16.8.2014

Musta on tullut urheiluhullu

Sain kuin sainkin itseni pakotettua motivoitua jumppaan/ kuntopiiriin viime viikolla - ja pääsin tuskin kävelemään, saati sitten vessanpytylle sitä seuraavat kolme päivää. Mutta sattui silleen hyvällä tavalla :-)

Tein jumpassa pari huomiota varusteisiini liittyen: vanhat, joskus niin kivat ja state-of-the-art tossuni eivät tuntuneetkaan enää jalassa oikein hyvältä, ja lisäksi puolipitkät juoksutrikoot olivat aivan daijun näköiset, olisi pitänyt olla katu-uskottavat, kasarihenkiset shortsit - kaikilla nuoremmillakin oli. Olen katsellut ja ihastellut shortseja aikaisemminkin juoksijoiden jalassa, ja miettinyt että ne ovat varmasti mukavin mahdollinen vaihtoehto kuumemmilla keleillä - jolloin en kylläkään itse jaksa juosta, mutta siis noin teoriassa. 

Ja koska olen nyt selvästi aloittanut syksyn liikuntakauden aivan uskomattomalla sykkeellä liikkuen juuri siellä urheiluhulluuden rajamailla, pidin aivan oikeutettuna käydä  päivittämässä liikuntavarusteita myös tähän päivään.

Stadiumin myyjä varmaan piti mua vähän eri tavalla hulluna, sillä sovitin ensin kokoa 39 kahdesta eri mallista, ja molemmat olivat minulle liian suuret. Kävi niin sääliksi myyjää, joka joutui hakemaan mulle uudet koot, että selitin kovasti, miten mun jalka on kyllä normaalisti kolmeysi ja onpas tämä nyt ihan ihmejuttu, kun eivät nuo Niketkaan yleensä edes istu jalkaani (silti olin halunnut sovittaa nimenomaan niitä, koska ne olivat parhaimman näköiset). Huomasin kyllä, että hän vilkuili siinä lattialla möllöttäviä kenkiäni pari kertaa, mutta ajattelin että uudenkarheat Birkenstockini olivat kiinnittäneet hänen huomionsa - ovathan ne aika kivat!

Oikea syy taisi kuitenkin olla aivan joku muu, sillä myös Birkut ovat poikkeuksellisesti pienempää kokoa, minkä sokeakin huomaisi...

No, taivastelin myös sitä, miten tulinkaan valinneeksi sekä kengät että shortsit tuollaisen kirkkaan pinkin värisinä, kun ei ollut tarkoitus olla niin matchy-matchy, ja että ylipäätänsä tulin valinneeksi juuri tuon värin - pois se minusta, että jotenkin yrittäisin liikaa tai edes miettisin tuollaisia asioita, kun on kuitenkin kyse liikunnasta!. En sitten itse tajunnut, että myös toppini oli ihan tismalleen saman sävyinen - myyjältä se ei varmaan jäänyt huomaamatta, kun roikotin sekä shortseja että kenkiä suoraan pinkkiin verhoutuneen yläkroppani edessä :-O

Nautin muuten tällä hetkellä varsin poikkeuksellisesta tilanteesta, sillä olen aivan yksin kotona! Poika lähti kaverinsa mökille koko viikonlopuksi, ja mies lähti Kytäjälle asti golfaamaan, joten olen saanut löhöillä ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni koko päivän - ja sitä olen totta totisesti tehnytkin tuota ostosreissua lukuunottamatta! En ole laittanut ruokaa (join smoothien ja söin pari palaa Tobleronia, tulee niistäkin kaloreita), mutta juonut kahvia sitäkin enemmän ja kohta voisin korkata Kung Fu Girlin samalla kun katson boksilta jonkun ällöromanttisen leffan. Mutta sitä ennen pienet päikkärit, sillä johan tässä jo ramaiseekin - jotenkin tuo liikuntakamojen hankinta vei kaikki mehut :-) 

Oikein upeaa lauantaita teillekin, minä jatkan hulluttelua täällä päässä!

14 kommenttia:

  1. Itse sain raahattua itseni eilen illalla kuntosalille. Kädet ovat vähän kipeät, jalkoja olisi näköjään voinut rääkätä isommilla painoilla. Ja juoksemaan opettelen kyllä matolla. Säädän sen nopeuden sopivan hitaaksi, että jaksan pidempään. Mulla karkaa ulkona juostessa vauhti ihan liian kovaksi ja sitten naama punaisena puuskutetaan.
    Ihanan pirteät jumppavermeet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, tästä tämä uusi liikunnallinen elämä lähtee!

      Hiljaa juokseminen on muuten yllättävän vaikeaa, tai ainakin sykkeen matalalla pitäminen. Mun juoksulenkki tänään oli osaksi myös kävelyä, niin olematon kunto mulla on tällä hetkellä :-(

      Poista
  2. I feel you sister! Täälläkin viimeviikkosten salireissujen jäljiltä melkoisen kolottavat lihakset, varsinkin tuo pöntölle istahtaminen tuottaa aikamoisen irvistyksen :)
    Voi vitsit, mäkin haluun uusia treenivaatteita - pinkki on pop!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noista uusista treenikamoista saa ainakin hetkeksi hyvät kicksit, pakko myöntää :-D

      Poista
  3. Voi näitä sun juttuja :D Mutta hei on ihan totta, että urheilukamojen hankinta voi olla oikeesti jopa työläämpää kuin itse urheilu, joten rentoudu nyt hyvällä omallatunnolla. Ehkäpä muutama pala lisää Tobleronea ? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihdoin Tobleronen cavaan, rentoutti kivasti :-) Mutta nyt saan sitten hutkia golfkentällä pari kertaa kiivaammin, jotta saan nekin sokerit/kalorit nollattua...(tai siis teoriassa, oikeasti syön varmaan munkin ennen kierrosta :-D)

      Poista
  4. Shortsit on mukavat juostessa varsinkin helteissä. Pinkki on hyvä ja pirtsakka väri treenivaatteissa - mulla itselläni on aina kauhea värien sekamelska päällä kun lähden juoksemaan, lippiksestä tossuihin mikään ei mätsää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei multakaan löydy enää mitään noiden kanssa sopivia yläosia - paitsi tietty mustat topit, onhan niitä muutama :-) Mutta ehkä pitäisi vain olla edes yrittämättä, ja vetää pokkana se limenvihreä yläosa noiden kaveriksi!

      Poista
  5. Ihanat ostokset, niin kauniin kivan väriset! Piristää varmasti lenkkeillä tuollaisissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten sitä piristystä tarvitsee pystyäkseen ylipäätänsä lähtemään sinne treeneihin (tai siis omalla kohdallani...). Täytyy ensi kerralla vilkuilla jalkoja ja hakea noista väreistä hyvää energiaa - ja nyt kyllä puhun aivan itseäni pussiin, sillä muistin juuri, että juoksukenkäni ovat myös pinkit :-O

      Poista
  6. Olen saanut itseä niskasta kiinni ja jaksanut nyt jo melkein kuukauden urheilla taas säännöllisesti ja joutunut jopa parantamaan ruokavaliota... Ikä ei tule yksin. Jaksaa, jaksaa :)
    Ja ihanan kuuloinen suunnitelma viikonlopulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä, mä yritän rämpiä perässä :- ) Jaksaa, jaksaa!

      Poista
  7. Ihaillen luen kaikkia innokkaita urheilukommentteja. Kun ikää on 48v plakkarissa ,niin silloin se tytöt vasta totuus iskee(ja kovaa). Edellisenä iltana nautiskeltu siideri ja Toblerone löytyy navan ympäriltä kirjaimellisesti. Housut ja hameet puristaa ja joutuu nöyrtymään vaatekaupassa seuraavaan kokoon. Peilistä kurkistaa taas muutaman sentin lyhyemmän kaulan omaava oman äitinsä peilikuva. Milloin tama kaikki tapahtui?
    Niin vaan marssin minäkin lenkkariostoksille ja nyt on orjallisesti noudatettu Porin juoksukoulua 5vkon ajan. Tuloksia jo näkyy ja viime vkonloppuna JUOKSIN yhteen mittaan 5km. Sellaista ei ole tapahtunut sitten nuoruusvuosien. Jotain on yritettävä, periksi en anna!
    Jaksaa, jaksaa! Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, minäkin alan muistuttamaan äitiäni päivä päivältä yhä enemmän! Ei sillä, että hänessä olisi millään muotoa mitään vikaa, mutta kun....no, äiti on Äiti!

      Ihan mahtavaa, että ole sinnikkäästi pitänyt pintasi tuon juoksemisen kanssa - kohta huitaiset jo kympin ihan kevyesti aamupuhteiksi :-) Voi, kun itsekin taas löytäisin sen juoksemisen ilon: launtain lyhyt lenkki oli aivan kamalaa puurtamista, mutta pakko on itsekin tsempata!

      Jaksaa, jaksaa!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...