100 Päivää100 Naista (2)

Kerroin jonkin aikaa sitten Vichyn 100 päivää 100 naista -kampanjasta, jonka koehenkilönä olen nyt toiminut parisen kuukautta. Homma meni siis niin, että tein netissä ihoanalyysin, jossa sain itse määrittää, mihin ongelmiin haasteisiin halusin muutosta. Ja kukapa sitä ei haluaisi hehkuvan nuorekasta ihoa - vai mitä te muka olisitte valinneet?!

Sen perusteella Vichyn ystävällinen väki kasasi minulle sopivat tuotteet ja sain näin mahtavan paketin:

Kuten näkyy, Idéalia-sarja on varsin runsaasti edustettuna ja se onkin aivan huippu! Oikealla yläkulmassa näkyvä seerumi on yksi suosikkituotteistani, ja olenkin käyttänyt sitä niin avokätisesti, että jouduin pyytämään jo täydennystä. Seerumi on helppo levittää ja imeytyy nopeasti, mutta tuntuu toisaalta myös niin runsaalta, etten ole läheskään joka päivä käyttänyt enää päivävoidetta sen päällä.

Idéalia Life Serum on kehitetty torjumaan erityisesti elämäntapojen ja elinympäristön aiheuttamaa ihon ikääntymistä, johon vaikuttavat mm. stressi, rasvainen ja epäsäännöllinen ruokavalio, tupakointi, UV-säteily ja saasteet.

Vaikuttavat aineet: LHA:n ja LR2412:n ainutlaatuinen yhdistelmä.

Ihoa vahvistava seerumi tekee välittömästi ihosta heleän muuttaen sen sävyn tasaisemmaksi. Väsymyksen merkit vähenevät ja ihohuokoset pienenevät. Iho tuntuu sileämmältä ja näyttää nuorekkaammalta ja säteilevämmältä.

Toinen erityisen positiivinen yllättäjä on ollut saman sarjan BB-voide: kerrankin löytyi tarpeeksi vaalea sävy - ja olen kuulkaa kokeillut yhden jos toisenkin kilpailevan tuotteen! Voiteessa on myös SPF 25, mikä on tosi iso plussa (ja muissa tuotteissa jonkinmoinen miinus). Olen käyttänyt BB-voidetta lähinnä viikonloppuisin, sillä töihin olen niin tottunut laittamaan meikkivoiteen, etten osaa siitä tavasta ihan helpolla luopua. 

Muistakin tuotteista riittää vielä kerrottavaa ja hehkutettavaa, mutta jatkan aiheesta myöhemmin. Tällä välin voit lukea kommenttejani (ja 99 muun naisen) täältä -samassa paikassa voit myös tehdä oman, ilmaisen ihoanalyysisi ja aloittaa matkan kohti ihanneihoasi.

Turun tuliaiset

Turun miniloma oli - ihan odotusteni mukaisesti - erittäin onnistunut. Meillä oli fantastiset näköalapaikat The Voice of Finlandin katsomossa, ja tunnelma oli ihan kirjaimellisesesti käsinkosketeltava; etenkin naiskilpailijat olivat aivan huippuja, vaikka harmittaakin että Maya Kurki tippui. Eräs pikkutyttö muuten sekoitti minut häneen viime viikolla kaupassa, enkä voisi olla enemmän imarreltu siitä ajatuksesta, että meissä olisi edes vähän samaa näköä - Elastinenhan kuvaili häntä kisan kuohkeimmaksi minkiksi! Multa oli lisäksi mennyt ihan ohi (kerrottiinko sitä edes etukäteen?), että Cheek ja Diandra vetävät yhteissetin, ja sekin oli aivan huippu.

Ohjelma kesti kymmeneen asti, ja tuli vähän kiire ehtiä 22:30 pöytävaraukseemme Di Trevissä - jota muuten suosittelen todella lämpimästi. Söimme cavan siivittämänä tapaslankun ja lisäksi vielä perunat, nam nam! Ainoa valituksenaiheemme oli se, ettei kukaan tullut varoittamaan meitä valomerkistä, sillä olisin vielä niin kovin mielelläni ottanut kolmannen cavan ihan siinä samassa paikassa. Nyt oli sitten pakko jatkaa matkaa eteenpäin...

Ai niin, otettiinhan me mojitotkin :-)

Olimme ajatelleet poiketa Apollossa, joka on kuulemma TVOF:n virallinen jatkomesta (Axl Smith olisi ollut DJ:nä), mutta siinä vaiheessa kävelymatka Humalistonkadulle "asti" ei houkutellut enää ollenkaan. Oli kamala virhe mennä Hamburger Börsin aulabaariin iltamyssylle, en sano enempää.

Kiertelimme aamupäivän Turun putiikkeja ristiin rastiin - ja päädyimme hieman mukavuudenhaluisesti uudestaan Di Treviin lounaalle (pizzakin oli aivan mainio). Jotenkin siinä aika kului niin nopeasti, ettemme ehtineet Sisustuksen Koodiin ollenkaan, mikä oli kyllä tosi harmi, sillä sieltä löytyy aina vaikka mitä kivaa - jollei ostettavaa, niin vähintään hypisteltävää ja ihasteltavaa.

Ostokseni jäivät ihan surullisen laihoiksi, vaikka olin mukamas niin tosimielessä liikenteessä. Kuvan Edbladin rannekoru oli ainoa isompi ostos itselleni - eivätkä ne Zaran bokserit pojalle nyt niin päätähuimaavan erityiset olleet nekään... Olen selkeästi nykyään paljon taitavampi nettishoppaaja kuin mitä olen IRL!

Tärkeintä on kuitenkin se, että hauskaa oli ja saimme maailmaa parannettua tosi paljon :-) Tuntui ihan hassulta tulla kotiin lauantai-iltaa viettämään, sillä 24h reissu tuntui ainakin tuplat pidemmältä. Nyt vain seuraavaa reissua suunnittelemaan - viikonlopussahan ehtii vaikka mitä!

Minilomalle

Tämä kuva on jo viime kesältä, mutta kuvaa kuitenkin hyvin hetki hetkeltä nousevaa juhlafiilistäni, sillä ihan kohta pistän viimeiset mailit maailmalle, lyön koneen kiinni ja suuntaan ystäväni kanssa kohti kaunista Turkua. (ei ironiaa)

Ohjelmassa on The Voice of Finland Logomossa, pari drinksua ja dinner paikassa X (eihän meillä mitään varausta ole, tuurilla vedetään!), pitkät/ pitkähköt yöunet hotellissa, shoppailua, lounasta, kahvittelua ja paljon juoruilua ja maailmanparannusta. Eikö kuulostakin aika hyvältä?!

Kuten postaustahdistani on varmaan voinut päätellä, on tämä viikko ollut taas aikamoista pyöritystä. Aamu alkoi kaiken lisäksi todella sitkeällä migreenillä, ja hetken jo pelkäsin, ettei koko minilomasta tulisi yhtään mitään, mutta onneksi on hyvät lääkkeet ja ilmainen kahvi: niiden voimalla olen taas pinnistelemässä kohti parempaa oloa ja voimia. Ja kuin parahiksi radiosta alkoi juuri soimaan Pharrell Williamsin Happy :-D

Mahtavaa viikonloppua teillekin!
(Uskaltaisin luvata tekstiä ja kuvia Turun hankinnoista viimeistään sunnuntaina.)

Tuskainen päivä

Kirjoittelin joskus viime syksynä siitä, että pojallemme on tulossa hammasraudat; kävimme kevään aikana hammaslääkärissä lukuisia kertoja ja hampaista otettiin useammat muotit (vai valokset?) - tarkkaa työtä! Viikko sitten jo kuvittelin, että nyt me ne saamme (tai siis oikeastaan hän saa), mutta vielä tsekattiin kertaalleen, että oli tehty kaikki oikein ja että kasvava suu oli kaikin puolin valmis. Valitettavasti sitä viime viikon käyntiä varten oli jo ladattu niin suuret odotukset ja jännitys, että sitä seuraavat päivät menivät hurjien spekulaatioiden ja itkunpuuskien säestäminä. Pahinta oli meidän molempien mielestä se, että hammaslääkäri kertoi, että raudat tulisivat vaikeuttamaan ainakin väliaikaisesti lapsen puhetta - voitte vain kuvitella, miten vaikealta se tuntuu lapsesta, joka on läpikäynyt monivuotisen ja intensiivisen puheterapian oppiakseen puhumaan selvästi! Ja miten äidin sydäntä särkee ajatella lasta taas sen saman tuskan edessä, vaikka sen kaiken piti olla jo takana päin.

Yritin rohkaista poikaa kertomaan kavereilleen etukäteen, että on saamassa raudat, mutta sen ääneen sanominen oli vain aivan mahdotonta; lopuksi sitten mies sanoi asian ohimennen sivulausessa kavereiden ollessa meillä tyyliin "me taidetaan syödä pizzaa tänään ja XX saa maaanantaina hammasraudat".

Massakustomotoitu hammasrauta: lapsi sai valita pohjavärin,
hileiden sävyn sekä tuon kuvion. Aika mageeta!

Viikko siis kärsittiin jännitystä ja henkistä kipua, ja vihdoin eilen nämä "pirun keksinnöt" (lasta lainatakseni) sitten aseteltiin paikoilleen. Niin viattoman näköiset, mutta ulkonäkö pettää!

Rautojen laittaminen oli yllättävän vaikeaa puuhaa, ja se sattui hampaisiin. Pois ottaminen sattui myös ja silloinkin teki kipeää, kun raudat olivat suussa. Jokainen äiti tietää tai osaa kuvitella sen ahdistuksen ja avuttomuuden tunteen, kun normaalisti reipas lapsi nyyhkyttää "äiti, mua sattuu niin paljon", eikä voi tehdä muuta kuin halata oikein kovaa. Ja antaa särkylääkettä vaikka sitten plasebovaikutuksen aikaansaamiseksi. Ja lähettää lapsen kouluun sydän syrjällään toivoen, ettei kukaan kiusaa äkillisesti puhjenneen ÄSH-vian takia - paitsi että kun lapsi vannoo puhuvansa seuraavan kerran julkisesti vasta kun puolentoista vuoden hoitojakso on ohi, on äidillä pari muutakin huolenaihetta...

No, se eka koulupäivä sujui kuitenkin (olin varoittanut opettajia tilanteesta), ja unikin tuli viimeisen väsyitkun jälkeen - meille molemmille. Ja aamulla oli onneksi jo paljon parempi fiilis: raudat sujahtavat paikoilleen kerta kerralta paremmin ja kouluunkin oli helpompi lähteä. Nyt illalla lapsi jo totesi, että pari vuotta sitten murtunut käsi, leikkaus ja kuuden viikon kipsi olivat sittenkin pahempi juttu. Huh! Ehkä tästä selvitään, kuten aika moni muukin perhe on selvinnyt. Ja, kuten aikoinaan puheterapiankin kohdalla, olen todella otettu siitä, miten perusteellista ja asiantuntevaa hoitoa saamme vastineeksi verorahoillemme.

Sain myös hetken lohdutuksen Ninan vinkkaamasta ystävämyynnistä, jossa poikkesin eilen pikaisesti mutta tehokkaasti. Viisi minuuttia ja viisi huivia.

Pari huivia annan lahjaksi (etummainen ja pinkki tähtihuivi), mutta loput olivat sitten omaan käyttöön. Myönnän ostaneeni pahaan olooni, eikä se kamalan hyvin eilen toiminut, mutta onneksi tein kuitenkin hyviä valintoja ja huivit olivat vielä tänäänkin mieluisia :-)

Loppuviikon pitäisi olla vähän helpompi, ja torstaina on jopa esteratsastustunti, mikä on aina yhtä hienoa - ja vähän jännää.