Puolivälissä (viikkoa, siis)

Minimiin tippunut bloggaustahtini ei johdu mielenkiinnon, vaan vapaa-ajan (ja joo, luonnonvalon) puutteesta: olen mennyt töihin poikkeuksellisen aikaisin ja tullut sieltä aivan liian myöhään kotiin. Kotona ei silti ole tullut vietettyä juurikaan aikaa, ainakaan valveilla. Ja silti yöunetkin ovat jääneet aivan liian vähälle, elän kroonisessa univajeessa.

Onneksi kohta on loma, ja voin paikkailla niin perhesuhteita kuin unenpuutettakin; uskoisin, etten ole ihan täysin mennyt väärille raiteille tai peruuttamattomille poluille kummankaan kohdalla... Ainakin mies vielä vastaa puheluihini ja lapsi kehuu ruokiani :-)

Sen verran ehdin viime viikolla (ja nyt vasta bloggaan asiasta, tätä mä just tarkoitin!) poikkeamaan Sokoksella sukkahousuostoksilla, että ostin itselleni uuden jakun. Sen saman jakun, jota sovittelin jo heti Marks&Spencer -osaston auettua, mutta jota ei löytynyt mun kokoisena. No nyt löytyi, ja nyt se on mun!

Syyskeleillä jakku toimittaa myös ulkovaatteen virkaa, sillä se on villakangasta; vielä pari päivää sitten se oli jopa vähän kuuman oloinen toimistokäytössä, mutta kunhan ne kunnon pakkaskelit alkavat - kai ne vielä ovat tulossa?! - on siinä jakku paikallaan!

Housuille kävi joku mystinen rypistyminen juuri ennen kuvaustilannetta (peilissä ne näyttivät vielä ihan siisteiltä...), en tajua :-O

Matkalaukkuakin pitäisi jo pikkuhiljaa pakkailla, tai ainakin pestä sinne ajateltuja vaatteita, mutta jätän kaiken suosiolla ensi viikonloppuun ja toivon, ettei tarvitse käydä enää ostamassa/ etsimässä mitään suurempaa. Ja höh, eiköhän sieltä periltä sitten saa ihan mitä vaan, jos nyt jotakin sattuisi puuttumaan! Odotan jo paljaita varpaita ja hameenhelmoja paljaita [vitivalkoisia tai itseruskettavasta laikukkaita] sääriä vasten...

Varasimme tänään ekat neljä hotelliyötä Miami Beachilta, ja vielä pitäisi osata tehdä valinta Key Westin ja Bahamanristeilyn välillä (molempiin ei ehdi) sekä päättää, missä vietämme joulun - jossakin kamalassa motellissa, jollemme kohta tee varauksia!

Ja koska maailma on nykyään todella pieni, olen jo sopinut samaan kaupunkiin matkaavan ystäväperheemme kanssa illanvietosta, eli ihan keskenämme ei tarvitse koko aikaa kinastella :-) Kyseisen perheen lapsi on vielä sattumoisin poikamme luokkakaveri, joten hänen mielestään tämä on mitä mainioin kuvio, ja hän jo visioi, miten vietämme koko loppulomammekin kaikki yhdessä... Niin tuskin tapahtuu, mutta sen sijaan on mahdollista, että ihan kaikkeista läheisimmät kaverimme lentävät seuraksemme joulun jälkeen tokaksi lomaviikoksi, mikä olisi mitä hauskin bonus!

Sitä ennen pitäisi kuitenkin käydä ostamassa pari ihan välttämätöntä joululahjaa ja lähettää muutama joulukortti; villeimmissä haaveissani askartelin kortit lapsen kanssa joululaulujen soidessa ja pipareiden paistuessa, mutta kyllä nyt kävi niin, että nappasin ne Unicefin pöydästä ja piparit tulivat Alepasta (joululauluja kuulee sitten shopping malleissa ihan riittävästi). Sinne päin kuitenkin!