Here again

Heippa teille kaikille pitkästä aikaa! En [useinkaan] elä sellaisessa harhassa, että koko digimaailma olisi pysähtynyt odottamaan malttamattomana postauksiani, mutta itselleni tuollainen yli viikon tauko tuntuu aivan ikuisuudelta, joten pahoitteluni nyt ainakin sille yhdelle suloiselle tyypille, joka on minua kaipaillut :-D

Tässä välissä ehdittiin jo toukokuun puolelle, ja me olimme vapun vietossa perheen kanssa Lontoossa oman työmatkani "päälle". Meillä oli oikein kiva reissu: kävelimme, katselimme, matkustimme metrolla, ihastelimme kaupunkia korkeuksista käsin London Eyessa, ihmettelimme muumioita ja antiikin ihmeitä The British Musemissa, söimme, joimme ja nukuimme. Mukavaa oli myös se, että tapasimme kahta ystäväperhettämme pitkästä aikaa, ja molempien kanssa olisi mennyt helposti vielä tuntikausia pidempäänkin, jos vain aikaa olisi ollut enemmän!

Yksi hauskimmista elämyksistä oli Thamesilla veneily, jonne pääsimme nimenomaan Lontoossa asuvien ystävystemme avustuksella. Olin jo vaipua epätoivoon, kun kuulin edellisenä iltana, ettei heidän oma veneensä ollutkaan talven jäljiltä lähtenyt käyntiin, mutta he olivat onneksi saaneet kavereilta lainaveneen, jotta suunniteltu jokiristeily saatiin toteutettua.

Matkustimme junalla Kingstoniin, ja asemalta oli muutaman minuutin kävelymatka joenrantaan, mistä pääsimme nousemaan veneen kyytiin. Puksuttelimme hissukseen (joella on nopeusrajoitus, jotta ei syntyisi aaltoja) jokea pitkin ihastellen rantatalojen upeita puutarhoja, asuntoveneitä (osa tosi hulppeita, jotkut homeisia luukkuja), lukuisten eri seurojen kilpamelojia, ja jopa Henry VII rakennuttamaa Richmondin linnaa. Kaiken kruunasi maittava, perinteinen pubilounaan tosi kivassa ja siistissä, mutta jo edellisen vuosisadan puolella rakennetussa Ye Old Swan -pubissa.

Päivä ei ollut aivan kuin morsian (onneksi osasimme pukeutua lämpimästi, jottei paleltu ja pystyimme oleilemaan koko matkan veneen ulkokannella), ja kuvatkin ovat sen vuoksi valitettavasti vähän harmaita. En nyt kuitenkaan lähtenyt parantamaan niitä keinotekoisesti, sehän olisi ollut huijaamista! Kiinnitimme myös huomiota siihen, että Englannin venekanta on yllättävän vanhaa ja huonosti hoidettua; veneitä ei juuri koskaan nosteta vedestä, joten pohjat saavat rauhassa kerätä levää ja muuta kasvustoa vauhtia hidastamaan...

Tässä yksi niistä hienoimmista asuntoveneistä terasseineen kaikkineen.

Kuvan taustalla siintävät Henry VII:n linnan kultaiset (!) portit

Yllättävintä koko Lontoon reissussa oli se, etten ostanut mitään. Siis yhtään mitään. Ajattelin jo hetken ajan olevani piilomasentunut, sillä miten tuo olisi muuten mitenkään mahdollista?! No, totuus on oikeasti se, että kaupoissa kiertelyyn ei juurikan ollut aikaa, ja kun ehdin vain piipahtamaan muutamassa paikassa, ei sitten ainakaan olisi ollut aikaa sovittamiseen. Lisäksi punta on nyt suhteessa euroon niin kallis, että olisi pitänyt löytyä jotakin oikeasti aivan täydellistä ja ainutlaatuista, jotta olisi kannattanut tehdä hankintoja, ja kun mm. J.Crew ja Whistles olivat selkeitä pettymyksiä, jouduin palaamaan kotiin tyhjin käsin (mitä edelleenkin vähän hämmästelen).

Tai sitten olen vain nykyään tottuneempi netti- kuin liveshoppailija, sillä osasin kuitenkin juuri eilen napsia ostoskoriini lukuisia vaatteita Cosin nettikaupasta - onneksi se taito ei sentään näytä kadonneen, sillä muuten olisin kohta täysin ilman vaatteita :-O

No, löytyyhän sieltä kaapista vielä muutama riepu ilman noita uutuuksiakin - vielä kun saisi ulkopuolisen konsultin vaikka heti huomisaamuksi taikomaan sieltä jonkun täysin uudelta ja freesiltä toimivan yhdistelmän, kun tuntuu siltä, että näillä samoilla silmillä tulee aina valittua samanlaisia asujakin...

Kivaa alkavaa työviikkoa teillekin; yritän saada uutta tekstiä aikaiseksi vaikka heti ensi viikon aikana (vaikka ehkä olisikin vannomatta paras, kun työtahti ei yhtään tunnu helpottavan)!