Järkiostoksia itselle ja koiralle

...ai niin, ja kotiinkin :-)

Aloitetaan vaikka kodilla: voitin taannoin Karusoman Facebook-arvonnasta lahjakortin, ja kävimme tänään koko perheen voimin valkkaamassa kotiimme uuden taulun. Studiossa oli töitä muutama tusina, joten eipä muuten todellakaan ollut helppo tehdä päätöstä, sillä meillä kaikilla oli omat suosikkimme - onneksi meitä on vain kolme! 

Sympaattinen taiteilija Ville Ruso jaksoi kärsivällisesti odotella sillä välin kun me diskuteerasimme asiasta (varsin sivistyneesti, onneksi) - tai ainakin hän peitti mahdollisen pitkästymisensä hyvin :-) Tällaisen teoksen nyt sitten lopuksi kannoimme kotiimme, ja sille löytyi jo sopiva paikka ruokapyödän vierestä.

Pihapiiristä ei löytynyt kauniimpia kukkia,
mutta kun oli ihan pakko saada jotakin tuoretta ja nopeasti!

Reiluinta diilissä on se, että saamme rauhassa tutustua teokseen ja käydä vaikka vaihtamassa sen, jos mieli tekee. Annetaan siis taululle pari päivää aikaa, ja sen jälkeen sanomme juu tai jaa!

Mitä mieltä te olette taulusta? Käykää muuten netissä (saitti tai FB) katsomassa Karusoman kuvia; pidän itse erityisen paljon niistä kuvista, joissa taulut ovat jo löytäneet paikkkansa ihmisten kodeista.

Samalla kaupunkireissulla kävimme syömässä Teatterissa, missä oli valitettavan huono palvelu ja vain kohtuulliset ruoat. Hmm, aina ennen olen ollut molempiin tosi tyytyväinen, joten annetaan tämä kerta anteeksi ja toivotaan, että heillä oli vain huono päivä tänään!

Sillä välin kun mies sovitteli farkkuja One Wayssä suuntasin (pää)määrätietoisesti Rizzolle ja ostin nämä kengät, joita sovitin jo muutama viikko sitten. Näitä tulee varmaan pidettyä töissä paljon, mutta ihan juhlakengiksi nämä eivät näin matalilla koroilla sovellu, vaikka myyjä kovasti vakuutteli, että paljon näitä ostetaan juhlakäyttöön. No, makuja ja tyylejä on monia ja mullapa on jo täydelliset Miu Miut juhlia odottelemassa :-)

Sitten viimeinen järkiostos, tällä kertaa koiralle. Seuraavien päivien sääennustukset ovat sen verran synkeät, että investoin sadehaalariin, jonka teoriassa pitäisi ainakin puolittaa koirankuivaukseen käytetty aika (märkä koira haisee myös tosi pahalle!). 

Hieman alistunut katse?!

Haalari pääsi heti käyttöön, ja valitettavasti myös hajosi samantien: kuvassakin edessä näkyvä kuminauha lähti irti, eikä sitä saa kotikonstein (näillä taidoilla) itse enää takaisin paikolleen. Joudun siis käymään vaihtamassa asun :-(