Käyttöönotto

Alkuperäinen blogipostaus todistaa, että jemmasin tätä Marimekon mekkoa (tunikaa?) kaapissani melkein neljä vuotta, kunnes tähdet loksahtivat radoilleen ja tuntui oikealta pukea se päälle. Tai oikeasti Stan Smithit toivat juuri sen kaipaamani vastapainon ja modernin fiiliksen, jota olin tiedostamattani kaivannut.

Seuraavaksi voisin kokeilla mekkoa Birkenstockien kanssa - mutta en töihin, vedän juuri terveyssandaalien kohdalla oman rajani.

Ja kuten näkyy, uskaltauduin myös paljain säärin duuniin! Sinällään siinä ei ole mitään ihmeellistä, paitsi että olen luonnostaan vitivalkoinen vähän samaan tapaan kuin entisajan barokin kauneusihanne. L'Oréalin Sublime Bronze Self-tanning Serum on osoittaunut oikein oivaksi tuotteeksi: lopputulos ei ole yhtään oranssi, vaan tosi hyvän ja luonnollisen näköinen - tai ainakin omasta mielestäni :-D. Levitin seerumin ekalla kerralla ihan paljaaltaan iholle, tuloksena laikukkaat sääret (varmaan ihan omaa osaamattomuuttani...), minkä jälkeen olen sekoittanut sen aina kämmenelläni kosteusvoiteeseen ja onnistunut paljon paremmin.

Ja voi, mitä kelejä tässä onkaan ollut! Kävimme tänäänkin illalla mökillä pyörähtämässä; istuttiin vain laiturilla ja juteltiin, ihanaa! Pieni pessimisti sisälläni huutaa, että nyt ne kaikki hellepäivät kuluvat jo tässä vaiheessa ja heinäkuussa on sitten ihan kylmää, mutta yritän vaientaa sen ja nauttia tästä mahtavuudesta juuri nyt. Melkein onnistunkin.

Viikonloppuna on edessä poikani viimeinen todistustenjako ala-asteella, ja itkettää samantien, kun mietinkin ruususeremoniaa ja opettajien kunniakujaa. Miten ihmeessä se pieni vauva on nyt jo teini? Ja miten kaikki muuttuu yläasteen myötä? Olenko onnistunut kasvattamaan lapsestani itsenäisesti ajattelevan, hyvin käyttäytyvän, empaattisen, muut huomioivan ja rehellisen ihmisen? Kamalasti sitä kasvatustyötä ei enää edes ole jäljellä, vaikka hän toisinaan ihan lapsi vielä onkin - silti hän joutuu enenevässä määrin tekemään omia ratkaisujaan ja valintojaan aika vaikeidenkin asioiden äärellä.

Voi jestas, nieleskelen taas kyyneleitä, kuten aina näiden ajatusten edessä, vaikka kaikki onkin tosi hienosti. Tuntuu vain niin haikealta ajatella, että yksi merkittävä aikakausi on nyt todellakin meidän kaikkien elämässä nyt ohi.

Minä olen siis se äiti, joka vollottaa lauantaina juhlasalissa. Pyydän jo etukäteen anteeksi, mutta muistutan että itken ilosta ja ylpeydestä!

Uutta pitkästä aikaa

Uskokaa tai älkää, olen ollut niin kiireinen, että jopa shoppailu on jäänyt kovin vähälle. Kelien kaunistuttua olen kuitenkin ollut kesäisempiä toppeja vailla, ja kävin oikein tositarkoituksella Stockalla niitä etsimässä - vaikka sovitin melkein kymmentä erilaista puseroa, en ostanut kuin yhden :-(

Toppi on By Malene Birgerin, ja jos ihan rehellisiä ollaan, ostin kovin kalliin t-paidan. Mutta väliäkös tuolla, sillä olen jo ehtinyt pitämään sitä useamman kerran, mitä en todellakaan voi sanoa monestakin kaapissani tilaa vievästä topista...

Uutuudet eivät lopu siihen, sillä kuvassa näette myös uudet kenkäni; entiset Guessin korkkarini ovat jo vähän kulahtaneet, ja olen etsinyt uusia vaihdokkeja jo jonkin aikaa. Tärkeintä on musta väri, ja mukava lesti on aina plussaa - ja tässä parissa sain molemmat. Bodenin kengissä on hyvä hinta-laatu-suhde, suosittelen!

Näitä kenkiäkin on tullut pidettyä jo monta kertaa, ja näillä jaksaa tepastella pidemmänkin työpäivän varsin vaivattomasti. Tosin päivän aikana ei ihan valtaisan pitkiä matkoja tule yleensä käveltyä, koska en juurikaan liiku konttorilta mihinkään, eli siirryn vain palavereiden välillä yhdestä neukkarista toiseen - ja tämän totuuden kertoo askelmittarikin (ja vaaka...) varsin koruttomasti. Yritän siis vääntäytyä lenkille viikonlopun aikana, lupaan!

Nyt menen kuitenkin hyvin ansaituille yöunille, hyvää  yötä!

Essie Gel Couture

Vakkarilukijani ehkä muistavat, että ostan aina kaikki pitkäkestoista manikyyriä lupaavat uutuuslakat, joten kun bongasin nämä Essien uudet Gel Couture -lakat Sokoksen kosmetiikkakuvastosta, tiesin heti kokeilevani näitä ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Pitkään ei tarvinnut odottaa, ja nyt on jo lakat kynsissä; tosin olemme parhaillaan veneellä, ja rantautuminen katkaisi taas pari kynttä, joten täydellisyys on manikyyristäni kaukana :-( Kesäloman ajaksi ajattelun muuten laittaa geelikynnet, sillä veneilyä rankempaa lajia ei kynsien suhteen olekaan!

No mutta, takaisin Essieen: lakka levittyi tosi hyvin, ja suti oli vähintään ysin arvoinen, mikä on jo todella kova suoritus. Kaksi kerrosta oli suositus, ja sen se kyllä vaatikin, jotta lopputulos olisi siisti ja tasainen. Annoin kerrosten kuivua rauhassa Suomen lätkäpeliä seuratessani, ja samoin varoin kopsauttamasta kynsiä ainakin puoli tuntia läpinäkyvän päällikerroksen levittämisen jälkeen.

Lopputulos näyttää mielestäni oikein hyvältä, vai mitäs tuumaatte? Vielä kun se kestäisi edes muutaman päivän, niin olisin jo tosi tyytyväinen! Odotukset on ihan korkealla, sillä Essien geelipäällyslakka on toiminut kiitettävästi, ja tämän pitäisi nyt olla vielä paranneltu versio.

Kuvassa näkyi myös Lancomen uutuus, Juicy Shaker -huuliöljy. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun vastaavaan, mutta se antaa tosi kevyen värin ja tuntuu huulilla miellyttävältä ja vähän hoitavalta. Ihan hyvä huulikiilon korvike, siis, muttei ehkä mikään elämääni mullistava tuote...

Nyt jatkan itseni hemmottelua: korkkaan pienen cavapullon ja nautin kauniista kesäillasta. Heippa!

Pinkkiä ja raitaa

No heippa taas! Tajusin, etten voi olla liian valikoiva näiden asukuvien suhteen, joten tässä tulee taas vähän rennompaa settiä. Cosin takki viime syksyltä oli aivan nappiostos, sillä se on ollut juuri oiva näihin +10C keleihin: tarpeeksi lämmin, mutta värinsä puolesta jo keväinen ja kevyt.

Ja noi Stan Smithit, voisin pitää niitä joka päivä... (on mulla kyllä välillä korkkarit ja vähän siistimpää seppälää päällä!).

Huomenna on töissä tosi casual päivä, joten mut löytää aika samanlaisissa releissä jostakin neukkarin perältä, josa vain osaa etsiä :-)

Viikko on taas hurahtanut aivan tajutonta vauhtia; ratsastustunteja oli kaksi, ja välipäivinä yritin jaksaa koiran kanssa edes muutaman kilsan lenkin, vaikka pitikin ottaa pikkutorkut ennen kuin jaksoin kammeta itseni sohvalta ylös. No, lopputuloshan on tärkein - ja onneksi on tuo koira, joka pakottaa ulos vaikka vähän väsyttääkin! Tosin siitä lähtee juuri nyt niin paljon karvaa, että järki lähtee; olen aina vihannut imuroimista yli kaiken, mutta nyt pitäisi jaksaa hooveroida vähintään parin päivän välein tai joutuu raivaamaan itselleen kulkuväylän nilkkoihin asti ulottuvassa karvameressä... Voi, kunpa muistaisin tämän seuraavan kerran, kun harkitsen koiranpennun ottamista ja miettisin edes rotua tosi tarkkaan...

Viikonloppuna on luvassa veneilyä ja löhöilyä, toivottavasti kauniin sään helliessä. Olisi kiva myös nähdä kavereita, mutta taitaa olla vaikea saada kaikkea mahtumaan pariin päivään. Hauskaa viikonloppua teillekin sinne ruutujen toiselle puolelle!