Työpäiväni piti päättyä viimeistään klo 16, jotta ehtisimme hyvissä ajoin irrottamaan köydet ja suuntamaan kohti lähisaaristoa. Puoli viideltä mies soitti ja kysyi, olenko jo matkalla, ja tietysti väitin olevani, vaikka teknisesti olin vielä neukkarissa työkavereiden kanssa, enkä edes pystynyt siitä suoraan lähtemään kotimatkalle: olin tietysti jättänyt matkalipun ja hotellivahvistuksen tulostukset aivan viime tinkaan...
Olin siis kotona himpun verran myöhemmin kuin mitä oli tarkoitus, ja vaikka pakkasin kamat kasaan ihan ennätysvauhdilla, tuli vielä ylimäärinen mutka matkaan, sillä koiran ruoka oli loppu, ja sitähän olin sitten ihan pakko pysähtyä ostamaan vielä matkalla satamaan.
(onko muuten liikaa pyydetty, että joku muistaisi mainita, jos näkee ruokasäkin olevan tyhjä!?)
No mutta, matkaan päästiin ja oli aivan riemukas fiilis olla merellä, vaikka matka olikin merimaileissa aika lyhyt. Sitten jännitettiin sitä, onko Suomenlinnan vierasvenesatamassa tilaa, sillä se on varsin suosittu ja tuntuu aina olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä.
|
Kohde näkyy jo, mutta mahdummeko mukaan?! |
Kaikeksi onneksi joku oli myös lähdössä jo kotiinkin Suokista, joten niin vain kävi, että saimme laituripaikan (Pihlajasaaressa olisi ollut vapaita paikkoja, joten se oli plan B:mme).
Tuurimme ei loppunut siihen, vaan saimme vielä pöydän varattua Panimoravintolasta, joten saimme kaupan päälle vielä hyvän päivällisenkin. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Helsinki näytti aivan mahtavan hienolta ilta-auringossa.
Aamulla kävelin koiran kanssa ympäri saarta, ja siellä oli niin kaunista ja rauhallista! Ihasteltiin koiran ja pieniä poikasiaan suojelevien hanhien kanssa yksinäistä japanilaisturistia, joka teki rannassa tai chi -liikkeitä katse merelle päin - jotenkin sekin sopi mainiosti seesteiseen aamutunnelmaan.
Harmonia oli täydellinen aamukahvien keittämishetkeen asti: Nespresso-koneemme nimittäin sanoi sopimuksensa irti, ja valutti kerta toisensa jälkeen tulikuumat vedet suoraan koneen pohjan läpi pöydälle! Eipä paljon naurattanut (jos ihan rehellisiä ollaan, niin kiroilutti aika paljon...), sillä aamukahvin merkitystä ei vain voi korostaa liikaa - Suomenlinnan Valimosta toki saa oikein hyviä erikoiskahveja, mutta entäs sitten kaikki tulevat venereissut, joita on koko kesä edessä? Tokia koneita saa kaupasta lisää, mutta kun ei tuokaan ollut kuin vuoden vanha, niin kyllähän tuo harmitti.
Sitten muistin, että Nespressolla on oma asiakaskerho, ja kerholla oma palvelunumero, josta vielä kaiken lisäksi vastattiin lauantaiaamulla! Hallelujaa - viiden minuutin puhelu, ja kaikki oli hoidettu: sen lisäksi, että Nespresso ottaa kahvikoneen huoltoon, he lähettävät minulle varakoneen huollon ajaksi, mikä on mielestäni jo aivan erinomaista palvelua!
Nyt voin siis huolettomin mielin astua huomenna Nykin lennolle ja hankkia vaikka pari raitapaitaa lisää :-) Olen myös vertaillut tässä illan ajan käsilaukkuja ja shortlistalla on nyt Fendi, Saint Laurent ja Reed Krakoff. Katsotaan nyt, miten ehdin noita vertailemaan - ja ostanko ylipäätänsä mitään, mutta kyllä uusi laukku on ollut mielessä jo jonkin aikaa...
Ja hupsista, niin sitä ollaan taas yön pikkutunneilla, joten on parasta kömpiä yöpuulle nyt samantein. Aamulla arvon ne Vichyn palkinnot ja seuraavat kuulumiset tulevatkin rapakon takaa. Öitä!