Ukkospäivän asu

...tai no, ei sitä ukkosta ole vielä kuulunut, mutta niin on hiostavaa ja painostavaa, että luulisi sen kohta iskevän päälle (harmi vain, että olen menossa illalla ratsastamaan - hevoset kun eivät tunnetusti suhtaudu ukkoseen kovin lungisti...).

Toppi Boden

farkut Filippa K

sandaalit ATP Atelier

Olin aamulla optimisti ja valitsin näin kesäiset vaatteet, muttei tämä enää tuntunut ihan oikealta asuvalinnalta kuitenkaan - vaikka siinä neukkarissä, missä istuin koko iltapäivän oli varmaan +32C ja oikea asu olisi ollut bikinit/ täysalastomuus :-O

Poikani koulu (5. luokka, snif, miten aika juokseekaan) alkaa huomenna ja sitä myötä palaamme koko perhe - toivottavasti - normaaliin arkirytmiin: ei sitä näin vanhana saisi enää valvoa yön pikkutunneille, kun pitää aamulla kuitenkin herätä töihin edes suht. ajoissa! Olisi ihan kätevää, jos pärjäisi vaikka vain kuuden tunnin yöunilla, mutta kyllä meikäläisen kroppa huutaa sitä kahdeksaa - ja enemmänkin menisi ihan kevyesti (ja meneekin viikonloppuisin).

Sen verran tämä syksy taitaa erota viime vuodesta, että siinä missä lapsella oli viime vuonna useampikin iltapäiväaktiviteetti (tennis, salibandy ja parkour), ei nyt ole vielä mitään varattuna. Kyllä sitä nyt jotakin pitäisi olla, etteivät syksyn iltapäivät mene ihan pelkäksi koneella roikkumiseksi! Samalla olen kuitenkin salaa vähän helpottunut siitä, ettei meillä ole mega-aktiiviurheilijan kuljetus-, turnaus- ja leirirumbaa, koska se olisi todella vaikea sovittaa omiin arjen kuvioihin. Ja olen myös ihan vain laiska, myönnetään: tykkään siitä, että saan lösähtää työpäivän jälkeen sohvalle ja ottaa vartin torkut, kun siltä tuntuu.

Mukavuudenhaluisuudestani huolimatta yritän taas tsempata liikunnan suhteen, sillä en soisi enkä toivoisi enää yhtään ylimääräistä kiloa vyötärölleni (tai mihinkään muuallekaan kroppaan, thank you very many!). Sitä paitsi kaipaan sitä endorfiinipläjäystä, jonka juoksemisesta parhaillaan saa - pitää kyllä aika monta hissuttelulenkkiä juosta, ennen kuin pääsen lähellekään sitä tasoa, että se alkaisi tuntumaan hyvältä... Lisäksi olen vähän katsellut hevosten vuokrailmoituksia, mutta vielä ei ole löytynyt riittävän läheltä ihan oikean tuntuista heppaa edes kokeiltavaksi. Olen haaveillut asiasta sen verran pitkään, että toivottavasti se joskus vielä toteutuisi!

Sellaisia liikunnallisia haaveita tällä kertaa - mitä sinä odotat tulevalta syksyltä, vai onko ihan hyvä näin?

Vinossa

Ihan tosissani vähän jännitti, kun kokeilin kapoisimpia farkkujani jalkaan, sillä kesällä on tullut mässäiltyä herkuteltua aika antaumuksella, enkä olisi ollut kovin ihmeissäni, jollen olisi saanut enää vetskaria kiinni...

Onneksi sain puristettua sovitettua itseni vielä vanhoihin housuihi, sillä vaikka muuten tykkäänkin shoppailusta, on farkkujen ostaminen mielestäni varsin tuskallista ja hikistä hommaa. Täytynee kyllä kerran syksyn aikana ryhtyä siihenkin puuhaan - odottelen vain ilmojen viilenemistä, ennen kuin uskaltaudun sovitusrumbaan ja säälin jo etukäteen sitä myyjää, jolle arpa langettaa minun palveluvuoroni...

paita Peak Performance

farkut Nudie 

kengät Zinda

Kengät ovat ne samat, joista kirjottelin jo hetki sitten täällä. Onneksi tilasin ne pienemmätkin sovitukseen, sillä ne ovat ehdottomasti paremman kokoiset - tosin olen varmuuden vuoksi pitänyt niitä sukkien kanssa kotosalla, jotta saisin tuon varpaiden päällä olevan remmin aivan aavistuksen verran pehmeämmäksi. Tuntuisi onnistuneen!

Insta-seuraajani tietävätkin jo, että olemme tänä viikonloppuna veneilleet (pääsin liian läheltä seuraamaan kansan kaikkein syvimpien rivien satamaelämää...ei enää Pihlajasaareen vähään aikaan, kiitos!) ja eilen olimme katsomassa HJK - FC Barcelona -matsia - elämäni ihkaensimmäinen jalkapallomatsi! En ole futisfani (jääkiekosta tykkään, mutten ole koskaan tajunnut jalkapallon paitsiosääntöä) ollenkaan, mutta olihan tuossa ottelussa aivan oma fiiliksensä, vaikka lopputuloksen (Barca voitti 6-0) olisi suonut olevan edes vähän armollisempi...Tänään olenkin sitten pyykkäillyt, siivonnut ja järjestellyt, sillä tämä viikko oli sellaista matalalentoa, etten ehtinyt tekemään täällä kotona yhtään mitään - ja sen oli näköistäkin! Vieläkään ei ole kaikki tip top, mutta odottelen nyt uutta energiapuuskaa kaikessa rauhassa ;-)

P.s. Otsikko ei liity Nelosen uuteen Vino Show -ohjelmaan, vaan kykyyni asetella kaikki kuvani aina hitusen vinoon - tästä en voinut enään edes korjata vinoutta, koska varpaat olisivat jääneet kuvan ulkopuolelle :-O

Kesäuutta

Nettishoppailujen lisäksi ehdin saaristokiertueella käymään ihan oikeissa kivijalkakaupoissakin. Tammisaaren Lindexiltä ostin erittäin tarpeelliset collegehousut, kun taas Maarianhaminassa eteeni tupsahti aivan uusi brändi Sibin/Linnebjerg, ja vaikka kesä oli kauneimmillaan, en empinyt hetkeäkään sovitettuani tätä neuletakkia.

Olin jo keväälläkin etsinyt mahdollisimman yksinkertaista ja - tietysti - mustaa neuletakkia, mutten ollut löytänyt sopivaa. Tai no, Cosilta yritin tilata sellaista, mutten koskaan saanut tilausta menemään läpi ja jäin nuolemaan näppejäni. 

Meillä on tällä hetkellä sisälämpötila noin +30C, joten en voinut ajatellakaan pukevani neuletakkia päälleni, jotta näkisitte, miten se istuu. Onneksi merkin nettisivuilta löytyi tämä kuva, jonka malli on varmasti aivan minun mitoissani, joten voitte nyt vaihtaa mielikuvissanne vain kuvan pään parikymmentä vuotta vanhemmaksi.  

Juuri noin, kapeiden farkkujen ja korkkareiden kanssa, olin ajatellut neuletakkia käyttäväni, joten tulette varmaan näkemään lähes identtisen asukuvan vähän myöhemmin syksyllä. Ja sitten ihmettelette, että miten sillä Hekulla oli siinä edellisessä kuvassa ihan erilaiset hiukset?!

Sibin/Linneberg on kahden ystävättären vaatemerkki, jonka he perustivat, koska halusivat tarjota kansalle kohtuuhintaisia ja laadukkaita neuleita. Tässä muutamia saitilta lainattuja lookbook-kuvia; näistä valikoimista voisin ottaa vielä pari muutakin neuletta kaappiini. Lastenmallit ovat myös kivoja - ei aina tarvitse olla niin kamalan pirtsakka ja, no, lapsellinen!

Kävin tyhjentämässä kirppispöytäni tänään, ja ilokseni viikon nettomyynti oli melkein tasan 500€ (kuulemma varsin erinomainen saldo yhdelle viikolle)! Jos ei yhtään anna periksi sille mielihalulle, että laskisi päässään, montako tuhatta euroa ne myydyt vaatteet joskus kaupasta ostettuina kustansivat (kaksi eri miestä toi tämän näkökulman esiin...), voi olla oikein tyytyväinen. Kiitos vielä ostoksia tehneille, taidan ryhtyä samaan projektiin vielä joskus toistamiseenkin :-)

Onnea ja iloa

Aivan mahtava viikonloppu lähenee nyt pikkuhiljaa loppuaan, ja miehen kanssa juuri juteltiin siitä, miten paljon kaikkea kivaa sitä saakaan mahdutettua muutamaan päivään - ja itse mielessäni taas kiittelin sitä, miten onnekas olenkaan, kun kaikki tämä on mahdollista. Olen monta kertaa kesän aikana pysähtynyt ihmettelemään ja ihastelemaan sitä, miten hyvin kaikki voikaan olla; onnentunne tulee monista asioista: ystävistä, sukulaisista, elämyksistä, hyvästä ruoasta, erilaisista upeista paikoista, joissa olemme käyneet, ja tietenkin omasta perheestä. Vain pari kertaa olen uskaltanut sanoa asian ääneen, koska jotenkin pelottaa, että joku vie sitten heti sen onnen ja kaiken hyvän pois, vaikkei se nyt tietenkään niin ole - suomalainen peruspelkohan se vain jyllää: kell' onni on, se onnen kätkeköön.   

Ajoimme perjantaina veneellä Espooseen kuuluvaan Pentalan saareen parin muun venekunnan kanssa ja söimme Paven-ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella! Istuimme iltaa kaikessa rauhassa, kunnes yhtäkkiä huomasimme, että olimme ainoat asiakkaat ravintolassa, joka olikin jo mennyt kiinni meidän huomaamattamme. Ystävällinen henkilökunta ei ollut häätänyt meitä pois, ja saimme vielä tilattua jäätelötuutitkin kaikille jälkkäriksi :-) Alla oleva kuva on otettu suoraan ruokapöydästä, joten näkymät ovat todella upeat joka suuntaan. Tuota auringonlaskuakin ihastelin tippa linssissä, eikä skumpalla ollut asiaan kuin aivan pieni osuus - oli vain niin kaunista!

Lauantaina kävimme vielä uimassa saaren järvessä; Pentalan saaren keskellä on tosiaan järvi, ja jo reitti sinne on kuin satumetsässä kävelisi. Olin juuri ehtinyt sanomaan ääneen tuon satumetsän, kun näimme samalla hetkellä metsäkauriin aivan muutaman metrin päässä meistä - tuijottelimme toisiamme taianomaisen hetken (itse asiassa aika pitkään!), kunnes kauris loikki aivan äänettömästi pois. Kukaan meistä ei tajunnut ottaa ajoissa kameraa/ kännykkää esille, mikä on tosi sääli, sillä kuvasta olisi tullut aivan upea :-) 

Kotimatkalla tunnelmaa latisti aika lailla se, että näimme Haukilahden edustalla mereen pudonneen pienkoneen pelastustoimet - ihan kamalalta tuntui ajatella, että siihen oli vain hetkeä aikaisemmin kuollut suhteellisen nuori mies, jolla olisi ollut vielä paljon elämää elettävänään. Sympatiani myöskin sille veneelle, joka on osunut ensimmäisenä paikalle ja pitänyt konetta pinnalla siihen asti, että pelastushenkilökunta saapui paikalle!

Ilalla ajoimme "lähilandelle" rapukesteihin. Anoppi oli jälleen kerran laittanut kaikki (sekä ruoat että kattauksen) oikein kauniisti - hänellä on kyllä silmää yksityiskohdille ja taito loihtia aina mitä kauneimpia asetelmia ja kattauksia, niin nytkin. Verannalle paistava ilta-aurinko ei yhtään haitannut myöskään :-) 

Tänään kävimme löhöilyaamun jälkeen pelaamassa kierroksen golfia. Pelistä ei ole mitään [hyvää] kerrottavaa, mutta Tapiolan golfkenttä on kyllä tosi hieno - ihan aitoa links-tunnelmaa keskellä espoolaista lähiötä!

Tällaista kaikkea kivaa meillä on siis ollut ohjelmassa; nyt täytyy orientoitua tulevaan työviikkoon, josta tulee todellatodellatodella kiireinen. Onneksi viikonloppu on taas ihan pian, sitä odotellessa!