Hamam -tunnelmaa [veneeseen]

Vietin aamupäivän Lapsimessuilla seuraten ihanan, superlahjakkaan kummityttöni tanssikisoja. Siinä sivussa poikkesin myös muissa expo-halleissa, ja vaikka suurin osa tarjonnasta oli suunnattu pikkulapsiperheille, satuin onneksi kävelemään myös näiden  Linan ihanien hamam-pyyhkeiden ohi. Ihastelin vastaavia pyyhkeitä jo Istanbulin matkallamme, mutta silloin ne jäivät ostamatta - ja asia jäi kaivelemaan, sillä olisi todellakin pitänyt satsata jo silloin! 

Valikoimista löytyi kätsästi kolme vähän erilaista, mutta kuitenkin toisiinsa sopivaa kuosia - jokaiselle omansa, mutta "sopivat" kuitenkin rinnatusten kuivaamaan :-)

Hankin hamamit nimenomaan veneilyä silmällä pitäen: en ekana vuonna tajunnut, että veneilijöiden pyyhkeet kuivatetaan yleensä ulkona, kaikkien katseiden alla. Minä olin päinvastoin valinnut mukaan sellaisia vähän vanhempia ja huonompia pyyhkeitä, ja häpesin sitten koko kesän ajan, kun riemunkirjavat ja virttyneet pyyhkeemme lepattivat joka satamassa koko kansan nähtävillä. Tokana kesänä osasin sitten jo varautua paremmin pakkaamalla uuden uutukaiset, ylellisen paksut froteepyyhkeet - jotka sitten taas veivät aivan liikaa tilaa, veneessä kun kaikki tilaa säästävä ja tiiviisti pakkautuva on kovinkin arvokasta. Toivotaan siis, että kolmas kerta sanoisi toden ja että nämä hamamit olisivat nyt se oikea ratkaisu - näille kyllä löytyy joka tapauksessa käyttöä ihan kotioloissakin, joten satsaus ei varmasti mennyt hukkaan!

Nämä pyyhkeet on valmistettu hamamien luvatussa maassa, Turkissa, josta Linan omistaja itse tuo ne maahan. Erityisen kätsät niistä tekee nopea kuivumisaika, mikä on kaikissa retkeilyolosuhteissa kovin arvostettava asia. Lisäksi tykkään näiden ulkonäöstä kovasti - ja otankin tietysti pyyhkeet koekäyttöön kevään aikana täällä kotioloissa, ihan vain varmistaakseni niiden laadun ja toimivuuden :-)

Juuri nyt on muutenkin vaikea uskoa veneilykauden joskus alkavan, sillä ulkona on taas kylmää, harmaata ja sateista. Onneksi vuokraponini on maneestallilla - ja silti ajatus sinne raahautumisesta tuntuu tästä sohvalta käsin vähän vaikealta...kertaakaan ei ole kuitenkaan harmittanut enää siinä vaiheessa, kun astun boksiin sisään, joten ei tässä mitään hätää ole (ja iltahan on vielä nuori :-D). Koira pitää ensin lenkittää tuolla ihan oikeassa ulkoilmassa, joten ei muuta kuin Rukkaa niskaan meille molemmille ja [tihku]sadetta uhmaamaan!