 |
| toppi ja farkut Lindex kengät French Connection |
Tällä viikolla on alkanut olemaan jo aika syksyinen fiiis, ja tänään olin pitkästä aikaa koko illan kotona; kävin koiran kanssa kunnon kävelyllä ja katselin telkkaria, sellaista ihan tavallista olemista, mikä tuntui mukavan leppoisalta. Tosin myönnän, että koska mies on matkoilla ja poika sai syödäkseen eiliseltä jäänyttä pastaa, oli oma päivälliseni nachoja ja salsaa sekä lasi viiniä :-)
Tavallisuudesta poikkeavaa tässä päivässä oli se, että sain monen kuukauden odottamisen jälkeen uuden autoni! 1-sarjan Bemari on kuin minulle tehty: sopivan kokoinen ja riittävän tehokas, kiva ajaa ja ulkonäkökin on tosi jees. Valkoiseen väriin vielä vähän totuttelen (ja toivon, ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti pesemässä): mies oli niin painokkaasti valkoisen kannalla, ja kun meidän toinen automme on jo musta, en oikein osannut valita muutakaan väriä - tai halunnut maksaa kamalasti ekstraa tummanharmaasta metalliväristä. Hah, tässä se taas nähdään, että väri on naiselle se kriittinen asia, vaikka olisi mitä muita kilkkeitä auto täynnä!
Nyt lähden taas patistamaan tuo lasta nukkumaan - miten joku osaakin vitkutella ja vetkutella jokapäiväisissä rutiineissa noin taitavasti?! Enää ei mene läpi mikään "nyt otetaan kisa, miten nopeasti puet yökkärit" -vedätys, ehei... Ja aamulla sitten kukaan meidän perheestä ei saa itseään ajoissa ylös, ja kaikki säntäilevät pää kolmantena jalkana koiran vielä säestäessä kaaosta parhaansa mukaan. Onko teillä rauhallisempi meininki? Onneksi viikonloppuisin meillä ei sitten taas ole aikaisia aamuherätyksiä tai kiire mihinkään, ja silloin osaamme ottaa todella rennosti :-)
Hyvää yötä, nähdään taas pian!
Muistan kyllä, kun lapset olivat pieniä ja vien heidät kouluun autolla, ainaiset aamukiireet. Yleensä koulut kellot soivat kun kurvasin koulun viereen aamulla. En itsekään aamuihminen. Valvon pitkään, en saa unta helposti ja aamulla on vaikeuksia nousta. Viikonloppuna sitten nukun univelkaa pois. Arjen sujuminen on yleensä äitien vastuulla.
VastaaPoistaEivätkä nämä nykyiset aamuhulinat ole enää mitään verrattuna niihin vuosiin, kun lapsi oli vielä päiväkodissa ja täysin kyvytön tekemään mitään itse. Siihen vielä ripaus uhmaa sekaan, niin olin kyllä todella helisemässä välillä - ja myöhässä :-)
PoistaOdotan jo innolla (saako näin sanoa?), että nuorimmainen aloittaa koulutaipaleen ja yksi kiireen aiheuttaja poistuu edes osittain.
VastaaPoistaKiva asu - mulla on sama pusero vaaleana ja tykkään siitä erityisesti farkkujen kanssa. Ei tule liian prinsessamainen.
Miia
Kyllä saa sanoa! Mun elämä helpottui tokaluokan jälkeen, kun ei ollut enää iltishakuakaan: siihen asti hikoilin aina Länkkärin ruuhkissä yrittäen kuumeisesti ehtiä hakemaan klo 17:ään mennessä. Nyt jos lähden klo 17 töistä, olen 17:20 kotona - se 16:30 hetki on vaan aina se kaikkein ruuhkaisin ja hitain. Mutta aamuhäslingit ovat edelleen samat :-)
PoistaHehee, meillä menee vielä yökkärivedätykset (ja lähes kaikki muutkin vedätykset) läpi, saas nähdä kuinka kauan :)
VastaaPoistaMutta sitten se rumba siellä sängyssä... Jano, nälkä, pissahätä, kutittaa, väärä yökkäri, väärä pehmolelu, väärä nukuttaja, satu, laulu, apua - mörköjä sängyn alla ja karhukin kurkkaa ikkunasta, koiralle pitää vielä antaa pusu ja tuhannet muut selitykset miksei nyt voi alkaa nukkumaan.
Ja asusta tykkään kovasti - kyllä noita farkkuja kelpaa pitää useampikin päivä putkeen!
Voi kuule, niitä vedätyksiä ja erilaisia syitä osaa tuo 11-vuotiaskin keksiä... jatkuu varmaan aikuisuuteen asti :-D
Poista