Rennon palaveripäivän asu

Tämä ei ole ihan se tyypillisin johtoryhmän
 parkkihallissa nähty pukeutumistyyli...

Vietin tänään koko päivän samassa [sinällään viihtyisässä] neukkarissa brittiläisen luovan toimistomme kanssa, ja halusin siksi ihan tarkoituksella valita päälle jotakin mahdollisimman rentoa, mukavaa ja "helposti lähestyttävää" - ihan työmielessä, tottakai ;-)

toppi Boss

farkut Nudie 

kengät Sam Edelman

Olin niin puhki puhuttuani koko päivän englantia, että oli pakko ottaa pitkät päikkärit heti kotiin päästyäni... migreenillä oli varmaan myös osuutta asiaan, mutta kyllä vieraan kielen käyttäminen pienenkin tauon jälkeen tekee aina päivästä tavallista raskaamman, vaikka olenkin käynyt koulua monta vuotta englanniksi. Ja kaiken lisäksi puhuin tai valvoin puhetta koko päivän, eli piti myös skarpata normaalia enemmän  - rankkaa sekin.

Kaikenlaista säätöä on taas ollut muutenkin, sillä mies huomasi eilen illalla, että veneemme vuotaa! Ei onneksi pahasti, mutta sen verran kuitenkin, että pakko se oli toimittaa nostettavaksi ja korjattavaksi, jotta sillä uskaltaa lähteä yhtään pidemmälle reissulle - ja meidän on tarkoitus lähteä lähes kolmeksi viikoksi saaristoon heti lomamme alussa, joten kaiken pitää olla ihan tip top ja 100% kunnossa ennen sitä. Mies siis järkkäili tuota "pikkuasiaa" ensin eilen myöhään iltaan asti (yritti itse fiksata vuotokohtaa) ja sitten tänään työkiireidensä keskellä. Onnellinen on hevoseton mies ja sitä rataa...

Minä taas olen yrittänyt pistää kotia kuosiin, sillä taloyhtiömme yhtiökokous pidetään meillä ylihuomenna, ja sopivan uteliaat naapurimme ovat aina keksineet hyviä syitä käydä kurkkaamassa jokaiseen huoneeseen - vierashuoneemme muistuttaa tällä hetkellä kyllä niin vahvasti varastoa, että taidan vain pokkana väittää, että olemme muuttaneet sen ihan tietoisesti sellaiseksi! Tai sitten jätän koiran yläkertaan portin taakse ja pyydän, että sitä ei "häirittäisi". Ei ehkä kovin uskottavaa sekään, kun tuo meidän turrimme on sellaista kovin ihmisrakasta sorttia - hulluna viuhtova häntä ja innokas vinkuminen paljastaisivat tuon juonen.

Ehkä laitan meidän kiukuttelevan esiteinin rappusille passiin - siinäpä perheemme pahin pelote! Oikeasti vähän hirvittää, mitä onkaan vielä edessä, kun nytkin jo kuohuu siihen malliin, että olen välillä aivan neuvoton. Ja kypsä. Vielä kun jaksaisi itse pysyä coolina tai suhtautua tilanteisiin huumorilla/ kärsivällisyydellä/ ymmärryksellä, mutta kyllä sitä pitkän päivän jälkeen on itselläkin pinna joskus vähän kireällä, ja siitähän ei sitten seuraa yhtään mitään muuta kuin molemminpuolista huutoa ja ragettamista, jota sitten pyydellään iltarukouksen yhteydessä anteeksi - myös molemmin puolin. Onko teillä muilla jo 11-vuotiailla samanlaiset merkit ilmassa? Lapsen ope juuri kertoi, että viides luokka on monelle myös eka murkkuvuosi, mikä oli ihan helpottava kuulla - en ole ihan yksin tuon raivoavan pellavapääni kanssa!

Nyt lapsi on jo tietysti unten mailla ja ihan itse suloisuus; edelleen niin viaton pieni lapsi nukkuesssaan. Menen nyt antamaan suukon hänen otsalleen - onneksi niitä saa hyvinä hetkinä antaa vielä päivälläkin, kunhan ei kavereiden nähden lääpi - ja menen itsekin nukkumaan. Hyvää yötä!