31.7.2014

Hutihankintojen taksonomia

Olen tässä viikon mittaan sortteerannut vaatekaappejani, ja laittanut osan vaatteista suoraan kiertoon ja osan hinnoitellut kirppistä varten (Kaivarin kanuuna! Nyt! Pöytä 16!), aikamoinen homma! Istahdin uupuneena sohvalle ja telkkarista tuleekin juuri sopivasti Himohamstraajat -ohjelma, jossa joillakin on tuo vaatteiden hankinta ja varastointi vielä vähän ammattimaisemmalla tasolla...mutta pakko myöntää, että kyllä nyt oli korkea aika minunkin tarttua tähän projektiin, etten joutuisi ohjelman kotimaiseen versioon :-)

Tuota vaateprojektia tehdessäni aloin miettimään, mistä olen kaikki ne nyt myyntiin laittamani vaatteet oikein hankkinut - ja miksi. Osa niitä on vain yksinkertaisesti sen verran vanhoja, että olen ehtinyt kyllästymään niihin, mikä on ihan inhimillistä; osa taas on erilaisia hutihankintoja, joita on selkeästi muutamaa eri tyyppiä:

Lomametamorfoosi
Päätän jo etukäteen, että haluan olla lomalla joku muu: aion muuttua kohteeni kaltaiseksi. Vaikken muuten ole hippihenkinen luonnonlapsi, on mahdotonta ajatellakaan matkaa Marokkoon ilman useampaa kaftaania ja käsintehtyjä nahkasandaaleja. En ole hattuihminen, mutta Mauritius vaatii megalomaanisen leveää lierihattua ja Toscana aitoa panamahattua.
(Mauritiuksen lierihattu ei päässyt kertaakaan päähän ihan siksi, etten nähnyt sen alta mitään, ja olin kävellä päin ovenkarmia jo hotellihuoneesta lähtiessäni).

Lomallelähtöhankinnat
Viimeistään viikkoa ennen lomalle lähtöä, siinä vaiheessa, kun pakkaaminen alkaa käymään mielessä, tajuan ettei kaapistani löydy riittävästi hellevaatteita, tai että vähintäänkin olen kyllästynyt niihin kaikkiin. Lähden kiertämään kauppoja tuntia ennen niiden sulkemisaikaa, mutta koska on talvi, ei hellevaatteita ole juurikaan tarjolla ja joudun tyytymään myymälän perältä löytyneen poistorekin tarjoomaan. Samapahan tuo, viittä vaille yhdeksän seison kassalla maksamassa vähän sinne päin olevaa kesätoppia, jossa on sentään lyhyet hihat. Ne hassut koristepitsit voi sitten ratkoa irti vaikka yhdentoista tunnin  lomalentomatkalla.

Lomalla tehdyt ostokset
Huomaan lomalla ollessani, että kaikilla muilla on ihanat paikalliset marokkotossut tai balilaismekot. Tajuan myös, että ilman sellaista en ole aidosti päässyt sisään paikalliseen kulttuuriin - mekko on sitäpaitsi ihana matkamuisto, jonka avulla voin koska tahansa palata lomatunnelmiin vaikka keskellä talvea. Ostan ylihintaisen ja huonosti istuvan vaatteen jo samana iltana iltamarkkinoilta.
(Raakasilkkimekko oli viitisen vuotta kaapin perällä, kunnes ompelin siitä tyynyliinan, joka ei mennyt edes kirppiksellä kaupaksi. Vein sen UFFin laatikkoon).

Pakko ostaa jotakin
Lähden hyvällä/huonolla fiiliksellä Shoppailemaan, oikein tositarkoituksella. Olen antanut itselleni luvan törsätä, ja mielikuvissani uusin kertaheitolla koko garderoobini ja avot! kauden kaikki vaatehankinnat tulee tehtyä juuri tänään. Mutta parin tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen en ole vielä löytänyt mitään kivaa, ja epätoivo alkaa hiipimään ajatuksiini... seuraavassa kaupassa näen aika kivan topin, joka on melkein kuin se muotilehdessä näkemäni ja istuukin jotenkuten. Ostan sen, ihan vain saadakseni ostohanat auki. Huh, vaara ohi!

Liian hyvä myyjä
Rohkaistun/ vaivaudun vihdoinkin sovittamaan jotakin, ja innokas myyjä tunkee lähes välittömästi pukukopin ovelle auttamaan ja kommentoimaan. Siis toi on niin ihana vaate, mulla on toi sama ja olen käyttänyt sitä ihan joka paikassa! Mutta se sopii kyllä sulle vielä paremmin, menee just sun hiusten kanssa!
(Miten myyjä on muka voinut käyttää sitä jo vaikka miten paljon, jos se on kerran ihan juuri tullut kauppaan? Tajuan tämän vasta kotimatkalla.)

Kaverin kanssa (Pakko ostaa jotakin II)
Ollaan yhdessä shoppailemassa, sushilounaalla tuli juotua skumppaa ja fiilis on katossa. Sovitellaan yhdessä vaatteita, ja perustellaan yhteen ääneen hankintojamme: Sä tuut käyttämään tota tosi paljon, se sopii ihan kaiken kanssa. Vitsit, miten toi saa sut näyttämään hoikalta, ihan pakko ostaa! Upea, jos sä et osta tota, niin mä kyllä otan! Toi on niin sun näköinen, voi kun mäkin voisin käyttää tuollaisia!

Marttyyrivaimo
On perjantai-ilta, istun kotona katsomassa telkkaria ja juon skumppaa. Yksin. Mies on työmatkalla/ golfaamassa/ golfmatkalla, ja mun on pakko olla kotona, koska jonkunhan pitää tuosta lapsestakin huolehtia. Rankan työviikon kunniaksi (ja koska säästän rahaa ihan vain siinä istumalla sen sijaan, että olisin baarissa/matkalla) olen ansainnut jotakin kivaa. Mywardrobe.com, my friend, hello again!

Eiköhän noita löytyisi vielä toinenkin mokoma, jos hetken miettisi, mutta tuli vähän kiire yhden tosi hyvän nettikaupan alen loppurysäykseen, joten en ihan nyt just ehdi enempää!

17 kommenttia:

  1. Ihan loistava ja NIIN totta, tunnistan nämä kaikki itsessäni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni näistä on varmaan aika yleisesti esiintyviä...

      Poista
  2. Osan noista tyypeistä voisin heti tunnustaa, osan hampaita kiristellen ja jippii - yhden kohdalla eli nettiostosten kohdalla voin sanoa, että "en minä";)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä kannattaa jo olla ihan ylpeä, sillä kun pikkusormensa antaa, niin...no, katso vain minua!

      Poista
  3. Juu, kovin tutulta kuullostaa, etenkin tuo viimeinen kohta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen vikankin kohdan voisi varmaan jakaa vielä useammaksi alakohdaksi...

      Poista
  4. Kiitos perjantain pelastuspostauksesta. Hymy tuli huulille - osui ja upposi.
    Sama suunta (siis Kaivarin kanuuna) myös meillä Marjon kanssa, kunhan saadaan pöytä. Hyviä myyntejä! :)
    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - toivotaan, että suurin osa menee uusille omistajille, jotta olisi mahdollisimman vähän kierrätykseen vietävää!

      Poista
  5. Sinulla on todella sana hallussa. Niin tuttua nuo ennen lomaa tehdyt paniikkiostot! Ja sitten matkalla huomaa, ettei niitä olisi ollenkaan tarvinnut .

    Upeasti leikatut lyhyet hiukset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ekaksi kiitos hiuskehuista!

      Ja joo, lomalla huomaan miten älyttömän paljon olenkaan pakannut - voisin olla vaikka vuoden reissussa mun tavaramäärillä...

      Poista
  6. Kiitos päivän makeimmista nauruista!Yksi syy miksi seuraan blogiasi, on se, että osaat kiteyttää asiat sopivasti huumorilla ja itsekritiikillä maustettuna. Hämärässä muistissani on joku kirjoituksesi kumisorsasta tms. joka nökötti takan reunalla. Se kolahti ja sait musta vakkarilukijan:)
    Teinpäs kivoja löytöjä Kanuunasta, kiitos. Harmikseni kengät olivat himpun verran isoja. Unisan sandaaleja sovittelin useampaan kertaan, mutta ei auttanut(tosin meinasin ostaa ne siltä varalta, että jalkani kasvaisi vielä) surullisin mielin jätin ne sinne odottamaan iloista löytäjää.
    Käytkö täydentämässä pöytääsi?
    Hyvää elokuuta, Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tiina, kiitos kauniista sanoistasi! Se metsätyssorsa on onneksi kadonnut mystisesti, eikä uusia jäämistöjä ole nyt onneksi/ toivottavasti tiedossa pitkään aikaan, joten toivon, että pahin vaara on nyt ohi...

      Ja mahtavaa, että löytyi jotakin sopivaa, vaikka kengät olivatkin suuria (mulle liian pieniä, kamalat kanootit mun jaloista on kasvamassa)! En varmaan ehdi viemään täydennyksiä ennen tiistaita; tänään oli tarkoitus käydä siistimässä pöytää, mutta meillä menikin venereissulla näin pitkään - toivottavasti siellä ei ole kamala kaaos!

      Poista
  7. menetkö tiistaiaamuna vai illalla täyttämään & siivoamaan pöytää? tein pari kivaa löytöä joten mielelläni katsastan vielä pöytäsi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta töiden jälkeen, eli viiden maissa aikaisintaan. Kiva, että on kauppa käynyt :-)

      Poista
  8. kivakiva, tulen katsastamaan pöytäsi viiden pintaan töiden jälkeen josko jotain tarttuisi mukaan. ja kauppa on käynyt mukavasti- toki en tiedä miten paljon sinulla on olluta tavaraa;)

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...