19.8.2014

Päivän asu ja perusvirheitä

Aloitetaan päivän asulla, joka on - kuten kuvasta selvästi näkyy - kuvattu vasta työpäivän jälkeen (perusvirhe 1). Mutta vähän siistimpää työasua nyt tarjolla taas, kun piti käydä pönöttämässä johtoryhmien tuloskatselmuksessa ja alunperin ajattelemani risat farkut ja rento toppi -yhdistelmä ei tuntunutkaan aamulla enää oikein hyvältä idealta...

neule ja housut Tiger of Sweden
kengät Zinda
huivi Beck Söndergaard
laukku Reed Krakoff

Nuo housut olisin kyllä voinut myydä kirppiksellä pois, sillä vaikka ne ovat mielestäni ihan kivat (ja paljon hienommat sileinä, uskokaa pois!), tulee ne vetäistyä jalkaan ehkä pari kertaa vuodessa. Sillä suoritustasolla ei pitäisi saada paikkaa meikäläisen garderoobista, joka ei kuitenkaan ole kooltaan ihan täysin ääretön .

Nykistä ostettu laukku oli sen sijaan oikein nappivalinta, sillä se on juuri niin tilava kuin mitä tarvitsinkin (olen mm. luopunut erillisestä läppärilaukusta), ja olenpa jo pari kertaa napannut sen sivutaskusta erillisen pienen clutchin mukaan, jotta ei ole tarvinnut raahata koko veskaa mukaan vaikka lounaalle. Erittäin kätsää!

Tein sen toisen perusvirheen viikko sitten, kun toivoin, että poikani ei jäisi tänä syksynä täysin ilman harrastuksia. Hän nimittäin ilmoitti aikovansa aloittaa jalkapallon! Siis eikös jalkapallossa ole treeniajat joskus jumalattoman aikaisin sunnuntaiaamuisin ja marraskuulle asti ulkokentillä? Minustako jalkapallomutsi? Olen tähän asti toki kuskannut lasta erilaisiin treeneihin ja seurannutkin harkkoja, mutta lajit ovat kaikki olleeet siistejä sisäpelejä, joista olen päässyt nauttimaan lämpimissä sisätiloissa: uinti, tennis, parkour, salibandy... Tässä se taas nähdään: varo mitä toivot, koska se voi vaikka toteutua!

Onneksi myös toiveeni saada viettää enemmän aikaa ystävieni kanssa toteutuu tänä iltana, koska lähden ihan kohta sushille ja skumpalle kolmen mitä hauskimman, hurmaavimman, fiksuimman ja ihanimman tyypin kanssa; tutustuimme aikoinaan ekoja lapsiamme odottaessamme, ja ystävyytemme on siis jatkunut jo yli vuosikymmenen. Aikuisiällä ei välttämättä enää osaa/ehdi/viitsi solmia uusia ystävyyssuhteita samalla tavalla tai ainakaan yhtä nopeasti kuin nuorempana, joten olen erittäin kiitollinen siitä, että joku sattuma sai juuri meidät neljä kohtaamaan aikoinaan ja että onnistuimme pitämään yhteyttä, joskus tiiviimmin, ja joskus harvemmin, mutta kuitenkin. Puhumme varmasti lapsistamme, kuten aina, mutta tiedän jo nyt, että juttua riittää kaikesta muustakin - ja siinäpä varmasti selitys sille, että meistä tuli nimenomaan ystäviä, eikä vain hyvänpäiväntuttuja, sillä ihan pelkästään samanikäisten lasten vanhempana olo ei olisi riittänyt pitämään meitä koossa näin montaa vuotta. Kippis siis ystäville, uusille ja vanhoille!

8 kommenttia:

  1. Kiva asu. Mulla on kans muutama vaate, jotka on ihan kivoja, mutta ne päätyy turhan harvoin päälle. Kauluspaidoista voisin hyvinkin karsia ainakin puolet.
    Tsemppiä fudisäidille ja hauskaa ystävädeittiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on enää yksi kauluspaita, jota pidän kaapissa jonkun pakollisen kauluspaitaeventin varalta - mikä se sitten voisi olla, sitä en tiedä itsekään.

      Ja kiitos, ystävien kanssa oli tosi kivaa (fudis alkaa toden teolla vasta myöhemmin...)!

      Poista
  2. Kaunis asu ja tuo ystävyys juttu on niin totta. Aikuisena sitä on erikseen kaverit ja ystävät. Ystävyys on pidempiaikaista, se ei synny hetkessä vaan sen kypsyminen vaatii joskus vuosia jaluottamusta.
    Ihanaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinä osaat selvästi myös pitää ystäviäsi arvossa, koska kirjoitat heistä niin kauniisti.
      Ja kiitos samoin sinulle hienoa loppuviikkoa!

      Poista
  3. Kiva asu - ja laukku on upea! Ja niitä liian harvoin päälle päätyviä ihan kivoja vaatteita löytyy täältäkin riittämiin. Mutta jos kuitenkin tarvitsee...
    Tsemppiä futismammalle - minulta olisi varmaan menneet ne vähäisetkin hermot, jos meidän muksut aikoinaan olisivat ulkoliikuntaa harrastaneet;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katso mun kommentti yllä annulle siihen ainokaiseen kauluspaitaani liittyen: jos sitä _joskus_ tarvitsee :-O Onneksi suurin osa vaatteista on - etenkin taannoisen kirppiskeikan jälkeen - ihan aktiivikäytössä, ja siihen pitäisi tietysti pyrkiäkin.

      Tulen tarvitsemaan futismutsitsemppejä vielä moneen otteeseen, *huoh*!

      Poista
  4. Hihii, soccer-mom!

    Ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Minusta ihan parasta omien sydänystävieni kanssa on se, että vaikka aikaa edellisestä tapaamisesta olisikin (luvattoman) kauan, juttu jatkuu ihan kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan noin, ja juttua riitti helposti useammaksi tunniksi - harmi vain, että oli arki-ilta, ja alkoi jossakin vaiheessa väsymys painamaan silmiä :-(

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...