Miami Part II

Tajusin heti eilisen postauksen tehtyäni, että otsikointini oli jokseenkin pielessä: mehän vietimme vain osan ajastamme Miamissa, sillä esim. Orlando on ihan oma kaupunkinsa -olimme siis itse asiassa pienoisella Floridan kiertueella :-)

No, matkamme jatkui siis Miamin downtownista kohti Key Westiä joulunviettoon. Tähän matkaosioon liittyy eniten kaikenlaisia "olisi pitänyt" -asioita, joita varmaan väistämättä tulee joka reisulla vastaan...

Ajomatka USA:n eteläisimpään kolkkaan oli hieno; osa tiestä kulkee pitkän matkaa ihan kirjaimellisesti meren päällä, sillä pisin siltä oli lähes kymmenen kilometrin pituinen! Olisi pitänyt ottaa paremmin selvää mielenkiintoisista kohteista matkan varrelta ja syödä lounas jossakin muualla kuin Burger Kingissä (vaikka se olikin lapsen ihkaensimmäinen BK, ja sinällään ihan arvokas osa amerikkalaista ruokakulttuuria :-D). Matkamme sujui aivan käsittämättämän joutuisasti; paluumatkalla katselin säälien etelään matelevia autojonoja, ja olin todella kiitollinen siitä, että olimme onnistuneet välttämään ruuhkat.

Majoituimme ihan viehättävään pieneen Inniin (The Inn At Key West), joka oli hieman kauempana "keskustasta", sillä yllättäen kaikki hotellit olivat jouluksi aivan täyteen buukattuja - oho! No, onneksi oli auto käytössä, ja minäkin uskaltauduin rattiin suhailemaan pitkin pikkukatuja :-)

Heti ekana iltana tajusin kuitenkin, että olimme tehneet massivisen virheen, sillä Key West on täynnä mitä viehättävämpiä B&B-paikkoja; kävin aika monessakin kysymässä yösijaa (get it: kävin majatalossa pyytämässä yösijaa jouluyöksi), mutta ne olivat kaikki jo täynnä. Niistä huokui sellainen ihana pysähtyneisyys ja tunnelmallisuus, ja niin jo näin itseni front porchilla kiikkuskeinussa istumassa valkoviinilasi (tai mint julep) kädessäni.. Jos vain olisin tiennyt, olisi ehdottomasti pitänyt varata majoitus sellaisesta!

Tässä muutama esimerkki, saittien kuvat puhukoot puolestaan:
Key West Bed and Breakfast
Artist House
La Mer

Jotakin jäi siis ensi kertaan, sillä taidamme vielä joskus tehdä toisenkin reissun samoille hoodeille!

Kelit eivät olleet aivan suotuisimmasta päästä, sillä ilma oli kostea, kuuma ja painostava - kunnes taivas sitten repesi, ja vettä tuli oikein kaatamalla. Jonot esim. Hemingwayn kotitaloon olivat niin pitkät, että passasimme suosiolla nähtävyydet, ja nautimme vain satamakylän kivasta tunnelmasta kävellen ympäriinsä - niitä ihania pitsihuviloita edelleen ihastellen... Key West oli vähän kuin Suomen Hanko, mutta vain paljon kaupallisempi ja turistipainotteisempi.

Key Westin auringonlasku on ihan omaa luokkaansa; pilvinen ilta vähän himmensi sen koko loistoa, mutta ihan vaikuttava näky tämäkin oli - etenkin livenä.

Loppuloman hotellivalinnan kanssa kävi vähän köpelösti, sillä käytännössä koko South Beach myytiin yhtäkkiä loppuun, ja me päädyimme Ocean Driven Beacon-hotelliin, kiivaimman turistihumun keskelle. Hotelli ei myöskään ollut ihan halvimmasta päästä: neljän päivän yöpymiset maksoivat saman verran (jollei enemmän...) kuin edelliset kymmenen päivää :-O

Kuva lainattu booking.comin sivuilta

Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta, ja se oli suureksi yllätyksekseni erittäin hiljainen. Mm. Croydonissa vaihdoimme kertaalleen huonetta, kun eka huone oli suoraan hissien vieressä, ja jokainen kerrokseen saapuvan hissin merkkiääni kuulosti huoneessamme soivalta ovikellolta! Mutta Beaconissa oli kuin pumpulin keskellä, eikä Ocean Driven melusta ja meuhkaamisesta kuulunut pihahdustakaan.

Sen lisäksi, että Beacon on yksi OD:n alkuperäisiä Art Deco -hotelleja, ylpeilee se sillä, että siellä on kuvattu pätkä Scarface-elokuvaa, ja siitä muistona tämä aulan viehkeä taulu (ja ihan muutama leffasta napattu kuva vielä varmuuden vuoksi).

Aamiaisella oli kiva ihastella ohi ajavia upeita autoja; Lamborghinien, Maseratien ja Ferrareiden lisäksi näimme aivan ihastuttavia, huolella entisöityjä ja pidettyjä museoautoja. Voi, jos meillä olisi lämmin autotalli, tuollainen olisi niin mahtava kesäkärry!

Tämän loppustintin ajan meillä oli vielä ekstrabonus, sillä ystäväperheemme lensi Miamiin ihan vain meitä ilahduttamaan :-) Heidän kanssaan tulikin sitten tehtyä vielä pari pakollista retkeä: kävimme Evergladesin alligaattorifarmilla ja ihastelemassa julkkisten ja muuten vain tosirikkaiden huviloita mereltä käsin.

Alligaattoreita bongattiin vartin airboat-ajelulla kaksi kappaletta (vain, pienoinen pettymys, sillä kuvittelin että niitä joutuisi ihan väistelemään), mutta kuvat niistä ovat niin suttuisia (makoilivat varjossa), etten kehtaa laittaa kuin tuon tarhatun pikkuvauvelin kuvan. Meillä on myös hienoja otoksia lapsistamme, jotka kaikki uskalsivat pitää samaista, ihan kunnioitettavan kokoista elukkaa käsissään - aika rohkeaa (itse en olisi koskenut siihen edes maksusta, vaikka sen leuka olikin niputettu kiinni)!

En valitettavasti muista, kenen lukaaleja noihin kuviin sattui, mutta aikamoinen starakeskittymä noilta kolmelta (ihmisen rakentamalta!) saarelta löytyi: ainakin Gloria Estefan, Julio Iglesias, Madonna, Usher, Shakira, Pele ja Will Smith näin ulkomuistista lueteltuna. Lomasesosongista huolimatta suurin osa huviloista näytti seisovan tyhjillään - olisin kyllä ihan mielelläni voinut toimia kotivahtina missä tahansa noista, kun olisivat vain tajunneet pyytää!

Näitä molempia eksursioita yhdisti matkanjärjestäjä Half Price Ticket Tours, jota en voi suositella kenellekään! Itse kohteissa kaikki sujui ihan hyvin, mutta sinne meno oli yhtä kaaosta ja epäjärjestystä: molempina päivinä aikataulut heittivät melkein tunnilla, mistään ei saanut tietoa muutoksista ja palvelu oli epäkohteliasta.

Siinä nyt pintapuolinen katsaus kahden viikon lomaamme, joka oli erittäin onnistunut ja ikimuistoinen monin tavoin. Shoppailin vähemmän kuin olin ajatellut, ja söin paljon enemmän :-O

Toka kotiyö sujui koko perheeltä katastrofaalisen huonosti (unohdimme kaikki ottaa melatoniinia ennen nukkumaan menoa), sillä heräsimme kuin yhteistuumin neljän maissa; minä ja poika nukahdimme uudestaan seiskan maissa, mutta miesrukka paineli töihin kolmen tunnin yöunilla. Sanoinkin juuri, etten muista nukkuneen tuollaisia pätkiä sitten poikamme vauva-ajan - ja varoitin visusti miestä yrittämästä väittää samaa, hän kun ei ihan kamalasti muistaakseni noussut imettämään öisin!

Huomenna olenkin lupautunut menemään jo seiskaksi tallille (crazy woman!), mikä näyttää sopivan tähän unirytmiin hyvin - voisin vaikka tehdä tallityöt valmiiksi jo viideltä ihan muiden iloksi ja hevosten hämmästykseksi. No, onneksi on viikonloppu ja mahdollisuus ottaa päikkärit, eiköhän tämä tästä tasoitu.

Oikein mukavaa perjantai-iltaa teille kaikille myrskystä huolimatta; aiotteko muuten katsoa The Voice of Finlandin? Täytyy kohta virittää kisakatsomo ja popcornit kuntoon - tipattomuus tuntuu juuri nyt oikein luontavalta valinnalta...