For real

Tässä taas elämänmakuinen ja hyvinkin aito asukuva pitkän palaveriputken (mutta yllättävän lyhyen työpäivän) jälkeen. Neuletakin nappilista repsottaa ja farkkuihin on jo ehtinyt muodostumaan polvipussit. Sille on myös syynsä, ettei kasvoja näytetä tässäkään kuvassa, sillä väsyneet silmät ja lässähtänyt kampaus eivät ole kaunista katsottavaa.

huivi Tiger

neule Sibin Linnebjerg

farkut J. Crew

nilkkurit Billi Bi

Istuin koko päivän samassa neukkarissa, kolmessa eri palaverissa, ja kun se viimeinen oli ohi neljän jälkeen, lähdinkin hissillä suoraan autolle sen sijaan, että olisin mennyt vielä tunniksi työpisteelleni nuokkumaan. Poikakin oli aivan ihmeissään, kun tulin niin aikaisin kotiin, ja minä sain siitä hyvän mielen ja toivottavasti vähän äitipisteitäkin fikkaan :-)

Puolustelen radikaalia töistäpoistumistani myös sillä, että huomisen vika palaveri alkaa vasta viideltä, eli taitaa olla parasta ottaa ratsastuskamat töihin mukaan ihan siltä varalta, etten ehdi edes kääntymään kotona siinä välissä. Jääkaapissa on jo eineslasagne lasta varten odottamassa, meidän perheen tiistaiperinne.

Mulla olisi tänään "normaalisti" ratsastustunti, kuten joka maanantai viimeisen kymmenen vuoden ajan on ollut, mutta koska otin tälle kaudelle vain puolikkaan kausikortin, en tänään menekään talllille (ensi viikolla on siis mun vuoro). Tuntuu kuulkaa todella kummalliselta olla vapaalla näin maanantai-iltana, vähän jopa hermostuttaa tällainen rutiineista poikkeaminen! Toki pääsen ratsastamaan uudella vuokraponilla huomenna ja ylihuomenna, mutta nehän ovatkin sitten tiistai- ja keskiviikkoiltoja, mikä ei ole ollenkaan sama asia.

Ai minäkö kaavoihini kangistunut? Kun oikein alkaisi miettimään, löytyisi elämästä varmaan vaikka miten paljon rutiineja, joista ei oikein osaa poiketa ilman pakottavaa syytä... Käyn esimerkiksi koiran kanssa aina arkiaamuisin ulkona heti herättyäni (ulkohousut suoraan yökkäreiden päälle); jos jostakin syystä käyn vaikka suihkussa ensin, saatan melkein unohtaa koko koiran ja ainakin  kerran olen kääntynyt työmatkalla takaisin kotiin tämän takia.

Ostan lisäksi ruokaa parillisina lukumäärinä: neljä maitoa, kuusi Viilistä, kaksi litran jogurttia, kaksi kurkkua ja kahdeksan mandariinia - en tietoisesti laske näitä, mutta noihin lukuihin kuitenkin aina päädyn. Yhden kappaleen ostaminen ihan on ok, mutten koskaan osta mitään kolmea, viittä tai seitsemää kappaletta.

Nukun töiden jälkeen reilun vartin torkut aina, kun mahdollista. Simahdan sohvalle ihan sekunnissa, ja herään kellon soittoon syvästä unesta. Näillä pikkupäikkäreillä jaksan illan ihan eri tavalla, herään ikään kuin uuteen päivään :-)

Pyykkihuoltoa voi tehdä vain sunnuntaisin: katson iPadilta viikon aikana tallenettuja sarjoja ja viikkaan/ silitän viikon aikana pestyt pyykit (monta koneellista!) siinä sivussa. Tämä tapa minulla on ollut varmaan opiskeluajoista lähtien, kun sunnuntain Melrose Place tuli juuri sopivaan aikaan - krapulaputkeksikin sitä sanottiin (mitä muuta tulikaan Melrosen lisäksi?).

Entäs sinä, minkälaisista rutiineista tai tavoista sinä pidät kiinni? Vai oletko rajoja rikkova boheemi, jolle säännönmukaisuus ja tutut kaavat ovat suorastaan ahdistuksen aiheuttaja?