Same, same, but different

Kuten kirjoitin, shoppailin Miamissa odotettua vähemmän; osittain siksi, että oli niin paljon muutakin tekemistä kuin pyöriä kaupoissa ja osittain siksi, etten enää löytänyt mitään sellaista mistä olisin innostunut tarpeeksi. Siitä huolimatta onnistuin lähinnä ostamaan lisää sitä kaikkea, mitä mulla jo on... Kovin kokeelliseksi pukeutujaksi tai shoppailijaksi en kyllä voi itseäni tituleerata - mutta ehkä se merkitseekin sitä, että olen löytänyt ennalta-arvattavan oman tyylini?

Ensimmäinen harmaa neule on J.Crew'n Tippi. Mulla on jo samanlainen hennon lilan värisenä, nyt valitsin turvavärini.

Ann Taylorin housut eivät taida erottua kuvassa kovin hyvin tai ainakaan näyttää kummoisilta, mutta olen aika varma siitä, että tulen pitämään niitä paljon, sillä ne ovat sopivan siistit ja slimmit pöksyt, jotka on helppo vetää jalkaan sellaisena aamuna, kun haluaa päällensä jotakin astetta farkkuja fiksumpaa, mutta kuitenkin mukavaa.

No sitten todellinen yllätys: paljetteja juuri silloin, kun kaikki muut ovat jo jättäneet ne vuodelle 2014! Ann Taylorin merinovillainen neule hyppäsi hyllyltä luokseni, ja se oli sitten siinä. En pysty itsekään selittämään asiaa.

Ja lisää ylläreitä: sen sijaan, että olisin ostanut tämänkin ihanan pehmeän ja kevyen kasmirneuleen harmaana, en voinut vastustaa tätä sinisen sävyä (joka on kuulemma "ihan mun väri"). Ostospaikkana edelleen Ann Taylor...

Huomasitte tietysti heti, että nyt on kuvassa eri housut ja olette oikeassa: jalassa on J.Crew'n farkut, jotka olisivat tuollaisina nilkkapituisina vaatineet paljaat nilkat vilkkumaan juuri sopivasti kengän ja lahkeen välistä. Jäävät odottamaan kesäisempiä säitä. Ja ostin toisetkin samaa Toothpick-mallia, tummansinisinä.

Ja ehdoton lempparini, uudet Niken Internationalist -tossut! Pure love! Ei, sillä ei ole mitään merkitystä, että mulla on jo ihan samat kengät harmaa-pinkkinä versiona, sillä tulen pitämään molempia suurella rakkaudella siihen asti, että kantapääni tulevat pohjasta läpi. Näillä voisi kävellä vaikka maailman ympäri, ja aika monta kilsaa tulikin viimeisten päivien aikana talsittua ilman rakon rakkoa.

Oho, vielä yksi harmaa neule! Banana Republicin alen loppurysäyksestä hetken mielijohteesta sovittamatta (soo, soo!) napattu neule ei paljon kirpaissut, ja oli onneksi ihan sopivan kokoinen.

Housut ostin Lindexiltä viime hetken matkallelähtöpaniikissani, ja ne olivatkin aivan mahtavat reissupöksyt: lennolla ne eivät puristaneet, ja ravintolassa sai syödä ihan miten paljon halusi vyötärön joustaessa (ei kun, tämä ei tainnutkaan olla hyvä asia?!). Niiden materiaali on ihan perustrikoota arvokkaamman oloista ja korkkarit olisivat varmasti sopineet housujen pariksi yhtä hyvin kuin nuo lenkkarit tai paljon käyttämäni nahkasandaalit. Voisinkin muuten käydä tsekkaamassa, josko noita olisi myös jonkin toisen värisinä, sillä hinta-laatusuhde on kyllä erittäin kohdallaan (vaikka muuten olenkin matkakrapulan pakottamana ostolakossa).

Ai niin, meinasin jo unohtaa tämän lyhythihaisen svetarin, jonka ostin varmaan ekana iltana Banana Republicilta. Näette sen blogin puolella seuraavan kerran joskus toukokuun huitteilla - jos siinä vaiheessa enää löydän sitä kätköistäni ;-)

Sitten vielä pari kosmetiikkahankintaa: ihanan tehokas kemiallinen kuorintageeli Reniltä ja poikani omin kätösin valitsema joululahja, Hollisterin tuoksu <3 Parin kynsilakan lisäksi ostin Revlonin kirkkaapunaisen huulipunan, joka on jälleen kerran ihan väärän sävyinen - jospa oppisin jo vihdoinkin sen, ettei huulipunaa voi ostaa ilman testeriä?!

Olin alunperin pakkaillessani varautunut myös vähän viileämpiin keleihin, joten esim. t-paidat eivät riittäneet ihan matkan loppuun asti; olisin siis helteiden jatkuessa ostanut mielelläni vähän kesäisempiäkin vaatteita, mutta niitä ei oikeastaan ollut tarjolla - paitsi tietysti rantakioskien "I Love Miami" -paidat, ja ihan niin epätoivoinen en sentään ollut...

Huomenna menen töihin, ja yritän olla pukeutumatta päästä varpaisiin uusiin vaatteisiin, kun se on jotenkin niin obvious. Ujutan uutuuksia arkipukeutumiseeni pikkuhiljaa (ihan kuin joku nyt kiinnittäisi noin paljon huomiota mun vaatteisiin, tiedän!) omaksi ilokseni :-D

Ja sitten vielä heppauutisia: löysin nyt sittenkin itselleni vuokraponin, jolla ratsastan jatkossa kaksi kertaa viikossa! Tämä tuntuu mulle isolta jutulta, sillä olen pohdiskellut asiaa niin pitkään, että tuntuu uskomattomalta, että nyt se sitten toteutuu. Kaikki oli tässä paketissä kohdallaan: poni on kiva ratsastaa, erittäin tasainen ja fiksu, talli on vartin ajomatkan päässä, ja siellä on sekä mahdollisuus pieniin maastolenkkeihin että hyvään opetukseen - tätä mahdollisuutta ei vain voinut jättää ottamatta vastaan!

Ihan ilmaista hupia ei tuo vuokraaminenkaan ole, joten taidan ottaa "omalta" talliltani vain puolikkaan kausikortin, eli käyn siellä tunnilla vain joka toinen viikko. Tuo kolmen kerran viikkotahti tuntuu nykyisen työni puitteissa aika lailla maksimilta, koska jokainen keikka vie kuitenkin kolmisen tuntia ja pitäisi ehtiä tietysti olemaan kotonakin aina joskus. Mutta jänskää joka tapauksessa: ensi perjantaina on eka kerta, kun menen ratsastamaan ihan itsenäisesti!

Sitä ennen on vuoden eka työviikko edessä; onneksi loppiainen tekee siitä siedettävän lyhyen, ettei kroppa joudu ihan shokkiin heti alkuun - mulla kun on edelleen ihan tarpeeksi tekemistä tän p-leen jetlaginkin kanssa... Tsemppiä itse kullekin töiden alkuun, kyllä se kohta helpottaa :-)