kun näin työasioista avauduin, olisikin mielenkiintoista kuulla, minkälainen on sinun mielestäsi onnistunut kehityskeskustelu? Voisin saada vaikka uusia ideoita tulevaan :-)

Meitsi Gloria Fashion Show'ssa

Kun yrittää arki-iltana täyspitkän työpäivän jälkeen ehtiä johonkin, missä pitäisi olla vähänkään fiinimpänä, tulee aina kiire. Aina.

Taksi taisi jo seisoa pihassa siinä vaiheessa, kun tässä poseerasin "rennosti", ja sormet näyttäisivätkin puristavan etälaukaisinta aika tiukasti. Ehdin silti ajoissa paikan päälle, ja sain vielä hyvän istumapaikankin: kaikki vieraat eivät valitettavasti mahtuneet istumaan ja oli kyllä lehtereilläkin varsin tiukkaan ahdettu tunnelma (haalari olisi ehdottomasti ollut kätevin asuvalinta!).

Oli tosi kiva pukea päälle kaikkea uutta: korvikset, mekko ja kengät olivat kaikki ekaa kertaa käytössä. Mekossa oli oikein mukava olla ja kengissä yllättävän hyvä seistä, kiitos tolppakorkojen ja tasapainottavan nilkkaremmin.

mekko Boss

kengät Zinda

laukku Michael Kors

korvikset J. Crew

Säärissä oli kaksi kerrosta itseruskettavaa, mutta se taisi olla jotenkin laimentunutta, kun ei näyttänyt tehoavan? Ja miten on mahdollista, että vaikka tein mielestäni oikein kunnon iltameikit varjostuksineen kaikkineen, näytän kuvassa kutakuinkin samalta kuin aina arkisinkin?

No, hauska ilta oli joka tapauksessa! Näytös oli hieno, Savoyn ruoka tosi hyvää ja Möetissa tarpeeksi kuplia -eikä edes särkenyt päätä aamulla, vaikka muutama lasi tulikin nautittua :-)

Nyt lähdemme veneilemään sillä välin kun lapsukainen lähtee yökyläsynttäreille (miten ihana konsepti!). Pari skumppaa on parhaillaan pakastimessa pikaviilennyksessä, sillä käymme nappaamassa kyytiin ystäväpariskunnan, jota emme olekaan nähneet ikiaikoihin ja voisin kuvitella illan jatkuvan pikkutunneille asti, koska juttua taas kyllä riittää... Suokissa nähdään!

Gloria Fashion Show

Kuvat puhukoot puolestaan...ilta oli huikea!

Semirento pönötyspuku

Ostin jo ennen kesää Forumin Esprit-liikkeen tyhjennysmyynnistä nämä pöksyt kolmellakympillä ja tiistaiaamuna yhtäkkiä muistin niiden olemassaolon - juuri parahiksi päivän agendaa ajatellen, sillä oli "pakko" taas pistää jotakin vähän farkkuja siistimpää ylle ja nämä housut olivat siihen tarkoitukseen aivan oivat.

neule Part Two

housut Esprit

kengät Sam Edelman

Vielä rohkenin lähteä ilman sukkia, vaikka aamulla oli niukin naukin kymmen astetta lämmintä ja sormia paleli aamulla koiraa pissattaessa (no, nythän on taas lämpimämpää). Pitänee kohta alkaa käyttämään takkiakin :-D

Äitini kävi siis parin päivän visiitillä, ja saimme hetken ajan kokea, miltä tuntuisi elää arkea au-pairin kanssa: kun tulin töistä kotiin oli koira lenkitetty ja ruokittu, koti siivottu ja lämmin ruoka odottamassa. Ruoan jälkeen, sillä aikaa kun pötköttelin sohvalla, katosivat likaiset lautaset salamannopeasti pöydältä, ja hetken päästä olikin sitten tietysti taas iltapalaa tarjolla. Ja tässä ei siis kyse ollut törkeästä äidin hyväksikäytöstä, vaan hän nyt suorastaan vaati saada passata meitä - eläkkeelle jääminen tekee näköjään ihmiselle hyvää :-)

Toki lieviä ärsyyntymisen hetkiäkin koettiin, kuten esimerkiksi tänä aamuna, kun hän päätti ilahduttaa meitä tyhjentämällä astianpesukoneen tehokkaasti ennen aamuseitsemää (jolloin meillä yleensä nukutaan): meillä ei asunnossamme ole makuuhuoneita lukuunottamatta väliovia, joten kolina ja kilinä kuului varsin selvästi yläkertaan asti ja herätti tietysti koko jengin. Mutta eihän tuollaisesta nyt voi olla harmissaan, kun toinen tarkoitti vain hyvää...

Lisäksi meillä on nyt pakastin täynnä itsepoimittuja mustikoita, imuroidut lattiat ja pitkistä lenkeistä väsynyt koira - kutsuin äidin takaisin mahdollisimman pian uudestaan :-)

Tätimäistä pitsiä

Ei käy kieltäminen, etteikö olisi ollut vähän tätimäinen fiilis tänään näissä vaatteissa. Revittelin pienimuotoisesti yhdistelemällä noita eri struktuureja, muttei sitä tainnut edes noteerata kukaan muu kuin minä itse :-) Päivän ohjelmassa oli kuitenkin sen sortin palaveria, että oli pakko hakea vähän formaalimpaa linjaa, ja siinä sitten helposti lipsahtaa vähän pönöttämisen puolelle...

Jakku Whistles/ toppi Banana Republic/ hame Esprit/ kengät Guess

Sain eilen monen viikon työlään projektin päätökseen: varasimme ystäväperheen kanssa vihdoinkin hiihtolomamatkan! Aloitimme eri kohteiden selailun ja vertailun heti kesäloman lopulla, mutta yllättävän moni hotelli oli loppuun varattu jo tässä vaiheessa, joten sopivien huoneiden löytäminen ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu: meille käy mikä tahansa huone lisävuoteella, mutta koska ystävillämme on kaksi lasta, piti toisen huoneen oli isompi perhehuone. Ja olihan meillä joku henkinen budjettikattokin olemassa, joten vaikka se 12 000€ private chalet olikin houkutteleva vaihtoehto, piti se nyt tällä kertaa passata. Olemme tehneet alppireissun tällä samalla kokoonpanolla jo vuodesta 2011 lähtien, joten eihän tämä ihan uusi tilanne ollut (se valinnan vaikeus, siis), mutta nyt meinasi jo usko loppua kesken. 

Mutta nyt siis lopussa kaikki hyvin, sillä vietämme hiihtolomamme Les Menuiresin kylässä, 3 Vallées'n rinteillä - molemmat ihan uuusia kohteita meille kaikille, joten kyselen teiltä vinkkejä sitten joskus ensi vuoden puolella. 

Vielä kun saisi perheen joulumatkan buukattua... jos voisin, ulkoistaisin sen alun alkaenkin miehen projektiksi, mutta meillä nämä lomanvarausprosessit menevät yleensä niin, että minä teen alustavan kartoitustyön (=vietän tuntikausia etsien sopivia vaihtoehtoja, teen excelin, sadattelen, vaivun epätoivoon "ei täällä ole enää mitään jäljellä"), ja mies sitten ottaa tilanteen haltuunsa viime metreillä ja löytää sen parhaan vaihtoehdon jostakin virtuaalikiven alta. Näin on käynyt monta kertaa, joten luotan siihen, että se toimii nytkin :-) Joulunahan pystyy pitämään varsin vähillä lomapäivillä ihan kunnon pituisen loman, joten se kannattaa hyödyntää nyt! Mulla jäi viiden viikon kesälomasta reilu viikko pitämättä, mikä harmitti silloin, mutta tuntuu kyllä sitten kaamoksen keskellä varmasti oikein mukavalta ratkaisulta. 

Sitä ennen täytyy suunnata katse huomiseen: äitini ilmoitti yllättäen tulevansa meille pariksi päiväksi kylään, ja tuo meidän varastomme vierashuoneemme ei ole ilman pienimuotoista raivaustyötä asuttavassa kunnossa, joten täytyy vielä tänään käydä sen kimppuun (ja käydä ratsastamassa tässä välissä). *huoh* ja *heippa*