Kerta se on ensimmäinenkin

Mulla on muutama valttikortti, joita olen säästellyt siltä varalta, että joudun joskus "En ole koskaan"-kilpailuun**. Kahta en taida paljastaa vieläkään - ihan kaiken varalta, ymmärrättehän- mutta yksi on se, etten ole koskaan mitannut autoni renkaiden ilmanpaineita. Teoriassa olen tiennyt, miten se tapahtuu, mutta jotenkin olen aina saanut miehen keploteltua hoitamaan homman. 

Eilen sitten jouduin siihen vastenmieliseen tilanteeseen, että auton näyttöön pärähti punainen varoitusvalo, joka kehoitti tarkastamaan välittömästi rengaspaineet. Ajelin kaikessa rauhassa (eihän niitä viestejä tarvitse niin vakavasti ottaa, vai mitä?) sinne tänne, mutta sitten auto alkoi tuntumaan hieman epävakaalta ja hermostuin sen verran, että oli pakko koukata huoltsikalle. 

Ensin en meinannut saada koko ilmaletkua irti siitä pömpelistä (miksi sen rullahässäkän pitää olla niin tiukka?!) ja sitten kun olin saanut sitä riivittyä esiin tarpeeksi pitkän pätkän, päästinkin vahingossa irti ja se lähti kamalalla voimalla kelautumaan takaisin melkein kolhien kovan onnen autoani.

Kaiken lisäksi mittarista irtosi juuri kriittisellä hetkellä pieni letkunpätkäliitin, ja sen sijaan, että olisin puhaltanut ilmaa mielettömällä paineella sinne renkaaseen, puhalsin ilmaa vain suoraan asvalttiin. Siitä lähti tosi kova ääni, mutta silti kesti aika kauan tajuta, ettei homma suju ihan toivotulla tavalla. Siinä vieressä hengailevat ja partaansa nauravat taksikuskit olivat varmaan tajunneet tilanteen aika paljon aikaisemmin, mutta halusivat pitää pienen hupihetkensä sen sijaan, että olisivat tulleet auttamaan... 

No, ei ollut turha keikka, sillä yksi renkaista oli tosiaan päässyt tyhjenemään ja minä osasin! Ihan itse! Kyllä on kuulkaa hieno tunne, kun oppii uusia asioita :-)

**Se on siis se "peli", jossa voittaa jos pystyy nimeämään jonkun sellaisen asian, mitä ei ole itse koskaan tehnyt, mutta kaikki muut ovat. 

Sitten taas shoppailuasioihin: tässä Zarasta ostamani toppi, jota en ole vielä näiden helteiden vuoksi pitänyt. Enkä ole mallaillut, minkä kanssa sen yhdistäisin. Boyfriend-farkut? Kynähame? Eiköhän jotakin sopivaa löydy.

Aloitimme eilen Homeland-sarjan (Isänmaan toivot) seuraamisen Netflixin kautta: kaverit kehuivat sitä kovasti, muttemme "ehtineet" sarjan alkuun silloin, kun se alkoi Maikkarilla. Varsin kätsää, kun voi katsoa aina useamman jakson kerrallaan, jos on aikaa. Olen muutenkin muuttanut tv:n katseluani aika paljon tässä parin viime vuoden aikana, ja niin Ruutu kuin Elisa Viihteen tallenteet ovat nykyään lähes yhtä usein käytössä kuin perinteinenkin telkkari. Lapsesta nyt puhumattakaan, hän ei edes tajua, että joskus oli ihan oikeasti olemassa vain Yle ja Maikkari :-) Joo, vähän vanhaksi tuntee itsensä...