Pienen pieni joulumieli

Meidän perheessä on tosi vähän ikiomia jouluperinteitä, sillä emme ole vielä kertaakaan viettäneet joulua omassa kodissa oman perheen tai lähipiirin kesken. Joko olemme olleet kuokkimassa anopin tai miehen veljen luona (molemmat asuvat tässä suht' lähellä), tai sitten vielä useammin olemme olleet ulkomailla aurinkoa etsimässä. Tämäkään vuosi ei tee poikkeusta, ja lähdemmekin jo reilun viikon päästä taas reissuun.

Yksi joulujuttu on kuitenkin ylitse muiden: tämä äidiltäni peritty joulukalenteri, jonka virittelen kotimme rappusiin aina myöhään 30.11. yöllä, lapsen mentyä jo nukkumaan. Toki hän jo 11-vuotiaana tietää, että minä olen tämä kaiken takana, mutta yhteisestä sopimuksesta pidämme kuitenkin yllä illuusiota joulun taiasta, ja hän jaksaa ihmetellä, miten taitavat tontut ovat tänäkin vuonna osanneet valita juuri hänelle sopivia lahjoja.

Pikkuyllätysten keksiminen on joka vuosi hienoisen stressin paikka (en halua joka päivälle pelkkää karkkia, vaikka sitäkin löytyy), mutta silti nautin joka aamu pojan avatessa pussukkaansa. Välillä niitä on kaksikin: isäni oli suuri oluen ystävä, ja alunperin myös hän sai joka päivä erilaisen erikoisoluen - meidän perheessä oluen määrä on vähentynyt dramaattisesti, mutta näen myös kovasti vaivaa löytääkseni miehelle uusia laatuja kokeiltavaksi. Tällä kertaa sujautin mukaan myös itselleni yhden lahjan, löysin nimittäin ohikulkiessani Lindexilta hauskan t-paidan, jonka haluan ottaa reissuun mukaan ;-) Tästä perinteestä pidän siis kiinni kynsin hampain, ja joskus toivon vielä voivani luovuttaa samat punaiset, nyt jo pehmeäksi kuluneet pussit aikuiseksi kasvaneelle lapselleni hänen perheensä käyttöön. Kamalaa, alan nyt jo toivomaan lapsenlapsia, vaikka tyyppi on vasta ala-asteella!

Toinen ehdoton joulukoriste on tämä joulutähti, josta tykkään tosi paljon: se on samalla sekä moderni että perinteikäs, ja valaiseekin vielä kauniin pehmeästi takkahuoneen, jonne sen tällä kertaa viritin.

Joulukuusta ei ainakaan ole tulossa, ehkä pari pikkukoristetta voisin vielä hakea - tai vaikka pieniä kuusenoksia, jos nyt kävisin tuolta metsästä hakemassa samalla, kun lenkitän koiran. Olen pitkittänyt lenkille lähtemistä sekä siksi, että sää on mitä viheliäisin että myös siksi, että meille tulee kohta vieraita, enkä halua sitten heti juhlahumun keskellä lähteä uudestaan ulos pissatuskeikalle; tuohon keliin en saa/ raaski edes lapsia pakotettua pihalle koiraa viemään...

Meilläkin illan ohjelmaan kuuluu siis itsenäisen Suomen juhlintaa kavereiden kanssa: syömme ja juomme hyvin, arvostelemme linnanjuhlien pukuvalintoja ja parannamme maailmaa toivottavasti myöhään yöhön. Huomiselle en sitten olekaan sopinut mitään ohjelmaa, ihan siltä varalta, että väsyttäisi vähän tavallista enemmän :-D

Hauskaa ja hienoa itsenäisyyspäivää teillekin kaikille, olkaamme ylpeitä pienestä tasavallastamme!