Mikä ihmeen taika suvivirressä oikein on? Vai pystyykö joku muka kuuntelemaan (saati laulamaan) sen ilman, että edes pieni kyynel tirahtaa silmäkulmaan? Itselläni pitäisi olla jättiarskat kasvoilla koulun juhlasalissakin, niin paljon aina liikutun kun lasten kirkkaat ja heleät äänet aloittavat noilla otsikon sanoilla, ja näin kävi tänäänkin - en tosin ollut ainoa, sillä näin monen pyyhkivän "huomaamattomasti" silmiään säkeiden välissä :-)
Taidan olla joka vuosi aina hieman edellistä vuotta haikeampi kouluvuoden päättyessä, sillä tuntuu siltä, että aika alkaa juoksemaan yhä nopeammin ja nopeammin. Lapseni on vielä pieni, oma villapääni, mutta samalla koko ajan kohti (esi)teini-ikää kallistuva ja joka yö senttejä kasvava miehenalku, joka ei enää oikein mahdu äitinsä syliin.
Eikö olekin höpsöä nyt jo vähäsen surra sitä, että kymmenen vuoden päästä hän muuttaa kotoa pois?
Tosin vielä pari vuotta sitten uhkasin lähteä armeijaan hänen mukaansa, kun omatoiminen ruoan pilkkominen oli niin hakusessa, joten onhan tässä vielä sekin mahdollisuus olemassa :-)
Kevätjuhla oli siis ihana ja liikuttava tapahtuma, kuten aina, ja ihan kohta koko kylän lapsukaiset saavat todistukset kouraansa (jääkaapin oveen) ja kirmaavat kesälaitureille ja -rannoille melkein kolmeksi kuukaudeksi - he onnelliset!
Meidän lapsemme ei tosin ihan vielä pääse nauttimaan täydestä vapaudesta, sillä seuraavat viikot hän joutuu/ saa viettää erilaisilla leireillä, kunnes meidän vanhempienkin lomat alkavat. On tennistä, golfia, yleistä liikuntaa - vain taide puuttuu (sitä ei ollut lähikulmilla tarjolla). Ei ole halpaa lomaa olemassakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!