Ekan halfin vika asukuva

No joo joo, teknisesti ollaan päivän verran jo 2H puolella, mutta tämäpäs olikin eilisen asu, joten kyllä tämä lasketaan vielä 1H asuihin. Tosin hädin tuskin, sillä olen tehnyt tällä viikolla monta pitkää päivää, ja tämäkin kuva tuli otettua vasta kotiin päästyäni, eli alkuillasta - onneksi valoa riittää ihan pikkutunneille asti!

By Malene Birgerin mekko tuntuu muutaman vuodenkin jälkeen edelleen mieluisalta ja freesiltä, ihan kuten laatuvaatteen kuuluukin. Se kuuluisa CPW (cost-per-wear) tässä alenee pikkuhiljaa... Mekon ainoa miinus ei näy tässä kuvassa: siinä on selässä sellainen piilohalkio, joka ei siis repsota levällään, mutta tulee kyllä näkyviin (ja paljastaa rintsikat), jos yhtään kumartelee. Niinpä mekon alle on aina puettava alustoppi, jonka minä olen mätsännyt tuohon vaaleampaan pohjaväriin, jota joku oikein ilkeämielinen voisi mummonkalsariväriksikin kutsua.

Kengät ja laukku eivät ole aivan identtiset, mutta samaa sävymaailmaa, ja olen nyt saanut ne sovitettua onnistuneesti moneen eri asuun. Virallinen sävy taitaa olla "mushroom" (muistaakseni tuon laukun ainakin), mikä ei kyllä kuulosta yhtään fiinimmältä enkuksi kuin suomeksikaan, hyh hyh.

No mutta sitten tärkeimpään asiaan: mulla alkoi tänään L.O.M.A.! Se tuntuu joka vuosi aina vain riemukkaammalta, ja myönnän, etten jaksanut edes olla töissä ihan täyttä päivää, vaan lähdin jo sydän kesästä pakahtuen ennen neljää kohti kotia.
(Tosin ne tunnit on tehty kevään aikana moneen kertaan sisään - vaikkei tässä kukaan niitä laskekaan, saati korvaa.)

Ja illan aikana on oltu tehokkaita: veneeseen vaihdettiin vielä uudet sinkit (älkää kysykö enempää!), ja nyt jo ehkä puolet tavaroista on viety sinne. Laiva on siis lastattu kengillä, samppanjalla ja kahvilla :-)

Näissä tunnelmissa toivottelen teille kaikille mitä ihaninta ja aurinkoisinta kesää! En ollenkaan tiedä, minkälaistä elämää blogi viettää heinäkuussa, mutta eiköhän sekin ajan kanssa selviä. Heippa!

Jakku, uhka vai mahdollisuus?

jakku Whistles | farkut J. Crew | Pretty Ballerinas

Kun aloittelin työuraani - tai itse asiassa jo kauppakorkeassa opiskellessanikin - tuntui ihan välttämättömältä pukeutua jakkupukuun tai vähintään bleiseriin ihan jokaikinen päivä. Sillä sai vähän uskottavuutta lisää, ja olin kyllä niin baby face, että tuli ihan tarpeeseen! Silkkihuivi vielä kaulaan ja trenssi harteille, ja johan oli junioriekonomi valmiina päivän haasteisiin :-D

Sitten löysin nykyisen businesspukeutumiseni kulmakiven, mekot, ja housupuvut saivat jäädä unholaan. Ostin kyllä vähän rennompia jakkuja silloin tällöin, mutta perinteistä bleiseriä en ole omistanut - tai ainakaan käyttänyt - todella pitkään aikaan. Päinvastoin, nyt alkaa tuntumaan siltä, ettei yhtään ylimääräistä vuotta tai elettyä kilometriä tarvitse korostaa millään tavalla, ja jakkupuku on tuntunut aivan vihoviimeiseltä vaateparrelta!

Tämä Whistlesin jakku, melkein bleiseri, miellytti siis hieman yllättäenkin silmääni kovasti, ja niinpä tilasin sen joskus keväällä. Kävi kuitenkin niin, että sen hihat olivat about 15 cm liian pitkät, joten en todellakaan voinut ottaa sitä käyttöön ennen ompelijalla käyttämistä (osaan kyllä itse lyhentää suoraa saumaa, mutta tämä oli aivan liian haastava projekti - enkä sitä paitsi halunnut ottaa mitään riskejä näin arvokkaan vaatteen kanssa!). No, voitte kuvitella, että meni jokunen viikko löytää hyvä ompelija (joka olisi edes joskus konttoriajan ulkopuolella auki) ja sitten vielä ehtiä ja muistaa viedä jakku hänelle... Nyt vihdoin homma on sitten hoidettu, ja olen todella tyytyväinen!

Integroitu vyö tuo vähän luonnetta, ja sininen väri on vähän pehmeämpi kuin musta. En ole vielä kokeillut, miten jakku istuu mekon tai puolihameen kanssa, mutta farkkujen parina se on mielestäni oikein oiva.

Kelit ovat nyt (onneksi! ihanaa!) sen verran lämpimät, ettei tee mieli pukeutua kuin mahdollisimman kevyeen kesämekkoon, mutta kyllä se syksy siellä jo odottelee nurkan takana, ja silloin tiedän että tätä jakkua nähdään päivän asu -kuvissa vielä useasti. Siihen asti annan sen kasvattaa luonnettaan henkarilla :-)

Totuuden edessä nöyrtyminen

Eikö olekin vaikea katsoa totuutta silmiin, etenkin silloin kun joutuu myöntämään jotakin itselleen epämiellyttävää? Syön joka ilta suklaata, vaikka väitän olevani karkkilakossa. En ole juoksut viikkoihin, vaikka annan ymmärtää käyväni säännöllisesti lenkillä. Tykkään juoruilla muista vähän pahaakin, vaikka haluan ajatella olevani hyvä ihminen. En mahdu enää 38-kokoisiin vaatteisiin, eikä koko 40/42 ole edes mikään hetken poikkeus, josta ihan kohta laihdun soukemmaksi.

mekko Cos | kengät Pretty Ballerinas | hattu Gap

Noita muita totuuksia en ole kaikkia hyväksynyt (enkä edes myönnä, että ne liittyisivät kaikki minuun henkilökohtaisesti - käytin niitä esimerkinomaisesti!), mutta vika lause kyllä kolahti ja kovaa. Cosin taannoisessa tilauksessani oli kaikkea kivaa (kts. edelliset postaukset), mutta erityisen ihastuttavalta näytti ohuesta farkkukankaasta tehty mekko. Tai no, se näytti kivalta siihen asti, että sovitin sitä päälleni...Malli oli passeli ja kangas sopivan ohutta, mutta pystyin hädintuskin hengittämään, kun vetskari oli vedetty kiinni - missä kohtaa hälytyskellot tietysti alkoivat soimaan, enkä edes yrittänyt istua mekko päällä siinä pelossa, että joku saumoista olisi jo sanonut rits ja räts. Oli siis pakko katsoa totuutta silmiin, nöyrtyä, ja tilata vielä suurempi koko!

Nyt se vaihdokki tuli, ja hyvinhän minä tein! Mekossa on mukava olla, siinä voi istua ja hengittää, eikä tarvitse pelätä minkään kohdan antavan periksi yllättäen :-)  Ja tottakai, niinhän vaatteen pitääkin olla: sopivan kokoinen ja hyvä päällä, luki kokolapussa sitten mitä tahansa. Vielä kun osaisin seuraavalla kerralla valita heti sen oikean koon, enkä sitä toivekokoa...

Huomenna puen mekon pariksi paksukorkoiset ruskeat sandaalit, mutta tänään nuo ballerinat olivat sopivasti jo eteisessä odottamassa. Nappasin vielä kuvausrekvisiitaksi uuden kesähattuni, jonka olen jo tuonut alakertaan kesämatkaa odottamaan. Eikö ole söpö? Olen yrittänyt opetella käyttämään hattua pikkuhiljaa, koska mikään ei suojaa auringonpistokselta paremmin (no, varjossa oleskelu tietty) - niidenkin kohdalla tykkään niistä kovasti muiden päällä/ päässä, mutta sitten vähän vierastan omaa hattupäistä peilikuvaani. Sama juttu oli punaisen huulipunan kanssa, ja nyt olen jo semitottunut punaaja, joten oletan tulevani sinuiksi myös hattujen kanssa ennemmin tai myöhemmin.

Moni istuu varmaan lukemassa tätä ja muita blogeja mobiililaitteella paluumatkallaan juhannuskarkeloista? Meidän jussi sujui mukavasti ihan kotiseuduilla mökkeillen ja veneillen  -eikä ollut ruuhkista tietoakaan (paitsi vesillä oli kyllä vilkasta). Sitkeä flunssa vaivaa edelleen (ehkä se onkin allergiaa?), joten saunominen jäi väliin, mutta pääsin silti hyvin tunnelmaan mukaan saunamökillä iltaa istuessa. Eilen kävimme katsastamassa kesän venekuntamme toisen uuden veneen, ja se todettiin oikein meri- ja matkakelpoiseksi :-) Merisää ei ollut ihan täyskymppi (puolipilvistä ja tuulista), mutta kivaa oli joka tapauksessa, ja illalla kasvoja nipisteli sen verran, että tiesi olleensa auringossa vähän pidempään!

Alkava viikko sujuu hyvinkin kiireisissä merkeissä: vikat työrästit odottavat, mulla on pari ratsastustuntia, koiran passi pitää saada ajan tasalle, ja koko pakkausrumba on vielä vasta aluillaan (vaikka eteiseen alkaakin kerääntyä erilaista nyssykkää ja laukkua kiihtyvään tahtiin). Tilanne on sama, kuin jos  olisimme muuttamassa mökille neljäksi viikoksi, eli muistettavaa on paljon ja mulla on kännykkä täynnä erilaisia listoja mukaan otettavista tavaroista koiran sadetakista kasvonaamioon ja uimalaseista ompelutarvikkeisiin. Melkein kaikkea saa toki hankittua matkaltakin, mutta tuntuu ihan typerältä ostella kaikkea sellaista mitä jo on, eikä oikeasti tarvitsisi kuin yhden kappaleen - eikä sitä ihanaa vapaa-aikaa muutenkaan halua käyttää jonkun pesuvadin tai tratan perässä juoksemiseen, kun voisi vain ottaa chillisti ja nautiskella.

Viikko vielä!

All black

Hyvää iltaa, mitä kuuluu? Minä makaan flunssaisena sängynpohjalla (voiko yhdessä päivässä jo kehkeytyä makuuhaavoja?1!), ja parin tunnin torkuttelun jälkeen koin olevani sen verran voimissani, että jaksoin kaivaa esiin viime viikon asukuvia ja kirjoittaa niistä lyhyen tekstinkin vielä.

Yhtenä päivänä kuljin siis ihan kokomustissa, vaikka pukeutuessani pelkäsinkin tämän näyttävän hautajaisasulta (paitsi että kuka nyt menisi t-paidassa ja paljain säärin hautajaisiin?!). Kevyt ja mukava tämä combo oli joka tapauksessa, ja voihan tuon topin seuraavan kerran vaihtaa toiseen ja kengätkin vaikka punaisiksi.

t-paita Tiger of Sweden

hame Esprit 

kengät Boden

Hame on uusi: olen etsinyt kivaa midi-mittaista hametta jo jonkin aikaa, mutta tämä pitsiversio vasta kolahti useamman virheostoksentilauksen jälkeen. Ruosteenpunainenkin versio houkutteli, mutta järkeilin että tälle mustalle tulee sitten kuitenkin enemmän käyttöä, koska olen niin kertakaikkisen huono yhdistelemään erivärisiä vaatteita keskenään....

Nettitilauksista puheenollen: olen huvittuneen otettu siitä, että minua pyydettin mukaan verkko-ostamista koskevaan kvalitatiiviseen ryhmähaastatteluun (valintakriteerinä oli laadukkaita asiantuntijoita) - perjantaicava ja nettishoppailu ovat selkeästi lyöneet läpi siviilibrändini kulmakivinä :-D

Flunssan lisäksi olo on muutenkin vähän ankea: lapsi lähti kaverinsa mökille useammaksi päiväksi (nyt jo ikävä!), emmekä pääse edes veneilemään miehen kanssa kahdestaan, koska keli on niin umpisurkea. No, jospa nämä sateet olisivat sitten heinäkuulta pois, vai mitä? Tosin me emme jätä mitään sattuman varaan, vaan suuntaamme sinne Ruotsin puolelle, missä ymmärtääkseni aurinko paistaa aina. Pari viikkoa pitää vielä jaksaa töissä, ja pikkuhiljaa pitäisi kyllä aloittaa valmistelutkin (esim. ripsihuolto ja geelikynnet ihan to-do-listani kärkisijoilla)...vaan ei tänään, tänään minä vielä lepään.

Oikein nautinnollista viikonloppua kaikille, pus pus!