Jäin sitten pohtimaan omaa suhtautumistani vastaaviin juttuihin, koska selvästi olin jo itsekin valmis tyrmäämään koko kärpäspaperin - ja mietin, mitä kaikkea muuta olen kategorisesti kieltäytynyt ottamasta meille, koska se "ei vain sovi meidän tyyliin". Missä menee raja (omasta mielestä) tyylikkään sisustuksen ja toisaalta kaikille perheenjäsenille iloa tuottavien asioiden välillä? Ja missä vaiheessa oma leikkimielisyys uppoutui vakavan tosikkomaisuuden alle?!
Kuten kuvasta näkyy, kärpäset pääsivät "vierasvessaan" -eikä tuota edes ole kuin se yksi rulla :-) Miten teillä muilla, mihin sisustukselliset rajat vedetään ja kuka ne päättää?
Mies ja poika menivät tänään rautakauppaan ostamaan rappurallia. Tulivat kotiin tyhjin käsin, koska eivät kuulemma olleet löytäneet sellaista, joka mielyttäisi myös äitiä. Aiemmin päivällä olin pyytänyt tyttöä poimimaan ostoskoriin valkoisia kynttilöitä. Tyttö olisi halunnut ostaa punaisia. Jäin miettimään omaa käytöstäni ja tiukkapipoisuuttani. En pitänyt siitä mitä näin. Huomenna me mennään yhdessä ostamaan niitä punaisia kynttilöitä!
VastaaPoistaRappuralli on aika tärkeä ja pitkäikäinen juttu, sen ymmärrän :-) Sen sijaan valkoiset ja punaiset kynttiläthän sopivat hienosti yhteen!
PoistaEnnen lapsia meillä oli sisustettu koti. Nykyisin olen luovuttanut. Ihan sama mitä täällä on koska joka nurkassa on paperipinoja ja lasten muovikrääsää :( Ehkä jossain täytetun hirvenpään kohdalla mä joutuisin jo puuttumaan tilanteeseen. Mies pitää vakioon suurta näyttöään ruokailutilan pöydällä, mä en jaksa välittää...
VastaaPoistaJoskushan ne lapset muuttaa pois kotoa, sitten voi taas panostaa - jos enää kiinnostaa :-)
Poista