Uudistettu olkkari uudelle vuodelle!

No nyt, kerrankin minulla oli mielestäni hyvä syy ja oikeutus käyttää otsikossa huutomerkkiä, sillä kyseessä on meidän perheen mittakaavasssa varsin monumentaalinen saavutus: olkkariin on saatu uusi järjestys ja uudet huonekalut! Hahaa!

Jos joku haluaa virkistää muistiaan, vanhaa settiä löytyy täältä. Uusi näyttää tältä:

Muutos toteutettiin siis Vepsäläisen sisustusuunnittelija Sanna Pänkäläisen avustuksella (koti-hakusanalla löytyy lisää aikaisempia blogipostuaksia aiheesta), ja toivoin olkkariin ennen kaikkea  enemmän istuma- ja löhöilypaikkoja (koska nyt, kun poika on jo 13, meillä katsotaan paljon etenkin sarjoja koko perheen voimin).  Vanhan sohvan ja nojatuolin tilalle tuli sohva+divaani -combo (Adean C-sarjaa), joka toimii mielestäni erinomaisesti - testausta on takana jo melkein viikon verran, eikä reklamaatioita ole kuulunut.

Tässä kuvassa näette silmäteräni, Fritz Hansenin PK22-tuolit, joista olin haaveillut tosi pitkään. Alkuperäisessä ehdotuksessa tuoleja oli vain yksi, ja yhden kävin ensin ostamassakin, mutta sitten tajusin, että koska tämä malli on Fritz Hansenin 60-vuotisjuhlamalli, en kovin helpolla saa samanlaista toista ostettua enää myöhemmin, jos vaikka joskus muutamme isompaan taloon - jos muutamme, on siinä ehdottomasti suurempi ja väljempi olohuone kuin tässä! Pinterestin lähes kaikissa kuvissa nämä tuolit esiintyvät nimenomaan parittain, joten tämä tuntui suorastaan fiksulta vedolta.

Sohvapöytä on Swedesen Breeze-malli; arvoimme valkoisen ja mustan välillä, mutta nyt tuntuu siltä, että valkoinen istuu tuohon ihan hyvin. Toisaalta musta toisi nurkassa seisovan Tynellin valaisimen paremmin esiin, joten siinäkin olisi puolensa... kumman sinä valitsisit? (Vielä voi nimittäin vaihtaa)

Vanha sohva siirtyi takkahuoneeseen, se pilkottaa kuvassa kuusen takana. Takkahuoneen entinen sohva lähti kuljetusfirman mukana kaatopaikalle: se oli vanha ja rikkinäinen,  enkä kehdannut antaa sitä edes ilmaiseksi eteenpäin. Vanha nojatuoli (sekin muuten Adean) on tällä hetkellä vähän hassussa paikassa yläkerran aulassa; en ole vielä päättänyt, pidänkö vain myynkö sen (mietin taas sitä mahdollista muuttoa: jos neliömme tuplaantuvat, löytyy yhdelle nojatuolille helposti sopiva nurkka).

Kuten näkyy, kodissamme on vielä joulu - mutta kunhan saamme kuusen ja koristeet pois, täytyy tosissaan pohtia, millä saisin vähän lisää särmää nyt vähän pliisuun yleisilmeeseen. Olisiko tummansininen  hyvä tehosteväri? Entä minkälainen matto tuohon sopisi?


Pientä tuunausta on siis vielä luvassa, mutta isot linjat ja valinnat on nyt tehty! Jee! Ihan - tai itse asiassa läheskään - kaikkia Sannan tekemiä ehdotuksia emme toteuttaneet, mutta oli silti tosi kiva saada kattava pläni, josta pääsimme valitsemaan ne meille tärkeimmät ja sopivimmat jutut. Omin neuvoin en olisi koskaan tajunnut esimerkiksi tuota divaania, joten suosittelen lämpimästi ammattilaisen puoleen kääntymistä vähänkään suuremman muutosprojektin kanssa - itse ainakin olen jo päättänyt toimia niin jatkossakin, sillä eihän tämä varmaan tähän jää :-D

Isä-Pelletierin pyykkäys

Pieni vinkki arjen ja pyykinpesun kohottamiseksi: pyykkietikka. Tai ehkä oikeammin huuhteluetikka.

Ihan tavallisen etikan monipuoliset ominaisuudet (poistaa hajuja, puhdistaa) ovat varmaan kaikille tuttuja, mutta tämä hieman ylellisempi versio toimittaa pyykinpesussa huuhteluaineen virkaa ja jättää pyykkiin pehmeän tunnun lisäksi myös sopivan vienon tuoksun. Tuoksuvaihtoehtoja on monia (mm. Powder Puff, Tea, Cotton), oma valintani oli tietysti suuri lempparini Verbena, jota suosin myös saippuoissa ja huonetuoksuissa.

Uitin etikassa myös ratsastuskypäräni, joka on ahkerasta pesusta huolimatta hieman tunkkaisen hajuinen (miten jotkut selviävät urheilusta ilman hiestä täysin läpimärkää päätä?!), ja tämä auttoi siihenkin. Ja niin, pesuetikka on myös todella riittoisaa: huuhteluun käytetään vain yksi ruokalusikallinen.

Ihastuin tuotteeseen niin, että hankin sitä joululahjaksi vähän joka puolelle :-) Vähän ensin arvoin, onko ok antaa siivoustuotteita lahjaksi, mutta sitten järkeilin,että jos tämä kelpaisi minulle, kai se kelpaisi kavereillenikin? Mitä mieltä sinä olet: olisitko pettynyt vai otettu?

Saint Laurent Cabas Rive Gauche

Instagram jo paljastikin eilen uuden hankintani, jonka tilasin Roomassa ollessani, kun keisarien kaupungin kivijalkaputiikit tuottivaat karvaan pettymyksen. Joku näissä Saint Laurentin laukuissa miellyttää, kun tilasin jo toisen putkeen, vaikka valinnanavaraa olisi ollut tosi paljon (muita vaihtoehtoja olivat mm. Céline, Fendi ja Prada).

Uskoisin, että kuvioitu nahka kestää arjen pyöritystä paremmin kuin aivan sileä nahka - vaikka yritänkin tietysti pitää tätä aarretta kuin kukkaa kämmenellä!

Kuvien perustella en ollut ihan varma, onko laukun sivuprofiili täysin mieleinen (ja jo kirjoittaessani tätä tajuan, miten first world problem tämä on!), mutta kädessä ja käytössä laukku tuntuu oikein sopivan kokoiselta ja malliselta. Pieni läppärinikin mahtuu hätätilassa mukaan, mutta ajattelin kyllä ostaa uuden läppärilaukun (yllättäen Gollalla oli tosi hienoja malleja! esim. tämä ja tämä).

Näinkin näin laukkua kuvissa pidettävän - omaan makuuni liian suora Céline -kopio, joten taidan itse jättää nuo läpät sisäänpäin.

Uusi työviikko alkaa siis astetta tyylikkäämmin kuin edellinen - materian voimin yritän jaksaa tsempata vielä vuoden viimeiset, erittäin kiireiset viikot JA valmistautua jouluun, jonka vietämme pitkästä aikaa Suomessa ja kaiken lisäksi laaja sukulaisjoukkoa kestiten! Lahjojakin pitäisi jo miettiä ja hankkia kiirenvilkkaa, sillä kiire tulee ihan joka tapauksessa kaikkien järjestelyjen kanssa: en todellakaan ole mikään keittiövirtuoosi! Onneksi on olemassa Stockan Herkku :-D

Mukavaa alkavaa viikkoa ja lämmintä joulunodotusta teille kaikille!

Missattu marraskuu

Heipparallaa, hengissä ollaan! Marraskuu meni [pimeässä] sumussa: oli kiirettä, sairastelua, pikkujouluja ja synttäreitä. Kaiken kruununa ainokaiseni täytti 13, ja on nyt virallisesti teini! Ihana, rakas lapseni, joka on jo pitkään ollut aivan oma ihmisensä, josta paljastuu koko ajan uusia puolia ja hienoja ajatuksia – olen hänestä ylpeä, onnellinen ja kiitollinen harva se päivä! Tiedostan myös tosi vahvasti sen, että se kaikkein perustavanlaatuisin kasvatustyö, jossa siirrän lapselle omia arvojani ja isoja linjoja (kunnioita kaikkia ihmisiä, ole kohtelias, muista kiittää ja olla kiitollinen, anna enemmän kuin otat, älä röökaa) alkaa olemaan nyt tehty. 13-vuotias ajattelee jo aivan omilla aivoillaan, ja haluaa tehdä omat johtopäätöksensä ja valintansa, enkä minä voi kuin herättää keskustelua, olla rakentavasti joskus eri mieltä ja yrittää valaista omaa näkökulmaani asioihin. Mediakriittisyyttä soisin hänelle vielä roppakaupalla lisää, mutta muuten sellaista sopivaa kyseenalaistamista kyllä löytyy – joskus vähän liikaakin…

Sydäntäni lämmitti kovasti, kun luin jostakin (voi, kun voisin tehdä lähteelle kunniaa!), että kunhan lapsi osaa käyttäytyä vieraita kohtaan hyvin, on ihan ok, että kotona joskus vähän ovenkarmit paukkuvat. Olin juuri sitä ennen saanut ihan erikseen ystävältäni (kiitos!) palautetta siitä, miten esimerkillisen kohtelias ja hyvin käyttäytyvä poikamme oli omissa sukulaissynttärikemuissaan, eikä edellisillan änkyräväärästä teinihirviöstä ollut onneksi nähtävissä jälkeäkään. Olin itsekin asiasta samaa mieltä, ja pisteet nyt minulle siitä, että noteerasin asian heti juhlien jälkeen ja kerroin pojalle, kuinka ylpeitä hänestä isänsä kanssa olimmekaan: hän oli selvästi mielissään asiasta, vaikka yrittikin olla cool :-D (Koska coolius on tärkeintä kaikesta).

Asukuvia ei siis juurikaan ole tarjolla, koska pitkät työpäivät ja surkeat kuvausolosuhteet. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa paluumatkalla Roomasta (rankka työreissu!) – mutta kukapas minua nyt siellä olisi kuvaillut?! Kävi kyllä mielessä, että siinä ympäristössä vähän arkisempikin asu olisi näyttänyt aika paljon fancymmältä kuin meidän espoolaisen olohuoneen seinää vasten! Mutta rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että koska kyseessä oli markkinointiseminaari  (damn, taisin juuri vetää maton alta tuolta rankka reissu –väitteeltä), vietin koko viikon käytännössä samassa farkut + Stan Smiths – combossa, etten vain olisi erottautunut muusta [mainoskekkuli]massasta. Lisäksi pakkasin lähtöä edeltävänä iltana todella nopeasti ja ilman kunnon kokonaissuunnitelmaa, ja niinpä olin itsekin melkein koko ajan ärsyyntynyt päälläni olevista hieman kummallisista/ tylsistä/ epämukavista asuista.

 

Fontana di Trevi - aina yhtä vaikuttava näky (ja tietty heitin kolikon!)

Pakko myös tunnustaa heti kättelyssä, etten ostanut mitään. EN MITÄÄN! Näin ei pitänyt käydä, ja olin itse asiassa pakannut mukaan Longchampin ison pliage –laukun siltä varalta, että kantelisin kenkälaatikoita ja laukkuostoksia hotellihuoneeseen harva se iltapäivä, mutta shoppailutähdet eivät olleet lainkaan kohdallaan tällä viikolla. Olin jo etukäteen tsekkaillut useamman brändin (Prada, Celine, YSL, Fendi) isompia tote-mallisia käsiveskoja työlaukuksi, mutta valikoimat liikkeissä olivat tosi huonot: mustia laukkuja (en voi edes harkita muuta väriä päivittäiseen käyttöön) ei ollut kuin muutama, ilmeisesti ne oli siis myyty loppuun, koska netissä tarjontaa kyllä riittää. Ja koska joku roti pitää olla, en sitten sortunut mihinkään niistä kivoista pikkulaukuista, joita kyllä huokaillen hiplailin – muistutin myös itselleni useampaan otteeseen, että olen käyttänyt uutta Saint Laurentin pikkulaukkuani tähän mennessä tasan kolme kertaa, enkä näin ollen löytänyt edes heppoisia perusteluja uuden, melkein vastaavan hankkimiselle. Pidätän silti itselläni oikeuden harkita asiaa uudestaan, jos Guccin Matelasse tai Dionysos –mallit sattuisivat tulemaan joulualeen…

Ja onneksi my-theresa.com muisti lähettää minulle alen ennakkolinkin, sillä UPS lennättää parhaillaan luokseni tätä SaintLaurentin laukkua – kaikki päättyi siis parhain päin (kunhan laukku on vielä pitämisen arvoinen, en ole ihan 100% varma mallista ennen kuin näen sen)!