My Fitness Pal

Tartuin viimeinkin tuumasta edes jonkinlaiseen toimeen ja päätin aloittaa ruokavalioni tarkkailun siinä toivossa, että se pitäisi minut vähän enemmän "hereillä" ja tietoisena siitä, mitä kaikkea ja minkälaisia määriä suuhuni pistän. Etenkin tuo jälkimmäinen lienee yksi ongelman lähde, sillä taidan vain yksinkertaisesti syödä liikaa tai liian suuria annoksia. On kuitenkin vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa, varsinkin kun en ole koskaan eläessäni laihduttanut tai laskenut kaloreita ja siksi tarvitsen ulkopuolista apua tähän hommaan.

Latasin juuri My Fitness Pal -applikaation, joka tuntuu varsin helppokäyttöiseltä ja selkeältä. Joka päivän jokainen suupala pitää kirjata palveluun, lisäksi liikunnasta saa lisäkaloreita (tuossa lisättynä maltillista pyöräilyä - katsokaa, miten vähän se kuluttaa!!)

Ruokalista on varsin kattava, eikä nyt tässä vaiheessa ole niin tarkkaa, vaikkei sieltä löytyisikään makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta tai karjalanpiirakkaa, kunhan saan jotakin sinne päin ja pystyn hahmottamaan päivän kokonaissaldon.

Annoskokoahan tuo palvelu ei ota huomioon, mutta noteerasin kyllä, että se että söin vain yhden paistetun kanamunan sen normaalin kahden sijaan näkyy saldossa, joten uskon, että tämä uusi tiedostavampi suhtautuminen auttaa hillitsemään ruoan määrääkin.

Nyt muuten ymmärrän niitä, jotka eivät laihduttaessaan syö enää mitään klo 18 jälkeen: mulla olisi enää 200 kCal jäljellä ja monta tuntia hereilläoloaikaa vielä jäljellä! Nyt jos lösähdän sohvalle ja alan napostelemaan, romutan koko päivän tuloksen... Tosin lisäsin jo pari lasia cavaa päivän annokseen, vaikken olekaan nauttinut niitä vielä, sillä alkoholista en aio tietenkään luopua ;-)

Palvelussa voi tarkastella syömisiään ja ruokavalion koostumusta myös erilaisten graafien kautta; tässä esim. näkyy, että protskuja on ollut liian vähän ja hiilareita puolestaan liikaa - siinäkin taas yksi helmasynneistäni. Sokeri meni myös yli suositusrajan johtuen varmaan siitä, että syön tosi paljon hedelmiä (se yksi pala tummaa suklaata ei voi olla syynä!!).  

Että näin, katsotaan miten kauan jaksan tätä "villitystä" - mutta eihän tästä mitään haittaakaan voi olla! Mikään suuri laihdutuslupaus tämä ei siis ole - en uskalla/halua/kehtaa julistaa sellaista tavoitetta, johon en ole  100% sitoutunut, mutta onpahan ainakin askel oikeaan suuntaan...

Nyt taidan kipaista pikaiselle juoksulenkille, jotta saisin muutaman kalorin vielä lisättyä iltaa varten :-) Ja kyllä tuossa kelissä kelpaa juostakin! Kivaa iltaa teillekin!

Alehaukka iski taas

Katselin tätä Whistlesin hametta sillä silmällä jo jonkin aikaa sitten, mutten ollut siinä vaiheessa ihan täysin varma, olenko vielä(kään) kypsä noihin pitsihörhellyksiin, joita olen aina pyrkinyt parhaani mukaan välttämään. Miten koko pitsihomma onkin päässyt ihan hiipien yllättämään meidät kaikki, kun se on tähän asti ollut ihan puhtaasti Andiatan kotelomekkojen omistuksessa!?

Jätin pitsiasian ja hameen hautumaan hetkeksi, kunnes huomasin ilokseni  viikko sitten, että hame olikin laitettu Atterley Roadin aleen (aleen - mitä,onko pitsi siis jo hiipumassa? olenko taas niin last season?!) ja niinpä uskalsin lähteä kokeilemaan. Whistles on muutenkin kiinnostava brändi, ja halusin saada myös käsityksen sen nykyisestä hinta-laatu-suhteesta - mallit ovat ainakin tosi kivoja!

Ja koska tuntuu niin ikävältä ostaa vain se yksinäinen tuote, ostin hameen seuraksi vielä rennon jakun, joka on sopivasti jotakin bleiserin ja neuletakin väliltä.

Kas tällaisen Peoplen Treen jakun löysin, eikös olekin hauska?

Paketti tuli Postiin (kaivataankohan mua jo Matkahuollossa, kun en ole pariin viikkoon näyttänyt naamaani siellä ollenkaan? asiakaskäyntitilastot ovat varmaan notkahtaneet dramaattisesti...missä viipyy Cosin pakettini? kysymykset risteilevät päässäni!) ja oli kamalan piskuinen ja kevyt. Se selittyi kotona siellä, että sen sijaan että olisin saanut nuo tilaamani tuotteet, sainkin tuon hameen ja onnettoman lintu(!)t-paidan, joka oli toki saman merkkinen kuin se jakkukin, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. Höh ja pöh!

No, varmaan Atterley Roadin mukavat asiakaspalvelijat korvaavat palautuskuluni, mutta onhan siitä lähettämisestä oma vaivansa, joka hieman kismittää.


Hame on sentään juuri toivotun kaltainen ja katsokaa, mikä säkenöivä väriloisto!!!

Se on nyt suoraan paketista napattu ja siksi vähän ryppyinen, eikä varmaan tarvitse kamalasti selitellä vitivalkoisia kinttujani (joissa on itse asiassa jo pari kerrosta Doven itseruskettavaakin...), mutta sanokaa nyt, että kiva on! Ja aion olla juuri noin reipas ja rohkea, että yhdistän sen jonkun värikkään tai kuviollisen yläosan kanssa sitten jatkossakin, vaikka tuo pinkki neule nyt vain sattui olemaan tänään päällä muutenkin.

Tänään voisin levittää vähän lisää brunaa jalkoihin, sillä alan pikkuhiljaa uskomaan terassikeleihin, lämpimiin golfkierroksiin ja aurinkoisiin mökki-iltoihin. Ihanaa! Sitä ennen pistän kuitenkin työviikon asiat unholaan ottamalla pienet torkut - olen ihan yksin kotonakin vielä hetken; tosin ihan koska tahansa tänne voi rynnätä 3-6 hikisen, pölyisen ja riehaantuneen pojan äänekäs lauma, joten täytyy olla vähäsen varuillaan :-) Mahtavaa, kun lapsetkin ovat innostuneet lämmenneiden kelien myötä ulkoleikeistä ihan eri tavalla, ja täytyy käydä välillä ihan pakottamassa hakemassa poika illalla kotiin kavereiden pihalta; tykkää varmaan viidenkin vuoden päästä, kun menen koiran kanssa noutamaan kartsalta nukkumaan...

Hienoa ja aurinkoista perjantai-iltaa kaikille! XOXO

Työntäyteinen torstai

Tämä päivä meni osin töitä tehdessä - mutta kuten on aikaisemminkin tullut todettua, on aika paljon chillimpää kirjoitella sähköposteja villasukat - tai shortsit!! - jalassa hyvää kahvia juoden, joten ihan hyvillä fiiliksillä tässä nyt kuitenkin mennään. Nyt on markkinointibudjetti seuraavalle viisivuotiskaudelle tehty - vaikka aikamoinen ennustajaeukko pitää kyllä olla, jos uskoo oikeasti tietävänsä, miten maailma makaa vuonna 2018!!

Lapsella oli myös kolmesivuinen tarina kirjoitettavana, ja hänen tuskansa oli huomattavasti suurempi kuin omani (ja vieläkin puuttuu yksi sivu....). Voi pientä, kun puristaa kynää ja hammasta yhtä kovaa ja jokaisen sanan tuottaminen/kirjoittaminen on todella kovan tuskan takana. Yritin sen verran auttaa, että ideoin tarinan eteenpäin kuljettamisessa vähäsen kyselemällä asioita (mitä sitten tapahtui? minkälainen auto se oli? kuka heitä olisi voinut auttaa? missä varas oli piilossa?), mutta jotenkin poika ei hahmota sitä, että tilanteita pitäisi kuvailla, jotta tekstiä olisi tarpeeksi ja tarina soljuisi. Pojan mielestä on ihan turha vääntää pitkää stooria, kun kaiken voisi kuitata yhtä helposti parilla ytimekkäällä lauseella :-)

Eikä synny nyt minultakaan tekstiä tämä enempää, sillä eilisestä kuntotestistä suivaantuneena (kyllä, olen hyväkuntoinen läski!) lähden nyt pitkä(hkö)lle juoksulenkille.

Kuvissa uusi huivini - lisää siivekkäitä lintukammoiselle ;-)

Tykkään noista vihreistä linnuista keventämässä mustien parvea.

Stressishoppailua

Nyt on kuulkaa töissä Ihan Oikea Kiire - vaikka miten yrittää priorisoida ja olla supertehokas ja nopea, ei vain (työ)aika millään riitä ja olen istunut iltoja konttorilla vähän liikaa. Ajattelin tehdä torstainakin töitä - toki pidän sen sitten joskus myöhemmin vapaapäivänä, mutta kyllähän tuo kertoo siitä, että nyt ollaan lipsahtamassa kaaoksen puolelle.

Osasin ennakoida tätä kiirettä jo pari kuukautta sitten, kun meillä tapahtui pieni organisaatiomuutos, mutta nyt  se sitten vasta realisoitui ihan oikeasti. Kesälomakin taitaa mennä vähän repalaiseksi, sillä joutunen aina välillä pitämään toimistopäiviä, mikä tietysti syö lomafiilistä aika tehokkaasti... En onneksi ole kuitenkaan kovin helposti stressaavaa sorttia, joten yöunia en ole menettänyt tai muutenkaan ottanut tilanteesta liikaa kierroksia, sillä työtähän tämä vain on, ja tällainen härdelli kuuluu kyllä työnkuvaankin aina aika ajoin. En siis valita (vielä)!

Valittamisen sijaan puran paineen eri tavalla. Pitäisi varmaan aloittaa taas tupakointi, sillä stressishoppailuni tulee aika nopeasti kalliiksi...

Bongasin Lindexin korutarjouksen Osta 2, Maksa 2 - kyllä!!, joka onneksi ostohetkellä muuttui oikeaksi alennukseksi. Nuo kolme valitsin - aika päheitä, vai mitä?! Eihän noihin nyt uponnut kuin muutama kymppi, ja kun tekee koko ajan töitä, ei ehdi törsäämään missään muualla :-)

Mies lähtee huomenna reissuun, joten olen taas cavaa litkivä ja eineksiin turvautuva yh viikonloppuun asti. Sunnuntaihin mennessä osaan taas arvostaa miestäni, joka jättää likaiset sukkansa makkarin lattialle, eikä imuroi koskaan (never ever!), vaikka koirankarvakasat pyörisivät jo nilkkojemme ympärillä.

Jotakin kivaa pitäisi keksiä vaikka lauantaille; ajattelin leffaa, sillä emme ole käyneet elokuvissa ikiaikoihin. Samalla voisi käydä Classic Pizzassa syömässä - jokainen mahdollisuus ravintolavierailuun on yh:lle valtava mahdollisuus, ja mulla on käsilaukussa niin paksu tukku lounasseteleitä, että voisin syödä ulkona joka päivä parin kuukauden ajan...olen siis maksanut ruokamme jo etukäteen ja nyt on aika nauttia niistä uponneista euroista!

Mutta ensin pitää klaarata huominen, joka alkaa työterveyshuollossa ikätarkastuksella. En keksi mitään masentavampaa.