Two shades of grey

Kävin Cosilla tsekkailemassa uutuuksia (netin perusteella tämä toppi oli aivan ässä, mutta totuus oli sitten jotakin muuta...) - eikä sieltä koskaan onnistu poistumaan tyhjin käsin. Tällä kertaa mukaan tarttui tämä kuvan toppi ja koru, sekä vielä toinen rento harmaa pitkähihainen, joka ehkä pääsee kuviin myöhemmin.

Neuletakki oli Maarinahaminan hankinta, ja housut Filippa K:n viime kesän mallistoa (muistaakseni, ehkä peräti edellistäkin?): ne eivät ole ihan niin viralliset, kuin perinteisemmät mustat suorat housut, mutta ovat kuitenkin selkeästi paljon puetumman oloiset kuin farkut. Kaiken kaikkiaan asu oli mukava päällä ja sopivan siisti - oikein nappicombo, siis!

Yritin jo päivällä ottaa selfien asusta, mutta se ei mennyt ihan tuubiin (alempi kuva) :-D Kyllä on vaikeaa, kun pitää aina itse säätää nämä kaikki kuvaushommat!

Muutakin säätöä on ollut ilmassa, sillä poikani kaatui viime viikolla futiskentällä, ja valitteli siihen malliin kättänsä, että oli pakko lähteä Jorviin röntgeniin: onnettomuus tapahtui tietysti myöhään illalla, eli yksityislääkäri ei ollut vaihtoehto... Siellä vierähtikin sitten melkein kuusi tuntia - onneksi olin varautunut aikaisempien kokemusten perusteella ja pakannut mukaan niin eväitä kuin lukemistakin! Käsi on nyt kipsissä, vaikka loppujen lopuksi selvisi, ettei murtumaa onneksi ollutkaan, vaan vain paha venähdys ja pehmytkudosvamma; kipeä se on silti, ja tulin (noloa!) tosi huonovointiseksi kun lääkäri väänteli kipeää kättä, ja lapsen tuska oli niin selvästi nähtävissä - jokainen vanhempi varmasti tietää, miten sitä ottaisi heti lapsen kivun itselleen, jos vain suinkin voisi! Kipsi hankaloittaa arkea nyt hetken, mutta sen kyllä kestää, kun tietää, ettei sitä tarvitse pitää montaa viikkoa - selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä!

 Koiran lenkitys on nyt toistaiseksi siis vain minun ja mieheni vastuulla, joten täytyykin tästä lähteä happihyppelylle (koska mies on golfaamassa). Olen kyllä taas moneen kertaan tässä syksyn aikana ehtinyt mielessäni kiittelemään sitä, että koiran kanssa on pakko lähteä ulos, vaikka sohva olisi miten houkutteleva loppusijoituspaikka; sitten, kun on ehtinyt hetken kävelemään, alkaa taas ryhti suoristua ja hengitys kulkea, ja päivän väsymyskin valuu hartioilta pois - ilman koiraa ei olisi niin painavaa syytä lähteä, ja itseni tuntien jäisin helposti vain sisälle löhöilemään "kun on ollut niin rankka päivä". Oikeastaan ainoa asia, mikä saa minut aina yhtä riemuiten liikkeelle on ratsastus, mutta ilman omaa hevosta siihen ei ole joka päivä mahdollisuutta.


Niin että nyt on mentävä, joten heippa vaan!

P.S. Otsikko oli tietysti silmänisku Fifty Shades of Grey'lle - kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva oli niin huono, ettei elämässäni ole ollut montaa yhtä hukkaan heitettyä tuntia kuin siihen käyttämäni aika!

Bleiserin paluu

Kirjoittelin jo aikaisemmin, etten ole yli vuosikymmeneen käyttänyt bleisereitä - tai tuntenut oloani kotoisaksi niissä. Aina joskus on tullut sovitettua kivannäköisiä jakkuja, mutta jos on vähänkään rintavampi, on vaikea löytää omalle kropalle sopivaa mallia, ja siihen homma on sitten aina kaatunut. Lisäksi mulla on muutaman sentin tavallista lyhyemmät kädet, ja hihojen lyhentäminen vaatii ylempää ompelun korkeakoulututkintoa tai maksaa maltaita Helsingin ompelimoissa, joten siinä on ollut toinen oston este.

En saanut käsiäni pidennettyä, mutta sen sijaan löysin hyvän ja kohtuuhintaisen ompelijan, ja kaikki on nyt toisin! Tähän mennessä olen saanut kahden jakun (tasan ne kaksi, jotka omistan :-D) hihat ja yhden mekon helman lyhennettyä, enkä voisi olla tyytyväisempi! Muotigurut aina kohkaavat siitä, miten taitava räätäli/ompelija on naisen paras ystävä, ja tämän kokemuksen perustella olen jo samaa mieltä!

jakku By Malene Birger

t-paita Lindex

housut J. Crew

kengät Boden

Törmäsin tähän kuvan jakkuun (vierastan edellenkin bleiseri-sanaa, se maistuu pölyiselle) By Malene Birgerin* liikkeessä kesällä Tukholmassa, ja uskalsin ostaa sen, sillä se istui tosi hyvin niitä liian pitkiä hihoja lukuunottamatta ja tiesin, että uudelle bestikselleni hihat olisivat suorastaan naurettavan helppo haaste.
*lempimerkkejäni, mutta suunniteltu kaikin puolin pitkäraajaisille naisille

Ja voi kuulkaa, miten hyvältä tuntuukaan, kun päällä on ihan omien mittojen mukaan räätälöity vaate - kyllä nyt kelpaa!

Olen tässä viikon verran jo siivonnut, raivannut ja sisustanut poikani huonetta uuteen uskoon, ja projekti huipentui tänä viikonloppuna, kun maalasin aikaisemmin himmeästi sinisenhohtoisen seinän mattaharmaaksi. Huh huh, mikä projekti! Vanha telkkari lähti Sortti-asemalle (siinäpä vasta upea palvelu!), nojatuolin myin FB:n kirpparin kautta ja matto lähtee roskikseen. Tilalle tulee uusi sohva, matto, tauluja ja yövalo, ja kun kaikki on valmiina ja paikoillaan, toivon ettei huonetta edes juuri tunnista entisekseen. Varasin lelujen kierrättämistä varten pöydän Akseli-kirppikselta (samaan syssyyn perkaan taas omaakin vaatekaappia, tämä on lupaus!), ja osan tavaroista haluan viedä Hope-yhdistykselle. Lupaan kuvia heti, kun viimeisetkin yksityiskohdat on viimeistelty ja voin ylpeänä esitellä lopputuloksen!

Tämän illan osalta kaikki on kuitenkin tehty, ja palkitsin itseni [parilla] skumppalasillisella. Hyvä minä!

Pink.

Olen pitkään ihaillut Tara Jarmonin mekkoja (ja muitakin vaatteita), mutta ole löytänyt mallistosta mitään itselleni sopivaa lähinnä siksi, että mulla on liikaa sekä mahaa että rintavarustusta... Kesän korvilla törmäsin kuitenkin Stockalla tähän mekkoon sellaisella "juoksen äkkiä tästä läpi ja haen lapselle sukkia" -reissulla - silloinhan sitä aina tekee parhaat löydöt, kun ei ole mitään edes etsimässä!

 

Pikasovituksen jälkeen ostopäätös oli tehty, ja mulla on nyt kovin pinkki mekko odottamassa uusia juhlia. Se kävi jo päällä parin tunnin verran, kun olimme naapurin yo-juhlissa, ja seuraava kerta taitaa olla sunnuntaina sukulaistytön rippijuhlissa - enpä ainakaan jää seinäruusuksi tuon värisessä koltussa :-D (Se on kyllä rankasta kuvankäsittelystä huolimatta edelleen vähän liian huutavanpinkki)

 

No, pari päivää mekon ostamisen jälkeen nappasin laivan tax-freessä tämän huulipunan, jonka piti olla se melkein nude arkipunani, mutta joka olikin vahingossa vähän sähäkämpi sävy. Lähempi tarkastelu osoitti, että se käy mainiosti uuden mekon kanssa, joten nyt mulla on tätä punaa ihan kaksin kappalein valmiina kaikkia niitä tulevia juhlia varten! Samoja juhlia odottaa se uusi laukkukin, mutta toistaiseksi kalenteri näyttää vähän tyhjältä... Pitäisikö pukeutua huomenna illalliselle ihan perheen kesken vähän paremmin, jotta saan äkkiä puskettua CPW:tä alemmaksi?!

LBB (Little Black Bag) - the unboxing

Uusi iltaveskani on vihdoinkin täällä, päivän myöhässä luvatusta toimitusajasta (ei mikään kriisi, mutta kun odotin sitä niin kovasti jo eilen...). Taisin tilata nyt ekaa kertaa matchesfashion.comista, vaikka olen ihan vakkarikävijä ja erityisti verkkokaupan vaatekuvien stailausten suuri fani.

Pakkauslaatikko oli jo itsessään vallan ihastuttava, ja otankin sen ehdottomasti uusiokäyttöön samantien korulaatikoksi!

Saint Laurentin dustbag sen sijaan oli pettymys: ohutta ja halvan oloista puuvillakangasta, ja logon painatuskin oli jotenkin vähän sinne päin. Höh!

Laukku oli onneksi aivan odotusten mukainen, ja ihan oman oloinen! Huh!

Laukku on juuri sopivan kokoinen, eli mukaan mahtuu vähän enemmän kuin pelkkä luottokortti ja kännykkä. Se on silti olalla tosi kevyt ja hihnakin oli onneksi sopivan pituinen, sillä siinä ei ole säätömahdollisuutta.

Jakku Sand | farkut rag&bone | kengät Pretty Ballerinas

Se toinen Saint Laurentin vaihtoehto, jota harkitsin, oli vähintään yhtä kaunis kuin tämäkin malli, mutta se kaatui metalliseen olkahihnaan, jota jostakin syystä vierastan.

Tässä vielä tyytyväinen loppukäyttäjä (vaatteet rytyssä ja tukka sekaisin pitkän työpäivän jälkeen).

Nyt jään odottelemaan kaikenlaisia bilekutsuja ja muita juhlallisuuksia syksyyn, jotta pääsen todistelemaan itselleni kuinka fiksun ja monikäyttöisen laukun tulinkaan hankkineeksi ;-D