Teinipojan toivehuone

Poika asuu kotimme suurimassa makuuhuoneessa, ja hänen huoneensa sisustus on pysynyt lähes koskemattomana koko sen ajan, mitä olemme nykyosoitteessa asuneet, eli noin kahdeksan vuotta. Viisivuotiaalle ei aikoinaan tehty liian lapsellista sisustusta (sänkykin oli siinä vaiheessa jo Muuramen Jolla); yksi seinä maalattiin sen ajan trendien mukaisesti Tikkurilan Taika Helmiäislasyyrillä, joka antoi alla olevalle siniselle maalille ihan kivasti hohtavan pinnan, ja sitäkin jaksoi katsella kaikki nämä vuodet ihan helposti.

Huoneen suuruudessa piili myös sen heikkous, sillä sinne mahtui aivan uskomattoman paljon tavaraa, jota sinne sitten tietysti vuosien varrella kertyikin, eikä missään vaiheessa tullut sellainen fiilis, että megaraivaukselle olisi aivan akuutti tarve. Lelut asuivat rottinkoreissa näteissä pinoisssa ikkunan alla, ja pehmoleluille oli suuri säilytyskori, joka niinikään sopi silmään vallan mainiosti - ja saahan ala-asteikäisellä vielä ollakin leluja ja pehmokavereita!

Keväällä poika oli kuitenkin [tyttö]kaverinsa kanssa laatinut listaa siitä, miten hän haluaisi huonettaan muuttaa ja mitä siellä pitäisi olla:

- vanha kuvaputkitelkkari pois

- vanhat lelut pois

- kiva sohva

- iso viherkasvi

- uusia tauluja (vanhat lapselliset pois)

Ei mitenkään kohtuuttomia toiveita!

Muutama viikko sitten päätin, että nyt on pakko aloittaa huoneen muodonmuutos, jos aion saada valmista aikaiseksi ennen joulua - ja huh huh, miten sitä hommaa onkin riittänyt! Kuvaputkitelkkari lähti Sortti-asemalle ja vanha matto roskikseen (kaikki pojan kaverit olivat kuulemma aina kommentoineet sen kummallista hajua!?), ne olivat se helpoin osuus. Työläintä oli niiden kaikkien lelujen läpikäynti ja sortteeraus: risat ja huonot menivät roskiin (miten paljon krääsää meillä olikaan, ai kamala!), mutta ehjiä en jotenkin raaski heittää kaatopaikalle, vaan toivon että niillä olisi vielä jotakin käyttöarvoa. Niinpä purimme, lajittelimme, yhdistelimme ja rakensimme lukemattomia Bionicleja, Legoja ja muita ukkeleita ja rakennussarjoja. Mieheni oli niin fiksu, että hän keksi aikoinaan säilyttää ko. lelujen alkuperäiset laatikot, ja niitä löytyikin yllättävän monille - jopa rakennusohjeita oli kiitettävästi tallella! Se oli välillä ihan hauskaakin hommaa, ja monta kertaa palasimme lapsuusmuistoihin ja mm. jo edesmenneiltä isoisovanhemmilta saadun auton myötä juttelimme heistä pitkään, mikä lämmitti eritysesti omaa mieltäni. Lapsi koki joidenkin tavaoiden kohdalla selvästi luopumisen tuskaa, mutta hetken aikaa niitä pyöriteltyään totesi kuitenkin, että parempi antaa tämä jollekin lapselle, joka vielä haluaa leikkiä .

Pehmoleluista säästin joitakin [itselleni] rakkaimpia, samoin ne luetuimmat vauvakirjat ja ajetuimmat pikkuautot päätyivät samaan laatikkoon. Kaikki muu on nyt odottamassa Akselin kirpparia, mistä varasin pöydän ensi viikolle. Tämä viikko onkin sitten mennyt hinnoitteluhommissa, *huoh*

No mutta sitten siihen sisustuspuoleen: aloitin suunnittelun mittaamalla huoneen jokaisen nurkan mahdollisimman tarkkaan, minkä jälkeen tein ruutupaperille mittakaavassa olevan pohjapiirustuksen, jonka päälle mallailin erilaisia huonekalu- ja järjestysvaihtoehtoja. Tein siis myös kaikista huonekaluista saman mittakaavan mukaan irtolaput, joita sijoitellessa oli helppo hahmottaa minkälainen järjestys olisi toimivin - ja toden totta kävikin niin, että alunperin suunnittelemani kalustus tukki huoneen, ja jouduin karsimaan mm. sohvapöydän alkuperäiseltä listalta. Onneksi en ollut ehtinyt tilaamaan alkuinnostuksissani kaikkea heti, kuten joskus on saattanut olla tapana :-)

En tajunnut ottaa vanhasta huoneesta juurikaan kuvia, joten kunnon ennen ja jälkeen -kavalkadia tästä ei saada. Tässä kuvassa näkyy kuitenkin se hohtoseinä :-)

Ensitöikseni maalasin samaisen seinän: mittavan valintaprosessin jälkeen (muistin ohi kävellessäni työkaveri maininneen, että Clas Ohlsonilla on nykyään sisustusmaaleja) päädyin CO:n kauniinsävyiseen harmaaseen, ja kahden maalikerroksen jälkeen huone oli jo aivan erinäköinen!

Tilasin maton, seinälampun ja a-julisteen Ellokselta nekin aika sattumalta, sillä sieltä tullut newsletter tarjouksineen yhdistettynä erinäisten bloggaajien suositteluihin riitti helposti kääntämään vaa'ankielen heidän puoleensa, vaikken olekaan aikaisemmin ollut asiakas. Miinusta tulee todella pitkistä toimitusajoista - olen niin tottunut siihen, ettei uusia hankintoja tarvitse odottaa viikkoa kauempaa, mutta näiden kanssa meni reilusti yli kaksikin. Juliste oli vähän taittunut kuljetuksessa, mutten jaksanut reklamoida asiasta, vaan toivon sen suoristuvan kehysten puristuksissa. Matto näyttää kivalta, mutta on paljon ohuempi kuin olin ajatellut; sen hinta jäi kuitenkin reilusti alle satasen, mikä tuntuu teinipojan huoneeseen ihan fiksulta valinnalta, joten sekin sai jäädä. Valaisimeen olin ja olen oikeinkin tyytyväinen.

AARRGGHH noita johtoja!!

 

Tässä näkyy vielä vanha taulu - joka ehkä palaakin tuohon, jolloin mustakehyksiset taulut siirtyisivät harmaalle seinälle.

Ihan kaikkea en halunnut laittaa vaihtoon, ja niinpä huoneeseen jäi isoisovanhemmilta perittyinä pöytälevy (uudet jalat Ikeasta) sekä sängyn vieressä yöpöpöydän virkaa toimittavat Muuramen laatikostot; niissä näkyy jo eletty elämä, mutta tykkään niistä juuri siksi (vierashuoneessa olisi ollut tarjolla myös uudenkarheat Ikean Malm-laatikostot). Lisäksi alle vuosi sitten hankittu runkopatja sai vain uuden, mustan päällisen - se muuten muutti sängyn ilmettä todella paljon!

Telkkaria tai pleikkaa huoneessa ei toistaiseksi ole, mutta tietokoneen näyttöä voi käyttää siihenkin tarkoitukseen, jos niin haluaa - toistaiseksi sen perään ei ole kyselty, eikä sitä ole siksi aktivoitu. Eivätpä nuo juuri pleikkaa pelaakaan, vaan joko kännykkä- tai tietokonepelejä...

Ai niin, sohva vielä: olin ajatellut ostaa vuodesohvan, mutta en tähän hätään ja budjettiin löytänyt sopivaa: halvat näyttivät...no, halvoilta ja kalliimpia en taas raaskinut riskeerata teinin valtakuntaan. Päädyin siis ihan tavalliseen sohvaan, Ikeasta tietysti. Tunnin sadattelun kokoamisen jälkeen sohva oli koossa ja olen siihen varsin tyytyväinen!

Hmm....ehkä pari sisustustyynyä mahtuisi vielä sohvalle?!

Nyt lukaali on siis viittä vaille valmis! Olen itse kovin iloinen aikaansaannoksestani (ja ylpeä sitkeydestäni), ja poika näyttää myös viihtyvän siellä mainiosti kavereiden kanssa.

Taulut eivät ole vielä lopullisilla paikoillaan, ja kattolamppu pitäisi vaihtaa, sillä vaikka tuo Normann Copenhagenin Norm -valaisin olisi edelleen erittäin käypä muotokielensä puolesta, on se kellastunut ikävästi, eikä sitä taida saada valkaistua enää millään :-( Lisäksi sohvan vieressä näkyvä jalkalamppukin on vain placeholder, sillä tuo on ikivanha ja vähän risa, eli sekin pitää korvata - vaan mikäpäs sen mukavampaa, tykkään lampuista tosi paljon! Palaan siis valaisinprojektiin vielä erikseen, se on enää pieni detsku tässä kaikessa.

Ai niin, parasta koko uudistuksessa oli pojan mielestä se, että koira saa luvan kanssa olla uudella sohvalla, ja siitä heidät löytääkin usein iltapäivisin köllöttelemästä.