toppi Cos, farkut J. Crew, kengät Guess |
Mulla meni just viikonlopun suunnitelmat uusiksi, sillä pojalle nousi kuume, ja olo oli selvästi kovin nuhjuinen. Näin ollen huomenna ei tarvitsekaan rynnätä töistä pää kolmantena jalkana kodin kautta kohti Riihimäkeä (vai Karkkilaa? en itsekään muista, missä piti olla...) ja illan futismatsia, vaan voinkin chillailla illan kaikessa rauhassa - ja se tulee kyllä taas tarpeeseen! Oletan nyt tietysti, ettei pojalla ole flunssaa kummempaa, sillä olen maailman kamalin stressaaja heti, jos on mitään vuotavaa nenää vakavampia oireita...
On tietysti tosi kurjaa, että lapsi on kipeä, mutta pakko myöntää, että kovin on vaikea hyväksyä se rankka tosiasia, että joudun perumaan huomisen siivouksen - ja koska he ehtivät paikalle aikaisintaan ensi viikon puolella, joudun siis itse siivoamaan tässä välissä!! Tai sitten olen vain koko viikonlopun ilman silmälaseja kotioloissa, sillä sen verran on tuota miinusnäköä, että se antaa paljon anteeksi :-)
Olen muuten suunnitellut silmien leikkauttamista (näön, ei luomien!) jo monta kuukautta, mutten ole ehtinyt edes alustavaan konsultointiin - kiireessä kaikki omat asiat jäävät aina aivan retuperälle, vaikkei niin tietysti saisi olla. Myönnän, että jännitän myös toimenpidettä aika paljon, ja sekin on varmaan hidastanut prosessia ainakin alitajuisesti...
Päivän asukuvakin on napattu aamutohinoissa, ja jotenkin ainakin itse aistin omasta kehonkielestäni hienoisen kiireen: olin jo henkisesti autossa matkalla töihin, vaikka fyysisesti pysähdyinkin hetkeksi kameran eteen.
Tuo kyseinen kunniamerkki on Tallinnasta, ostin sen alkuvuodesta pienestä designkaupasta; valkkasin korua tosi pitkään, sillä olisin halunnut ostaa koko valikoiman kertaheitolla. Ja jälkikäteen harmittelin, etten raaskinut ostaa edes vaikka kahta erilaista - miksi sitä aina pihistelee ihan väärissä paikoissa ja ihan tyhmien pikkujuttujen kanssa?!
Tarjoilen tällä kertaa iloksenne peräti kaksi asukuvaa, sillä halusin esitellä myös uuden "syyspomppani", eli Espritin mustan neuletakin, joka on siis toimittanut takin virkaa jo monta viikkoa. Tarjolla olisi ollut eri värejä (ja todella houkutteleva leopardikuvioinen versio!), mutta pysyin
Vähän houkuttelisi se räyhäkämpi leoversiokin, ans kattoo ny!
Kiva asu!
VastaaPoistaMä olen leikkauttanut jo 5 vuotta sitten silmäni. Mulla oli miinusta molemmista -9,25 eli lähes opaskoiraa tarvitsin. Ilman laseja/piilareita, en nähnyt todellakaan mitään. Tyytyväinen olen, mutta nyt huomaan, että oikeassa silmässä on näkö vähän huonontunut. Mulla on leikattu siis toinen silmä hieman miinukselle ja toinen plussalle.
Jos on paljon miinuksia, niin suosittelen.
Mulla on vain -1.25, mutta niin harrastuksista moni sellainen, että ilman rillejä olisi elämä helpompaa: golf, laskettelu, ratsastus, veneily... (Olipas pompöösi lista, anteeksi!) Olen maailman kamalin pelkuri, vaikka esim. oma mieskin leikkautti silmänsä, ja kaikki meni tosi hyvin.
PoistaMulla oli syke varmaan 200 kun menin leikkauspöydälle. Lääkäri totesi siihen, että pääasia että hänellä on syke tasainen. Koko ajan selvittivät, mitä tekevät, niin oli ihan rauhallinen olo. Ja heti näki paljon kello on, vaikka se oli viiden metrin päässä seinällä.
PoistaJoten suosittelen. Elämä ilman laseja/piilareita on niin paljon helpompaa.
Ihana rintakoru! Pitäisi kaivaa omatkin taas käyttöön, kiitos muistutuksesta :)
VastaaPoistaMinulla on moni ystävä leikkauttanut silmät, kaikilla sujunut hurjan hyvin! Mutta tiedän kyllä tuon jännityksen, itse olen lykännyt hammaslääkäriä kohta pari vuotta vaikka yksi hammas on ollut lohjenneena. En vaan uskalla mennä :(
Voin vain kuvitella, miten hienoja rintarosseja sun kätköistä löytyy!
PoistaHammaslääkäri on toinen ikikammotus - viimeksi olin hypnotisoitavana ennen kuin uskalsin mennä :-D