Hulinaviikon asu

Viime viikolla ei ollut mitään mahkuja kuvata päivän asuja, mutta onneksi oli muutenkin sen verran kiire, että "välivarastoin" suurimman osan käyttämistäni vaatteista yläkerran kaiteen päälle - siitä oli helppo rekonstruktoida asut teidän nähtäväksenne tänään valoisaan puolihämärään aikaan samalla, kun viikkailin niitä takaisin kaappiin.

Neule Zara

Hame Selected Femme

nilkkurit Clarks

Olen pikkuhiljaa ja hyvin varovaisesti lämmitellyt uudestaan joogaharrastusta, joka jäi kaikkien muiden harrastusten ja menojen jalkoihin monta vuotta sitten. Nyt on viime aikoina ollut sellainen olo, että kroppa kaipaisi kipeästi lempeitä venytyksiä vastapainoksi intensiivisemmille ratsastus- ja juoksuharrastuksilleni*; pääkoppa taas voisi hyötyä meditaatiohetkistä ja siitä itselleen armollisena olemisen mentaliteetista, joka on modernissa joogassa keskeistä.
*myönnän, etten juuri nyt saisi edes sanoa harrastavani juoksua, niin vähille se on jäänyt...

Olin aamulla puolentoista tunnin joogassa, ja vitsit, miten hyvää teki! Ja järkyttävää, miten jumissa olen! Etenkin takareidet pistivät niin tiukasti vastaan, että ihan hävetti: muu jengi taipui venytyksissä notkeasti jalkojensa väliin, mutta mulle piti tuoda palikkapino otsan alle, kun jäin niin kauas lattiasta :-O Hotjooga on vielä kokeilematta ja sitäkin aion lähteä kokeilemaan niin pian kuin suinkin mahdollista - ehkä viimeistään lämpö saisi lihakset venymään paremmin (pitäisi varmaan venytellä saunassa!).

Ja vielä tiedoksi kaikille teille, jotka olette googlanneet "pyllyhousut"-sanaa ja päätyneet tänne blogiin: joudun tuottamaan pettymyksen, sillä kyseessä on ihan tavallisen näköiset, kaiken peittävät ja säädylliset housut, ei mitään sen kummallisempaa. Joudutte etsimään erikoisuutenne muualta. Pitää olla jatkossa tarkempi sen suhteen, mitä sanoja käyttää ja missä yhteydessä...

She works hard for the money

Ei uskoisi, että tämä oli lyhyt viikko, sillä olen aivan puhki. Lopussa. Kaputt. 

Joskus tulee mieleen, että voisi sitä helpomminkin ansaita leipänsä. Sitten tulen nopeasti (yleensä päikkäreiden jälkeen - sanotaanko niitä päikkäreiksi, jos nukkuu alkuillasta?!) järkiini, ja tajuan, etten vaihtaisi päivääkään pois enkä osia kenenkään kanssa. Täytyisi vain muistaa levätä kaiken kaaoksen keskellä ja olla itselleen armollinen vaikka kotitöiden suhteen - note to self: ei saa masentua Glorian Kotia lukiessaan, vaikkei tämä huusholli olekaan yhtä tiptop kuin ne kodit!

Nyt armahdan itseni totaalisesti ja relaan illan kolmen tärkeän S:n kera: samppanja, sushi ja sohva (neljäs voisi olla S niin kuin villaSukat). Peace ja poks!

Lux Helsinki

Sain kunnian osallistua Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen kutsusta opastetulle Lux Helsinki -kävelykierrokselle, ja kyllä kannatti lähteä, vaikka olinkin puolipäiväisen joryn jälkeen niin puhki, että olisi siinä vaiheessa tehnyt paljon enemmän mieli ajaa vain suorinta tietä kotiin - en vain kehdannut jättää menemättä, koska olin kerran ilmoittautunut.

Tässä muutamia kuvia kierrokselta; ihan koko rundia emme ehtineet tekemään, mutta näissäkin oli ihailtavaa yllin kyllin!

Tämä Agatha Ruiz de la Pradan "Corazón" oli lempparini kaikista teoksista. Näistä kuvista saa jonkinlaisen käsityksen sen vaikuttavuudesta - aivan huikea!

Seuraavaksi leikkimielisiin fiiliksiin Uudelle ylioppilastalolle:

CT Light Concept: "Flipper". 

Kansalaistorilla (Sanomatalon ja Musiikkitalon välissä) olisi ollut tulishow, mutta sitä emme valitettavasti ehtineet jäädä katsomaan. Harmi, sillä sitä hehkutettiin jo Facebookissa!

Tämä teos oli sijoitettu Kansallismuseon sisäpihalle. Jari Haanperän "Fyr"-majakka oli rakennettu yli kahdestasadasta myrskylyhdystä.

Philipp Artus: "Snailtrail"

Tässä teoksessa seurattiin ensin hitaasti, mutta kiihtyvällä vauhdilla ympäri sylinteriä kiertävän etanan (näkyy kuvassa valoblööbinä) kiertokulkua. Teos kuvasti elämän alkua ja kehittymistä nykyajan kiihkeäksi elämänmenoksi (näin vapaasti opastamme lainaten :-D).

Matkamme jatkui Hesperian puistoon, joka oli koristeltu 150 lyhdyllä. Puiston koristelu on jo monivuotinen Lux-perinne; uudet, tänä vuonna tuodut teokset olivat maan tasalla ja aikaisempien vuosien lyhdyt oli ripustettu puihin. Puisto oli upean näköinen - nämä kuvat eivät millään muotoa tee todellisuudelle oikeutta!

Ja vielä Hakasalmen huvilalle, jossa Mika Haarasen "Unen äänet" valloitti useammankin seinäpinnan (tässä niistä vain kaksi).

Puolentoista tunnin jälkeen oli ihana päästä samaiseen Hakasalmen huvilaan sisälle lämmittelemään käsiä ja sisuksia kuumalla glögintapaisella. En ollut koskaan käynytkään siellä; esillä oli tosi mielenkiintoinen 1950-luvun Helsinkiä käsittelevä valokuvanäyttely, jonka voisi vaikka käydä katsomassa uudestaankin ajan kanssa. Suosittelen muillekin, jos olette hoodeilla!

What a sight for sore eyes - or just a really hungry person :-)

Lux Helsinki päättyi tänään, joten tässä vaiheessa ei enää kannata kehottaa sitä katsomaan - mutta ensi vuonna ehdottomasti! Ja minä voisin houkutella koko perheen mukaan, sillä olen varma, että noin hienoja teoksia jaksaa katsella nuorempikin polvi. Huomasin muuten juuri, että täältä Lux Helsingin saitilta löytyy ammattilaisen ottamia valokuvia aimo liuta (+ ihan kaikki teokset), joten olisin voinut suosiolla jättää kameran kotiin... No, ite tein :-)

Sellainen ilta minulla tänään, mitäs te olette puuhailleet?

Pelon tutinaa

Huominen, ensimmäinen arkiaamu yli kolmeen viikkoon, pelottaa jo valmiiksi. Kävin itse harjoittelemassa toimistoelämää viime viikolla parin päivän verran, mutten todellakaan suoriutunut sinne  normaaliaikaan (kello taisi olla lähempänä kymmentä kuin yhdeksää siinä vaiheessa, kun sain läppärin auki...); lapsi hoiti koiran aamulenkityksen ja jäi kaikessa rauhassa kotiin pelaamaan hengailemaan. Huomenna joudumme kaikki heräämään "aikaisin" (no hei, verrattuna meidän viimeaikaisiin 10:30-aamuihin tuntuu 7:30 aika hemmetin varhaiselta!), ja kuulen jo nyt mielessäni sen valtaisan marinan, joka alkaa purkautumaan meidän hemmotellun kymmenvuotiaamme suusta  heti ensimäisestä hereillä vietetystä sekunnista lähtien. Kuuntelen sitä aikani, kunnes mulla menee hermot ja alan ragettamaan, ja siinä onkin jo sitten kaoottisen aamun ainekset ihan valmiina, thank you very many.

Olen yrittänyt laittaa ja miettiä kaiken valmiiksi (omat vaatteet, lapsen vaatteet, oma käsilaukku ja läppäri, pojan koulureppu, pipo ja hanskat), mutta joku juttu on aivan 100% varmasti aamulla hukassa (todennäköisesti miehen kello/lompakko/auton avaimet) ja sitä etsitään sitten kamalassa kiiressa ympäri huushollia hosuen. Ko. tavara löytyy todennäköisesti ihan omalta paikaltaan, mutta joku on vain peittänyt sen pipolla tai huivilla aivan viime tingassa.

Huh, kunpa Arki ottaisi ohjat käsiinsä mahdollisimman nopeasti, ja voisin palata ihan peruskiireistä valittamiseen!

Eksyin muuten tänään Tapiolan Stadiumiin, ja reilun vartin intensiivisen ja hyvin järjestelmällisen shoppailun jälkeen poistuin sieltä muutaman välttämättömän alehankinnan kanssa:

Kevytuntsikka 35€ (lasten mallistosta itselleni) | softshell-huppari 10€ (pojalle) | urheilupaitoja 10€
HH villakerrasto 79€ | urheilukerrasto mulle | laskettelusukat pojalle | urheilukerrasto pojalle 20€| collegehousut 15€

Palautin Stockalle 200€ neuleen ja sain melkein nuo kaikki sillä samalla rahalla, ajatella! Nyt kun vielä saisi itsensä harrastamaan liikuntaa vähän enemmän kuin yhden ratsastustunnin viikossa, olisi kaikki hyvin; olen antanut itseni lipsahtaa laiskuuden lempeään syleilyyn jo moneksi viikoksi, ja nyt sen on loputtava! Joo joo, olinhan mä tosi kipeä, mutta siitä on jo tosi kauan aikaa, ei kelpaa tekosyyksi enää (edes itselle). No, olin sentään viime viikolla joogassa ja tänään kävin juoksemassa ihan tuskaisen varovaisen lenkin, joten suunta on ainakin oikea, mutta määrää pitäisi lisätä dramaattisesti.

Juoksin vain reilut parikymmentä minuuttia, mikä on säälittävän vähän, mutta paljon parempi kuin ei mitään - lähtemisen kynnys on aina yhtä korkealla, oli lenkki sitten minkä pituinen tahansa, joten pitäisi vain saada pakotettua itsensä ovesta ulos huijaamalla omaa mieltä ajatuksella pienestä vartin pyrähdyksestä, joka sitten matkan varrella muuttuukin paljon pidemmäksi taipaleeksi.

Kyllä, noin epätoivoisen laiskanpulskea olen, että yritän keksiä parasta mahdollista tapaa itseni huijaamiseksi...

Tämän päivän urheilut on nyt kuitenkin hoidettu kunnialla, joten ehkäpä huijaan itselleni seuraavaksi sunnuntaifiiliksen siirtymällä sunnuntairutiinini, pyykkihuollon pariin. Minäkö sitä Arkea juuri kaipailin?!