Koira katosi äsken johonkin, ja kun lähdin etsimään sitä pihalta, huomasin että sinne oli tupsahtanut tällaisia kauniita sinisiä kukelmia (ei hajuakaan, mitä mahtavat olla):
Mutta apua, onko siellä seassa nokkosia?! Niitä onkin kiva kitkeä pois!
Isä ja poika lähtivät ostamaan (nuoremmalle) skeittilautaa; minä varaudun jo henkisesti luunmurtumiin, koska niistä on jo valitettavasti enemmänkin kokemusta. Mutta en kai voi pitää lasta pumpulissa loppuikäänsä, vaikka mieli tekisikin - vaikeaa tämä vanhempana oleminen ja "fiksujen" päätösten tekeminen jo tässä vaiheessa, tulevista vuosista puhumattakaan!
Poika kustansi laudan stipendirahoistaan (eli vanhemmilta ja isoäidiltä hyvästä todistuksesta tullut palkkio), ja yritti viimeiseen asti neuvotella itselleen parempaa diiliä - isänsä poika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!