31.1.2014

Tavaraankiintyjä

Oletteko katsoneet koskaan Himohamstraajat-ohjelmaa, jossa autetaan hullun lailla tavaroita hamstraavia ihmisiä? En sentään ole esiintynyt kyseisessä ohjelmassa, mutta katsonut olen, ja olen oppinut sen, että materiaan ei saisi kiintyä tai käy huonosti. 

Arvaatte varmaan, etten ole onnistunut pitäytymään kylmän etäisessä suhteessa omistamiini esineisiin, vaan säilön ja hilloan vaikka mitä kaikkea sentimentaalisiin syihin vedoten ja itselleni perustellen. Ja auta armias sitä surua, jos joudun luopumaan jostakin vasten tahtoani tai väärällä fiiliksellä!

Tänään "jouduin" (ihan itse kyllä myin) erittäin haikein mielin antamaan Stokken Tripp Trapp -tuolimme uuteen perheeseen, ja voi miten vaikeaa se olikaan! Ihan itseänikin hävetti, että voin hetkeäkään ajatella noin jo pitkään tarpeettomana keittiössä pyörineestä huonekalusta, mutten kertakaikkiaan voi sille mitään. Meinasi oikeasti tulla itku.

Niin, että pitäkäähän hyvää huolta vanhasta tuolikullastamme te uudet omistajat, sillä siinä pieni taaperomme maistoi aikoinaan ekan kerran oliiveja, sylki suustaan kurpitsaa ja ahmi kaksin käsin spaghettia, niin että näky spaghettisotkusta piti ikuistaa valokuvaksi asti. Tuolissa on syöty, askarreltu, luettu ja iloittu, välillä myös surtu ja itketty. Olkoon se teidänkin keittiössänne, kodin sydämessä, ruokapöydän äärellä ja vieläpä pöydän päässä kunniapaikalla! Snif.

Nämä Gannin korkkarit saapuivat onneksi juuri tänään lievittämään tätä kamalaa tuskaani - ja tekivätkin sen oikein hyvin, sillä ne menevät kyllä kauneimpien kenkieni kärkiviisikkoon ihan heittämällä! Vielä kun olisi korkkarikeli, tai edes korkkaritilaisuus tulossa, mutta nyt ei ole mitään kivaa lähiviikkona tiedossa - täytyy siis ottaa erikseen sisäkengät joku päivä töihin, mitä en normaalisti jaksa tehdä koskaan. 


Kenkäiloni lisäksi olen myös kiitollinen siitä, että on taas perjantai-ilta - tiedän, että toistan itseäni kun totean, että se hyvä puoli tässä hektisessä elämässä on, että viikonloppukin tulee aina tosi nopsaan uudestaan vastaan :-) Huomenna joogaan ja kahvittelen, sunnuntaina skimbataan - hyvää settiä! Toivon teillekin kaikkea kivaa tekemistä ja onnellista mieltä!

Yours truly, 
Tavaraankiintyjä

16 kommenttia:

  1. Tsemppihalit luopumisen tuskaan, täällä saadaan vielä jokunen vuosi pitää tuolista kynsin hampain kiinni :)

    Kengät on kyllä upeat, ihan niin kuin arvelinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jaxuhaleja tässä kyllä tarvitaankin! Meillä oli tuo Stokke noin yhdeksän vuotta, ja viimeksi istuin siinä itse vielä tänään aamulla jogurttiani syömässä - hyvin se siis palveli!

      Poista
  2. Sattuipa sopivasti.. Katselen tässä parhaillaan vastapäätä jököttävää Stokkea ja JÄLLEEN kerran mietin, että siitä pitäisi päästä eroon. :) Totta, että haikeaa on - viimeinen konkreettinen muisto vauva-ajasta!

    Onneksi sait kivan lohdutuksen! ;)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan kamalan haikeaa, mulla on jo toista vuosikymmentä käyvä lapsi, joka menee ihan kohta armeijaan!

      Kivaa viikonloppua teidänkin pesueelle!

      Poista
  3. Himohamstraajat on tuttu ohjelma. Kauhea - joka kerran sitä katsoessa päätän, että nyt alkoi kodin tyhjennys. Ja tunnistan myös luopumisen tuskan - mutta onneksi lohdukkeesi ovat noin upeat;)
    Mukavaa viikonloppua, Hekku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on aika järkkyä (ja herättävää) katsottavaa! Mun täytyy tottua tähän luopumisasiaan, koska vielä on aika monta tuskallista tilannetta edessä...
      Hienoa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  4. Joo ei se helppoa ole. Olen koettanut yksitellen opetella, vaatteista ja asusteista luopumusta, muustakin tavarasta. Kirjat ovat vielä hyllyssä tiukasti paikallaan, tuskin sieltä lähtevätkään mihinkään:D

    Hyvää viikonloppua!

    p.s. Mitkä valtavan ihanat kengät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa, ei! Mutta ihan pakko on jotakin pistää poiskin, kun tätä tahtia kannan koko ajan uutta sisään... ja sain Stokkesta vielä muutaman kympin, mikä on mielestäni ihan hyvin, kun ottaa sen iän huomioon. Viiden vuoden päästä hinta olisi vain laskenut entisestään, joten kyllä nyt oli korkea aika hoitaa kaupat pois.

      Ja hyvää viikonloppua toivottelen myös!

      Poista
  5. Oh aivan ihanat kengät !

    Välillä on vaikea luopua tavarasta, onneksi olen jo oppinut hieman sitä(kin). Kivaa viikonloppua sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy selvästi harjoitella vielä lisää...tehköön se minusta sitten loppujen lopuksi mestarin! Hienoa viikonloppua, Sara S.!

      Poista
  6. Tunnen tuskasi. Itse möin stokken viime vuonna, tyttö on siis 12. Se pyöri meilläkin aivan tyhjänpanttina, mutta luopuminen oli vaikeaa. Ja niin myös muista tavaroista. Meiltä pitäisi tyhjentää vaimaan 30 % tavaroista. Säilön kaikenmaailman vanhoja vaatteita yms. mutta kun ei vaan kykene. Välillä mulle tulee tarmonpuuska ja laitan kiertoon ja sitten jossain kohtaa tulee hetken katumus.

    Ihanat kengät. Mulle tuli kahdet tällä viikolla. Pitääkin esitellä ne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että kahdet kengät?! Olisi kiva nähdä ne!

      Lapsen leluja on myös aivan käsittämätön määrä, ne ovat ihan oma projektinsa - ja valitettavasti jokainen synttäri tuo aina ison kasan uutta krääsää, millä ei ole kuin päivän uutuusarvo. Silti on niin vaikea itsekään keksiä mitään järkeviä pikkulahjoja, joten sorrun ihan samaan...

      Mulle ei ole tullut luopumisesta katumusta, vaan pikemminkin helpotus - selkeästi merkki siitä, että tein ihan oikein!

      Poista
  7. Minä sitten tykkään sinun kirjoitustyylistäsi! Tästäkin tekstistäsi tuli niin hyvä mieli (vaikka aihe oli sydäntäraastava) Kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti sanottu, lämmin ja sydämellinen kiitos <3

      Poista
  8. Ehkä kaikkein vaikein on luopua lapsiin liittyvistä tavaroista, joihin sisältyy muistoja. Muksujen leluista sen verran yritän päästän aktiivisesti eroon, miten sitä romua ja krääsää onkin voinut kertyä! Mutta kyllä, hamstraajaksi tunnustaudun vaikka joka päivä tuskailen tavaramäärän kanssa ja uhkaan kantavani kaiken irtoavan roskikseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ne muistot, ne muistot... Mun on ikävä meidän Stokkea!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...