Uusi tallituttavuus

Olen oikein tyypillinen tätisenioriratsastaja: ratsastin lapsuudessa muutaman vuoden ennen kuin teini-iässä tuli muita kiinnostuksen kohteita ja harrastus jäi. Sitten kolmekymppisenä yhtäkkiä havahduin siihen, että ratsastushan voisi olla taas ihan kivaa liikuntaa, nyt kun siihen olisi jopa varaakin (kausikortti maksaa yli 700€, joten ihan ilmaista lystiä se ei ainakaan pääkaupunkiseudulla todellakaan ole!). Niinpä sitten palasin ratsastuskoulun oppilaaksi, ja pikkuhiljaa vuosien kuluessa olen saanut lisää varmuutta ja osaamista - ja nyt uskaltaudun jo esim. lomamatkoilla käymään ratsastamassa joko ihan opetustunnilla tai vaikka maastovaelluksella. Tähän mennessä olen ratsastanut mm. Mallorcalla, Portugalissa, Skotlannissa, Thaimaassa ja Islannissa.

Oma ratsastuskouluni on suljettu elokuulle asti, ja kovasti poltteli päästä kesälläkin hevosen selkään; aika pitkän googlaussession sain käydä läpi, ennen kuin löysin pari tallia, jotka tarjoavat kesäkursseja tai -tunteja. Päädyin soittamaan Etelä-Vantaan ratsastuskouluun ja varaamaan kahdelle illalle tunnin.

6-vuotias Pimu-poni 
(ihan näin kylmä ei ole Vantaallakaan, kuva ratsastuskoulun sivuilta lainattu)

Ratsastin oikein sympaattisella ja yritteliäällä, joskin vielä vähän raakileella Pimu-ponilla, ja oli oikein mukava tunti! Meitä oli kuusi ratsastajaa, ihan aloittelijoista kokeneempiin, mutta jokaisella tunnilla oppii tai oivaltaa yleensä aina jotakin uutta, joten tasoerotkaan eivät haittaa, kunhan pääsee keskittymään omaan suoritukseensa, eikä joudu väistelemään muita.

Ratsastus on tosiaan kivaa ja hyvää liikuntaa: sen lisäksi, että perustunti kuluttaa n. 500 kCal (käytän aina sykemittaria), siinä joutuu keskittymään niin kovasti, että ihan kaikki muu unohtuu ja oli päivä siihen mennessä ollut miten huono tahansa, tunnin jälkeen huomaa unohtaneensa kaikki murheet :-)

Omaa hevosta en kuitenkaan koskaan hankkine, sillä niin hienoa kuin se olisikin, se myös sitoo niin käsittämättömän paljon, ettei se tunnu sitten kuitenkaan niin ison uhrauksen arvoiselta asialta. Ehkä tilanne olisi eri, jos perheessä olisi useampia ratsastajia, mutta toistaiseksi isompi tai pienempi mies eivät ole asiasta innostuneet - hummailen siis yksin...

Löytyykö teistä lukijoista muita ratsastajia? Olisi kiva kuulla!