Myrskyä uhmaten

Keli oli aamulla oikein lämmin ja kiva, ja tuntui ihan oikealta lähteä vielä töihin ilman sukkia ja lahkeet käärittynä. Päivän mittaan iltapäivälehdet aloittivat sitten Valio-myrskystä raportoinnin ja varoittelun, ja ehdin jo hieman katumaan asuvalintaani... Pääsin kuitenkin ihan kuivin jaloin kotiin, ja nyt olen jo turvallisesti kotisohvalla viinilasin ja villapeiton kanssa (Vain elämää alkoi juuri) :-D

jakku Whistles

t-paita Oui

farkut Lindex

kengät Ganni

Huomenna menen äitini kanssa Vesku Loirin 70-vuotisjuhlakonserttiin; luvassa on monipuolinen esiintyjäkaarti Suomen ykkösrivin artisteja, joten vaikka Veskun musiikki ei nyt ole ihan oman makuni mukaista, tulee illasta varmaan tosi vaikuttava. Sitä on nykyään niin pilalle hemmoteltu kaikista tarjolla olevista ravintoloista, konserteista ja muista elämyksistä, ettei aina osaa edes arvostaa niitä kaikkia tai innostua kamalasti etukäteen - uskoisin, että äitini ilo (hän ei todellakaan ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, etenkään isäni kuoltua) nostaa kuitenkin omatkin fiilikset kattoon. Mutta mitä ihmettä mä puen päälle?

Koin työpäivän jälkeen myös karvaan pettymyksen, kun sovitin päälle tätä Whistlesin kerrassan upeaa mekkoa, jonka sain tänään töihin - se oli ihana, mutta mulle liian pieni, ja harmitti ihan tosissaan (sekä omat läskit että liiallinen optimismini tilausvaiheessa)! Isompia kokoja ei ole enää saatavilla, joten se siitä.

Toisaalta, mun olikin tarkoitus etsiä jotakin muuta kuin musta mekko, sillä meitä pyydettiin mieheni kanssa maailman suloisimman pienen pojan kummiksi (mikä upea kunnia!) ja haluaisin ristiäisiin jotakin muuta kuin synkkää mustaa - mutta eipä tietenkään ole mitään hyvää tarjolla juuri nyt, kun pitäisi löytää jotakin tiettyä.. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verkkokaupat, Cosin ja Sokoksenkin (siinä nähdään jo epätoivoni määrä), joten Stocka ja Fredan Mycoko jäävät viimeisiksi oljenkorsiksini -  pitäkää peukkuja!

Omat rajat

Olen aina väittänyt, että mulla on tosi hyvä stressinsietokyky ja etten ihan pienestä hetkahda. Näin kyllä yleensä onkin, mutta näköjään ne munkin rajat tulevat jossakin vastaan. Viime viikolla oli jo pari sellaista päivää, että meinasin kotimatkalla nukahtaa liikennevaloihin - mutta sitten toisaalta kotiin päästyäni en osannutkaan millään rentoutua, vaan kävin aivan ylikierroksilla myöhään yöhön asti. Työasiat jäivät pyörimään mieleen, ja tuli tiuskittua miehelle, pojalle ja koiralle ihan turhista, mikä sitten tietysti harmitti entistä enemmän. Nuku siinä sitten pitkät ja täysipainoiset unet!

Ensimmäinen oivallukseni tuli, kun yrittäjäystäväni postasi keskellä päivää Faceen kuvan koirastaan metsässä. Aurinko paistoi, ja koirakin näytti niin onnelliselta; tajusin, että koko kroppani ja mieleni ja sieluni huutaa pääsyä luontoon, metsään, merelle, ihan mihin vain. Lähdin heti samana iltana koiran kanssa metsään, vaikka alkoikin jo hämärtää, ja vähän kompastelin pikkupoluilla tepastellessani. Hengittelin syvään, annoin koiran pysähdellä kaikessa rauhassa haistelemaan ja oikeasti katsoin ja ihastelin syksyn värittämää metsää. Auttoi muuten heti!

Viikonloppuna jatkoin luontoteemalla, sillä sain perheen houkuteltua merelle kaikista muista kiireistä huolimatta. Tai no, yövyimme Katajanokalla, eli ihan Helsingin keskustassa ja kävimme Krunikassa thaikkuravintolassa syömässä, mutta vesi liplatti silti hennosti käydessäni nukkumaan, ja aamulla aurinko lämmitti mukavasti nenänpäätä, kun heräsin :-)
(Pitäisikö tässä kohtaa jättää mainitsematta, että heräsin koiran oksentamiseen ja kuurasin sen seurauksena veneen kokolattimattoa kolmella eri aineella rystyset verellä?)

Satuin myös avautumaan kollegalleni asiasta (stressistä, siis) heikolla hetkelläni erään poikkeuksellisen pitkän ja rasittavan päivän jälkeen. Yritän yleensä pitää yllä hyvää tsemppiä ja fiilistä töissä, mutta nyt tein poikkeuksen - ja sain pienen purkaukseni jälkeen neuvon hakeutua Headspace-applikaation* pariin mitä pikimmiten. No, en tietenkään saanut sitä ihan heti ladattua, mutta nyt se on jo puhelimessa, ja ehdin jo ekan mindfulness-session puoleenväliin - ei siis ihan optimaalista, mutta kohti parempaa :-)
*a gym membership for the mind

Nämä alla näkyvät kuvat ovat applikaatiosta; mindfulness on terminä jotakuinkin teoriassa tuttu, mutten ole kokeillut sitä kunnolla koskaan tai kenenkään ohjauksessa. Uskon silti oman mielen ohjaamiseen ja harjoittamiseen vahvasti, mikä onkin varmaan ihan tarpeen, jotta tällaista kannattaa lähteä kokeilemaan.

Ihan kohta olen siis terveempi, parempi hoitamaan ihmissuhteitani, tehokkaampi ja hoikempi. Ei paha!

Kunniakoristeltu

toppi Cos, farkut J. Crew, kengät Guess

Hyvää torstai-iltaa, hyvät ystävät! Mitä teille kuuluu?

Mulla meni just viikonlopun suunnitelmat uusiksi, sillä pojalle nousi kuume, ja olo oli selvästi kovin nuhjuinen. Näin ollen huomenna ei tarvitsekaan rynnätä töistä pää kolmantena jalkana kodin kautta kohti Riihimäkeä (vai Karkkilaa? en itsekään muista, missä piti olla...) ja illan futismatsia, vaan voinkin chillailla illan kaikessa rauhassa  - ja se tulee kyllä taas tarpeeseen! Oletan nyt tietysti, ettei pojalla ole flunssaa kummempaa, sillä olen maailman kamalin stressaaja heti, jos on mitään vuotavaa nenää vakavampia oireita...

On tietysti tosi kurjaa, että lapsi on kipeä, mutta pakko myöntää, että kovin on vaikea hyväksyä se rankka tosiasia, että joudun perumaan huomisen siivouksen - ja koska he ehtivät paikalle aikaisintaan ensi viikon puolella, joudun siis itse siivoamaan tässä välissä!! Tai sitten olen vain koko viikonlopun ilman silmälaseja kotioloissa, sillä sen verran on tuota miinusnäköä, että se antaa paljon anteeksi :-)

Olen muuten suunnitellut silmien leikkauttamista (näön, ei luomien!) jo monta kuukautta, mutten ole ehtinyt edes alustavaan konsultointiin - kiireessä kaikki omat asiat jäävät aina aivan retuperälle, vaikkei niin tietysti saisi olla. Myönnän, että jännitän myös toimenpidettä aika paljon, ja sekin on varmaan hidastanut prosessia ainakin alitajuisesti...

Päivän asukuvakin on napattu aamutohinoissa, ja jotenkin ainakin itse aistin omasta kehonkielestäni hienoisen kiireen: olin jo henkisesti autossa matkalla töihin, vaikka fyysisesti pysähdyinkin hetkeksi kameran eteen.

Mutta hei, huomaatteko miten muistin ja tajusin kerrankin asustaa itseni tuolla rintakorulla? Sitä ei näe ihan joka päivä, sillä olen hävettävän laiska ja huono käyttämään koruja - vaikka niitä onkin kertynyt aikamoinen läjä tässä vuosien varrella. Jotenkin sitä niin helposti unohtaa sen tärkeän loppusilauksen, vaikka ihailenkin kovasti niitä ihmisiä, jotka osaavat asusta koruilla ja huiveilla asuistaan vielä piirun verran persoonallisemman näköisiä.

Tuo kyseinen kunniamerkki on Tallinnasta, ostin sen alkuvuodesta pienestä designkaupasta; valkkasin korua tosi pitkään, sillä olisin halunnut ostaa koko valikoiman kertaheitolla. Ja jälkikäteen harmittelin, etten raaskinut ostaa edes vaikka kahta erilaista - miksi sitä aina pihistelee ihan väärissä paikoissa ja ihan tyhmien pikkujuttujen kanssa?!

Tarjoilen tällä kertaa iloksenne peräti kaksi asukuvaa, sillä halusin esitellä myös uuden "syyspomppani", eli Espritin mustan neuletakin, joka on siis toimittanut takin virkaa jo monta viikkoa. Tarjolla olisi ollut eri värejä (ja todella houkutteleva leopardikuvioinen versio!), mutta pysyin tylsänä järkevänä ja valitsin tutun ja kaiken kanssa passaavan mustan - ja toden totta, jakku on ollut erittäin käyttökelpoinen kirpakoina syysaamuina (muistakaa, että ajan autolla suoraan firman parkkihalliin, joten kovin säänkestävää rotsia en välttämättä tarvitse) ja välillä myös ilmastoidussa toimistossakin.

Vähän houkuttelisi se räyhäkämpi leoversiokin, ans kattoo ny!

Mode från Sverige

Tuli tehtyä pari uutta hankintaa, jotka sattuvat molemmat olemaan ruotsalaista alkuperää - ainakin designin puolesta. Tiger of Swedenin mekko on se sama, jonka näin Stockan kuvastossa, ja jota oli pakko päästä sovittamaan - ihan alkuperäistä 200€ hintaansa se ei mielestäni puolusta, mutta alekuponkia hyödyntämällä siitä tuli kutakuinkin kohtuullisen hintainen (tai mitä nyt kukin on valmis collegemekosta pulittamaan....). Mekon malli on kuitenkin niin mukavan yksinkertainen, että sitä tulee varmasti käytettyä aika paljon, joten ainakin CPU-hinta laskenee sen myötä kohtuulliselle tasolle.

Tällä kertaa muistin myös koeistua mekon: olen nimittäin epähuomiossa ostanut mekkoja ja hameita, joissa ei voi istua mukavasti tai ainakaan siveästi. Monen tunnin palaverista tulee vielä epämukavampi, jos joutuu koko ajan nykimään helmaa kuosiin siinä pelossa, että vieressä istuva saa muutoin ihastella reisiäni vähän liiankin kanssa :-D

&OtherStories -nilkkurit sain haettua eilen, ja niissä taas hinta ja laatu kohtaavat oikeinkin hyvin. Ne myytiin nahkaisina, mutta ovatkin mokkaa, mikä oli pienoinen yllätys. Täytyisi nyt ensi töikseni muistaa viedä ne suutariin, jotta saan niihin Suomen talveen sopivammat puolipohjat  - tai olen ensilumien tultua heti tuossa omalla kävelytiellä jo selälläni. Niinkin on käynyt.

Nilkkureissa on sopivan maltillinen korko arkikäyttöä varten, mutta niiden ansiosta - tai johdosta - kengissä on omaan silmääni vähän hassunlainen pitkulainen muoto. Vaan kun ei se jalka yhtään pienempäänkään kenkään mahdu! Lesti on muutoin oikein hyvän tuntuinen, joten toivotaan, että näistä olisi pitkään iloa.

Paksujen sukkisten pukeminen tuntui vähän pahalta, joten yritän sinnitellä vielä hetkisen aikaa ilman: ehdin hauduttelemaan jalkojani niissä koko piiitkän talvikauden (jonnekin ensi toukokuulle ainakin, miettikää!), joten ei ole vielä ihan kamala kiire aloittaa niiden käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ohuet sukkikset on jo pakko laittaa jalkaan, jos aikoo pitää hameita, sillä paljaat sääret näyttävät varsin irvokkailta, kun ulkona myrskyää ja tuulee :-O

Viikonlopun ohjelmassa on vain ja ainoastaan yksi kalenteriin hakattu asia, nimittäin poikani futismatsi myöhemmin tänään. Maanantaista perjantaihin olikin sellaista kiitoa (pakko muuten hehkuttaa, että sain itseni pakotettua kahvakuulatunnille *taputtaa*), että tuntuu oikein kivalta vain olla ja vähän ehkä siivoilla tätä jälleen kerran kaaoksen valtaan joutunutta kämppää - arkisin pystyn katsomaan kaiken sotkun ohi, koska olen kertakaikkian liian väsynyt siivotakseni kunnolla, mutta näin lauantaiaamuisin silmäni aina aukeavat, ja alkaa maaninen järjestely ja muiden perheenjäsenten patistaminen. Katsokaa nyt, miltä täällä näyttää - ei kenenkään muun kotona ole tälläistä! Ei näin voi elää, ihan totta hei! Nyt siivotaan kaikki hetki yhdessä, jooko, niin meidän on kaikkien kivempi olla! Jooko, hei! Ihan totta nyt! Lastensuojeluviranomaiset ottaisivat lapsen meiltä pois, jos nyt sattuisivat oven taakse!

Ja näillä saatesanoilla hyvästelen teidät ja ryhdyn hommiin, koska mulla on vain tuo yksi ihana pellavapäälapsukainen, josta haluan pitää kiinni :-) Leppoisaa lauantaita teillekin!