25.6.2014

Pidetään talouden pyörät pyörimässä!

Hai-saappat olisivat olleet autenttinen kenkävalinta,
mutta ne ovat jo veneessä odottelemassa.
Kävin päivällä Brondassa lounaalla (ihan ok, ei valittamista, muttei toisaalta mitään huippuhehkutuksen aiheitakaan...) ja olin pitkän ja mukavan lounaan jälkeen aika helposti houkuteltavissa ihan vain piipahtamaan Samujin liikkeeseen siihen puiston toiselle puolelle.

Lempikenkäni eivät olleet vielä alessa, mutta sen sijaan tämä harmaa villaneule oli, ja jotenkin tämä tuntui ihan oikealta hankinnalta täksi kesäksi (olen tosissani). Kun kotona puin tämän päälle kuvausta varten, en olisi enää halunnut riisua sitä pois ollenkaan, niin pehmoinen ja lämmin se on. Ja ihan varmaan tulen käyttämään tätä monena helvetin kylmänä viileämpänä iltana, kun istumme viiniä lipitellen ja maailmaa parannellen veneessä tai laiturinnokassa...

Yleisen ihanuuden lisäksi neule on vieläpä valmistettu Suomessa, joten kerrankin voin iloita siitäkin, että ostokseni avittavat nimenomaan Suomen taloutta - en siis tehnyt tätä vain itseäni, vaan koko kansantalouttamme ajatellen!

Muuten olen joutunut pysymään ostolakossa kaikista nettikauppojen huimista ale-houkutuksista huolimatta - olemme siis nyt niin pitkään pois kotoa, etten ehtisi välttämättä palauttamaan hutihankintoja ajoissa, enkä viitsi ottaa niin tyhmää riskiä, vaikka miten halvalla saisin kaikkea kivaa... Vaikeaa tämä pidättäytyminen on ollut, sitä en voi kieltää!

Tämä ilta meni taas ihan hujauksessa, joten nyt täytyy painua pehkuihin, jotta jaksaisin tsempata vielä kaksi vikaa työpäivää. Woohoo!

23.6.2014

Keep the faith

 
Vaikea tässä on uskoa, että kesäloma alkaa ihan muutaman päivän päästä - ja että kelit mukamas paranisivat merkittävästi... Uudet Birkenstockit kuitenkin auttavat valamaan toivoa tähän viimeiseen viikkoon ja miten mun oikea nilkka näyttää tuollaiselta elefantin raajalta?! 

Tämän viikon arki-illat kuluvat ratsastuksen rästitunneilla ja venettä "varustellessa"; ajelemme siis kaupasta toiseen tehden erilaisia tuikitarpeellisia  viime hetken hankintoja: punkkipanta, kyypakkaus, dl-mitta, aurinkovoide, uimapatja, hätäraketti ja heittoköysi ovat vielä hakusessa... Tiedän jo nyt, että siinä vaiheessa kun saamme lauantaina köydet irti laiturista, olisin samantien valmis nauttimaan ensimmäisen, mahdollisimman tymäkän alkoholipitoisen drinksun - mutta teen sen yleisen turvallisuuden vuoksi vasta ensimmäisessä satamassa (jota en muuten vielä edes tiedä, elän suuressa jännityksessä!). Miten tämä lomaa edeltävä viikko onkin aina tällaista härdelliä? Vai olenko ainoa, onko teillä muilla kaikki asiat - myös töissä - ihan järjestyksessä? Ei kai??

Palaillaan vielä myöhemmin tällä viikolla, nyt lähden hetken hermolepoon talleille. Moi!

P.s. Piti vielä palata ihmettelemään noita Birkenstockien mitoituksia: mulla on yhdet Gizehit (kapea, 37) ja nämä uudet ovat leveällä lestillä ja 38. Molemmat istuvat oikein hyvin, mitä en vain mitenkään voi käsittää - mutta olen kuullut samaa ihmettelyä muiltakin, joten en ainakaan ole yksin näiden ajatusteni kanssa.

19.6.2014

Päivän Reed Krakoff, eikun asu

 Puseron ryppyisyydestä huomaa taas, että kuva on otettu vasta työpäivän jälkeen - mutta nehän ovat vain niitä elämisen jälkiä :-)

toppi Cos
farkut Gap
kengät Ganni

Päivän asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein mieluisa ja mukava: mistään ei puristanut, kengissä oli kävelyyn ja seisomiseenkin sopiva korko ja farkuissa voi istua ihan miten päin tahansa - kaikki toimivan työasun tunnusmerkkejä!

Käsivarrella keikkuu viime viikon arvokkain matkatuliaiseni, Reed Krakoffin Atlantique, jota olen ihastellut jo aika pitkään  - ei siis ollut mikään ihan hetken mielijohteesta tehty ostos, vaikka sen heti ekana päivänä hankinkin! Lopulliselle shortille pääsi myös pari Pradaa ja McQueen, mutta tämä vain tuntui omimmalta ja päätin mennä sydämen mukaan, vaikka muilla ehkä olisikin ollut parempi jälleenmyyntiarvo, jos joskus satun kyllästymään...

Halusin suuren laukun, sillä roudaan aina mukanani ihan kamalasti tavaraa ja silloin joskus, kun vaivaudun ottamaan töihin vaihtokengät mukaan, olisi kiva saada nekin mahtumaan samaan veskaan - nyt sekin onnistuu. Laukkua olisi ollut muissakin väreissä (esim. harmaa oli tosi nätti), mutta valitsin kuitenkin tylsän turvallisen mustan.



Kuten kuvista näkyy, laukku on tosi simppeli. Ainoa erottuvampi yksityiskohta on tuo sivutaskusta kurkkaava erillinen pikkulaukku, joka on helppo napata tarvittaessa mukaan - minä kun niin usein siirryn töistä suoraan erilaisiin glamörööseihin iltatilaisuuksiin...

No mutta hauska ja käytännöllinen yksityiskohta joka tapauksessa! Pikkuclutcheja erilaisissa väreissä ja kuoseissa olisi ollut tarjolla 300 dollarin pikkusatsauksella vaikka minkälaisia, ja ihan kivoja olivatkin, mutta käytin nyt kuitenkin tällä kertaa rahat muihin vielä tärkeämpiin kohteisiin.

***
Kiitos muuten kaikille tämän järkyttävän iho-ongelman takia sympatiaa tarjonneille! Tilanne on nyt rauhoittunut sen verran, että lapset eivät purskahda itkuun tai mummot heittele kivillä minut nähdessään, näytän vain siltä kuin minulla olisi tosi paha akne. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, ettemme ole menossa mihinkään ihmisten ilmoille juhannukseksi!




Sen verran rankkaa tämän ebolan (perheen miesten mielestä äärimmäisen hauska läppä) kanssa on kuitenkin ollut, että lohduttauduin tilaamalle itselleni uudet kengät theoutnet.comista. En ole aikaisemmin kokeillut Sigerson Morrisonin kenkiä livenä, katsellut vain kuvista :-) Toivotaan, että koko meni oikein, sillä tilasin ohjeen mukaisesti yhtä kokoa normaalia pienemmät kengät, mutta vähän hurjalta se tuntui...

Mulla on selvästi joku elämpää suurempi ihastus tuollaisiin kroko/liskokärkiin, sillä nuo tulevat olemaan jo kolmannet saman konseptin mukaiset kenkäni. Ehkä voin tehdä siitä itselleni jonkinlaisen tyylillisen trademarkin, josta minut tunnetaan: "ai, se on se frouva, jolla on aina niitä liskokärkisikä kenkiä, kyllä mä sen tiedän!".

Perustelin kenkien hankintaa myös sillä, että meillä ei ole mitään ihmeempiä juhannussuunnitelmia, mikä merkitsee suoraan montaa säästynyttä euroa, sillä eihän se vieraiden kanssa riekkuminen mitään halpaa lystiä ole! Lähdemme sen sijaan huomenna saaristoon mökkeilemään ihan vain perheen kesken, eikä siellä saa rahaa kulumaan vaikka oikein yrittäisikin (olen yrittänyt) :-D

Oikein hauskaa juhannusta kaikille, toivattavasti aurinko edes vierailisi ilonamme huomenna!

17.6.2014

Jostain se on aloitettava

...nimittäin Nykin ostosten purku :-) 

Tässä ekana ehkä haastavin hankintani. Löysin kyllä kengät heti ensimmäisen iltana, kun harhailin ympäri kaupunkia pitääkseni itseni hereillä tarpeeksi pitkään (länteen päin on niin paljon vaikeampi matkustaa kuin itään!), mutta oikeaa kokoa ei meinannut löytyä sitten millään. Lopulta sain hyvää palvelua Columbus Circlen liikkeestä, kun he ystävällisesti varasivat viimeisen sopivan parin - toiselta puolen Manhattania. Sitten suhattiin taksilla Flatironin suuntaan näitä hakemaan, joten kengille tuli vielä vähän ylimääräistäkin hintaa... Mutta ovat kyllä joka dollarin väärtit, sillä ovat ihan "mun näköiset" ja kaiken lisäksi aivan huiput jalassa: jos kengillä pystyy tallustelemaan ilman sukkia ja hieman turvonnein jaloin yhtään pidemmän matkan, tietää löytäneensä kultaa!



Lisäksi ostin Cole Haanilta tässä yllä näkyvän rannekorun, jota tulikin sitten käytettyä loppuloma varsin aktiivisesti - minkäs kanssa tuollainen siro musta koru nyt ei sopisi!

paita Whistles
housut Lindex
kengät Cole Haan
Tässä kaupanpäällisiksi vielä asukuva - kerrankin ihan saman päivän aikana, eikä mitään männäviikon räpsyjä!

Nyt oli kerrankin todellinen syy kropata kasvot pois kuvasta, sillä mun kasvoihin ilmestyi sunnuntaina joku aivan järkyttävä ihoreaktio: molemmat posket, etenkin silmäkulmat, helottavat aivan punaisina ja turvonneina, ja kasvoissa on korvia myöten näppylöitä/ vesikelloja. Ekan päivän ne olivat vain kipeitä, mutta nyt ne alkoivat kutisemaan ja iho kuoriutumaan. Voitte vain kuvitella, miltä näytän (tai itse asiassa ette varmaan edes voi...) :-(

En millään keksi, mikä olisi voinut aiheuttaa allergian (jos se nyt sitä on), sillä en käyttänyt meikkiä koko viikonloppuna, syönyt mitään uutta tai ihmeellistä tai käsitellyt vaarallisia kemikaaleja. Hain kyllä pihalta pari syreeninoksaa maljakkoon, mutta tuskinpa nyt niistäkään voisi aivan yhtäkkiä tulla tällaista, kun ei ennenkään ole ollut mitään?! Täysi mysteeri!

Sain lääkäriveljeltäni puhelinkonsultaationa ohjeen syödä antihistamiinia ensihätään, mutta jollei tilanne ole torstaihin mennessä rauhoittunut, yritän päästä ihotautilääkärille - huomenna en vain kertakaikkiaan ehdi, eikä tässä nyt mikään hengenhätä ole, vaikka aivan friikiltä näytänkin. Ja sillä välin sumuttelen Vichyn ja La Roche-Posayn lähdevesiä kasvoilleni ja toivon ihmeparantumista.

Voikaa te paremmin, mukavaa iltaa!

14.6.2014

5x5

Sain Caelialta tämän haasteen, jossa pitää listata viidestä aiheesta viisi suosikkia. Virallisesti näin:

Säännöt ovat seuraavat:
Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta
Haastetun tulee kertoa top5-listansa jokaiseen aiheeseen
Haastetun on keksittävät uudet 5 aihetta
Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista)

Jos olisi ollut vain yksi vastaus jokaiseen kysymykseen, olisi tämä ollut ihan helppo nakki, mutta nyt joutui jo vähän miettimäänkin (vähän tahmeaa kun pukkaa pientä jetlagiä päälle...).

Lempipuuhasi kesällä?
Veneily, uusin harrastuksistamme, johon olen kieltämättä vähän hurahtanut.
Mökkeily - meillä ei ole omaa mökkiä, mutta käytössä niitä on useampiakin, sekä järven että meren äärellä. Saamme siis nyppiä rusinat pullasta, vaikka kyllähän sitä pitäisi osallistua ylläpitoprojektihin paljon aktiivisemmin. Tosin en ole oikein hyvä yhden yön mökkeilijä, vaan viipyisin mielelläni edes muutaman päivän kerrallaan, jotta pääsisi oikeasti irti arjen hulinoista ja kiireen tunteesta. 
Pyöräily perheen kanssa - lähialueiden lenkkeihin sisältyy aina vähintään yksi pysähdys (jätskiä, kahvia tai skumppaa) ja hienosti tuo 10-vuotiaskin jaksaa polkea reilusti yli 10 km lenkkejä. 
Golfia en nyt pelaakaan muuta kuin kesällä...
Näitä yhdistää selkeästi ulkona oleminen ja liikkuminen, ylläri :-D Ja koska yksi jäi vielä puuttumaan, lisätä vielä yleinen ulkona hengailu.



Suosikkiasusteesi?
Voiko vastata ihan ylimalkaisesti kengät? Tai hetkinen, ehkä kengät eivät olekaan asuste vaan ihan vaate? Hyvä, on, tässä ovat viisi nykyistä lemppariani: 


PartTwon huivi, perintökoru, Max & Co:n nahkainen ranneke, Omegan kello, Cole Haanilta ostettu koru, jonka merkkiä en enää muista. 

Lempikappaleesi tai artistisi?
Sanotaan nyt vaikka Coldplay, Jenni Vartiainen, Sade, John Legend ja James Blunt. En ole oikein musiikki-ihmisiä, tarkoittaen sitä etten oikeastaan koskaan laita musiikkia päälle varta vasten ja vain sitä kuunnellakseni ja fiilistelläkseni; mieheni taas (silloin harvoin, kun "saa" olla yksin kotona) kuuluu siihen kastiin, joten kotimme on varsin hyvin varusteltu noiden hifi-juttujen osalta. 

Ikimuistoisimmat reissusi?
Monellakin tapaa häämatkamme Koh Samuille yksitoista vuotta sitten (kamalasta vatsataudista huolimatta).
Ensimmäinen Alppien laskettelureissu Söldeniin 13-vuotiaana jätti pysyvän alppikaipuun, jota joudun nyt vuosittain täyttämään. 
Mauritius perheen kanssa oli elämys - ehkä osin siksi, että se oli niin pitkään ollut omalla haavelistalla ja oli niin mahtavaa päästä sinne vihdoinkin. 
Eka Singaporen reissu oli myös mieliinpainuva, ja koska olin matkalla sikäläisten työkavereiden kanssa, pääsin näkemään ihan jotakin muuta kuin niitä perinteisimpiä turistimestoja. 
New York tuo joka kerta jotakin uutta, joten vaikea olisi valita niistä visiiteistä vain yksi ainoa. Niin moni leffa ja sarja on kuvattu Nykissä, että kaupunki tuntuu kummallisen tutulta, mutta silti joka kerta näkee myös aina jotakin uutta ja ihmeellistä - tai ainakin kummallista. 
(Tätä listaa olisin voinut jatkaa vielä vaikka tuplasti pidemmäksi, sillä jokaisessa reissussa on aian jotakin mieliinpainuvaa...)



Mitkä ovat sinulle ne arjen luksushetket?
Ratsastus - lasken tämän arkeeni kuuluvaksi asiaksi, koska käyn tunnilla joka viikko. Sujuipa tunti sitten miten tahansa (ihan aina ei ole pelkkää riemukasta voittokulkua...), on se aina haastavaa ja antoisaa.
Kauneushoitolassa käynti ei ole mikään säännöllinen asia, mutta tuntuu kyllä arjen keskellä todella ylelliseltä aina silloin, kun sinne pääsee (ensi viikolla!). Kampaajalla käyn paljon useammin, viiden tai kuuden viikon välein, mutta kyllähän sekin on aina hemmottelun hetki.  
Kahvit, sushit tai skumpat ystävien seurassa ovat mittaamattoman arvokkaita hetkiä - maailman voi näköjään parantaa ihan puolessakin tunnissa!
Golf kahdestaan miehen kanssa tuntuu vieläkin vähän jännältä ja erityiseltä ;-) Toisaalta ne kerrat, kun saamme lapsenkin houkuteltua mukaan ovat vieläkin hauskempia!
Päikkärit. 



Sitten vielä uudet viisi aihetta:

1. Ketkä taiteiljat tai mitkä teokset ovat liikuttaneet sinua erityisesti? 
2. Lempihuulipunasi? 
3. Suosikkifarkkumerkkisi? 
4. Bravuurisi keittiössä?
5. Lempiravintolasi (missä päin Suomea tahansa)?

Ja haastan mukaan Caran, Annun, Miian ja Marjon (saatte nyt ihan itse päättää, miten haluatte jakaa vastausvuorot :-D) sekä Tibsin

11.6.2014

Ison Omenan helmiä

Terkkuja Nykistä! Alkureissu on sujunut shoppailun ja jetlagista toipumisen merkeissä (sopivat hyvin yhteen), mutta huomisesta lähtien työtkin alkavat ihan tosissaan - ja lompakkoni kiittää...


Hotellimme on oikein kiva boutiquehotla, jossa hollantilaisten kädenjälki näkyy hyvinkin vahvasti.






Huoneet ovat pieniä, mutta toimivia ja täynnä hauskoja ja mietittyjä yksityiskohtia.



Ostosten esittelyyn menee varmaan koko kesä, joten en edes aloita sitä urakkaa vielä, mutta mainioita löytöjä olen kyllä tehnyt :-) Ihan hyväkin, koska jotenkin pakkaus sujui sellaisessa hötäkässä, että huomasin perille päästyäni, etten ollut ottanut mukaan kuin yhdet housut: lennolla päällä olleet kalsaripöksyt! Nyt on neljät uudet odottamassa ihan kaiken varalta - olen siis varautunut kaikkeen mahdolliseen.

Kelit täällä ovat olleet varsin vaihtelevat; koti-Suomessa on tainnut olla paljon kauniimpaa? Toivottavasti hyvät kelit jatkuvat vielä ensi viikollakin tai viimeistään heinäkuussa, kun kesälomani alkaa. Palataan kuulumisiin taas viimeistään viikonloppuna, kivaa loppuviikkoa teille!

8.6.2014

Vichy-voittajat arvottu!

Herra Fortunana toimi poikani ja näin aamutuimaan on tämäkin jännittävä projekti saanut huipentumansa!



Kulhosta nousi kaksi nimeä, onnea voittajille! Ja siltä varalta, että käsialani olisi hieman tulkinnanavaraista selvennän, että he ovat
Cara (Sea that Sparkles -blogista) ja
anonyymi, joka osallistui mailisoitteella contagiouslunacy.

Toimitan yhteystietonne Vichyn ystävälliselle väelle, ja he toimittavat teille palkintonne. Huippua!

Yökylässä

Työpäiväni piti päättyä viimeistään klo 16, jotta ehtisimme hyvissä ajoin irrottamaan köydet ja suuntamaan kohti lähisaaristoa. Puoli viideltä mies soitti ja kysyi, olenko jo matkalla, ja tietysti väitin olevani, vaikka teknisesti olin vielä neukkarissa työkavereiden kanssa, enkä edes pystynyt siitä suoraan lähtemään kotimatkalle: olin tietysti jättänyt matkalipun ja hotellivahvistuksen tulostukset aivan viime tinkaan...

Olin siis kotona himpun verran myöhemmin kuin mitä oli tarkoitus, ja vaikka pakkasin kamat kasaan ihan ennätysvauhdilla, tuli vielä ylimäärinen mutka matkaan, sillä koiran ruoka oli loppu, ja sitähän olin sitten ihan pakko pysähtyä ostamaan vielä matkalla satamaan. 
(onko muuten liikaa pyydetty, että joku muistaisi mainita, jos näkee ruokasäkin olevan tyhjä!?)

No mutta, matkaan päästiin ja oli aivan riemukas fiilis olla merellä, vaikka matka olikin merimaileissa aika lyhyt. Sitten jännitettiin sitä, onko Suomenlinnan vierasvenesatamassa tilaa, sillä se on varsin suosittu ja tuntuu aina olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä. 

Kohde näkyy jo, mutta mahdummeko mukaan?!
Kaikeksi onneksi joku oli myös lähdössä jo kotiinkin Suokista, joten niin vain kävi, että saimme laituripaikan (Pihlajasaaressa olisi ollut vapaita paikkoja, joten se oli plan B:mme).


Tuurimme ei loppunut siihen, vaan saimme vielä pöydän varattua Panimoravintolasta, joten saimme kaupan päälle vielä hyvän päivällisenkin. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Helsinki näytti aivan mahtavan hienolta ilta-auringossa. 



Aamulla kävelin koiran kanssa ympäri saarta, ja siellä oli niin kaunista ja rauhallista! Ihasteltiin koiran ja pieniä poikasiaan suojelevien hanhien kanssa yksinäistä japanilaisturistia, joka teki rannassa tai chi -liikkeitä katse merelle päin - jotenkin sekin sopi mainiosti seesteiseen aamutunnelmaan.

Harmonia oli täydellinen aamukahvien keittämishetkeen asti: Nespresso-koneemme nimittäin sanoi sopimuksensa irti, ja valutti kerta toisensa jälkeen tulikuumat vedet suoraan koneen pohjan läpi pöydälle! Eipä paljon naurattanut (jos ihan rehellisiä ollaan, niin kiroilutti aika paljon...), sillä aamukahvin merkitystä ei vain voi korostaa liikaa - Suomenlinnan Valimosta toki saa oikein hyviä erikoiskahveja, mutta entäs sitten kaikki tulevat venereissut, joita on koko kesä edessä? Tokia koneita saa kaupasta lisää, mutta kun ei tuokaan ollut kuin vuoden vanha, niin kyllähän tuo harmitti.

Sitten muistin, että Nespressolla on oma asiakaskerho, ja kerholla oma palvelunumero, josta vielä kaiken lisäksi vastattiin lauantaiaamulla! Hallelujaa - viiden minuutin puhelu, ja kaikki oli hoidettu: sen lisäksi, että Nespresso ottaa kahvikoneen huoltoon, he lähettävät minulle varakoneen huollon ajaksi, mikä on mielestäni jo aivan erinomaista palvelua!

Nyt voin siis huolettomin mielin astua huomenna Nykin lennolle ja hankkia vaikka pari raitapaitaa lisää :-) Olen myös vertaillut tässä illan ajan käsilaukkuja ja shortlistalla on nyt Fendi, Saint Laurent ja Reed Krakoff. Katsotaan nyt, miten ehdin noita vertailemaan - ja ostanko ylipäätänsä mitään, mutta kyllä uusi laukku on ollut mielessä jo jonkin aikaa...

Ja hupsista, niin sitä ollaan taas yön pikkutunneilla, joten on parasta kömpiä yöpuulle nyt samantein. Aamulla arvon ne Vichyn palkinnot ja seuraavat kuulumiset tulevatkin rapakon takaa. Öitä!

5.6.2014

Yo! Final call!

Niin, sitä vain, että nyt alkaa olemaan yhdestoista hetki osallistua Vichyn arvontaan. Mene tänne, tee oma ihonhoitodiagnoosi ja voita koko sinulle suositeltu tuotevalikoima! Nyt! Aikaa on sunnuntaihin asti, sillä huominen on tuupattu niin täyteen ohjelmaa, etten edes yritä enää lisätä pienintäkään uutta tehtävää to-do-listalleni.

Sitten ihan muihin asioihin: vanha kunnon Gap toimitti taas huippunopeasti (kahdessa päivässä) tilaukseni ja ilokseni kaikki t-paidat ja mekko olivat aivan sopivia ja mieluisia.

Aika värikästä, vai mitä!

Maksimekosta ei näy kuin yläosa (vasen kuva), mutta kerrankin löysin petit-mallistosta sopivankokoisen, jota ei siis tarvitse lähteä lyhentämään - enkä osaisi edes ommella trikoota, joten hyvä näin. Kyllä nyt kelpaa pakata matkalle ihan uudenkarheita t-paitoja :-D

Sen sijaan mikään my-wardrobe.comilta tilaamistani kolmesta mekosta ei ollut lähelläkään täydellistä, ja päätin palauttaa koko setin - yritän nyt noudattaa sitä periaatetta, että ostan/ pidän vain ne vaatteet, joihin todella "uskon", enkä tyydy sellaisiin kaimätätäjoskuspidän -juttuihin.

Tämä Malene Birgerin mekko jää harmittamaan ihan erityisesti, sillä olen niin kovasti ihaillut sitä kuvissa ja muiden päällä; minun kropalleni se ei vain istunut tarpeeksi hyvin (ja olisi mieluusti saanut olla 5 cm lyhyempi, jotta polvet olisivat jääneet näkyviin juuri tuolla tavalla sopivasti). No, tulipahan kokeiltua, ja nyt voin lakata haikailemasta sen perään!

Lähden viikonloppuna nyt vihdoinkin pitkään hehkuttamalleni Nykin reissulle ja sitä ennen käymme vielä veneilemässä lähisaaristossa, joten hyvin on tämä viikonloppukin ohjelmoitu. Koko viikko on ollut sen verran tapahtumarikas, että simahdan varmaan ekan skumppalasin jälkeen - anteeksi jo etukäteen muulle seurueelle!

Mutta nyt, koska olen ihan yksin kotona, katson uusimman Good Wifen kaikessa rauhassa. Namaste!

3.6.2014

Rennon palaveripäivän asu

Tämä ei ole ihan se tyypillisin johtoryhmän
 parkkihallissa nähty pukeutumistyyli...
Vietin tänään koko päivän samassa [sinällään viihtyisässä] neukkarissa brittiläisen luovan toimistomme kanssa, ja halusin siksi ihan tarkoituksella valita päälle jotakin mahdollisimman rentoa, mukavaa ja "helposti lähestyttävää" - ihan työmielessä, tottakai ;-)

toppi Boss
farkut Nudie 
kengät Sam Edelman

Olin niin puhki puhuttuani koko päivän englantia, että oli pakko ottaa pitkät päikkärit heti kotiin päästyäni... migreenillä oli varmaan myös osuutta asiaan, mutta kyllä vieraan kielen käyttäminen pienenkin tauon jälkeen tekee aina päivästä tavallista raskaamman, vaikka olenkin käynyt koulua monta vuotta englanniksi. Ja kaiken lisäksi puhuin tai valvoin puhetta koko päivän, eli piti myös skarpata normaalia enemmän  - rankkaa sekin.

Kaikenlaista säätöä on taas ollut muutenkin, sillä mies huomasi eilen illalla, että veneemme vuotaa! Ei onneksi pahasti, mutta sen verran kuitenkin, että pakko se oli toimittaa nostettavaksi ja korjattavaksi, jotta sillä uskaltaa lähteä yhtään pidemmälle reissulle - ja meidän on tarkoitus lähteä lähes kolmeksi viikoksi saaristoon heti lomamme alussa, joten kaiken pitää olla ihan tip top ja 100% kunnossa ennen sitä. Mies siis järkkäili tuota "pikkuasiaa" ensin eilen myöhään iltaan asti (yritti itse fiksata vuotokohtaa) ja sitten tänään työkiireidensä keskellä. Onnellinen on hevoseton mies ja sitä rataa...

Minä taas olen yrittänyt pistää kotia kuosiin, sillä taloyhtiömme yhtiökokous pidetään meillä ylihuomenna, ja sopivan uteliaat naapurimme ovat aina keksineet hyviä syitä käydä kurkkaamassa jokaiseen huoneeseen - vierashuoneemme muistuttaa tällä hetkellä kyllä niin vahvasti varastoa, että taidan vain pokkana väittää, että olemme muuttaneet sen ihan tietoisesti sellaiseksi! Tai sitten jätän koiran yläkertaan portin taakse ja pyydän, että sitä ei "häirittäisi". Ei ehkä kovin uskottavaa sekään, kun tuo meidän turrimme on sellaista kovin ihmisrakasta sorttia - hulluna viuhtova häntä ja innokas vinkuminen paljastaisivat tuon juonen.

Ehkä laitan meidän kiukuttelevan esiteinin rappusille passiin - siinäpä perheemme pahin pelote! Oikeasti vähän hirvittää, mitä onkaan vielä edessä, kun nytkin jo kuohuu siihen malliin, että olen välillä aivan neuvoton. Ja kypsä. Vielä kun jaksaisi itse pysyä coolina tai suhtautua tilanteisiin huumorilla/ kärsivällisyydellä/ ymmärryksellä, mutta kyllä sitä pitkän päivän jälkeen on itselläkin pinna joskus vähän kireällä, ja siitähän ei sitten seuraa yhtään mitään muuta kuin molemminpuolista huutoa ja ragettamista, jota sitten pyydellään iltarukouksen yhteydessä anteeksi - myös molemmin puolin. Onko teillä muilla jo 11-vuotiailla samanlaiset merkit ilmassa? Lapsen ope juuri kertoi, että viides luokka on monelle myös eka murkkuvuosi, mikä oli ihan helpottava kuulla - en ole ihan yksin tuon raivoavan pellavapääni kanssa!

Nyt lapsi on jo tietysti unten mailla ja ihan itse suloisuus; edelleen niin viaton pieni lapsi nukkuesssaan. Menen nyt antamaan suukon hänen otsalleen - onneksi niitä saa hyvinä hetkinä antaa vielä päivälläkin, kunhan ei kavereiden nähden lääpi - ja menen itsekin nukkumaan. Hyvää yötä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...