Lisäksi tuossa taulussa toistuvat kutakuinkin maton värit, joten olkoon nyt tuossa ainakin jonkin aikaa perhesovun säilyttämiseksi...
***
Tämä on ollut tähän mennessä aivan käsittämätön työviikko, mutta oikeastaan aika hyvällä tavalla - paljon on siis saatu aikaiseksi, mistä tulee aina hyvä fiilis!
Ja tuosta saankin hyvän aasinsillan siihen elämäntapavalmennukseen, jonka aloitin pari viikkoa sitten. Minun eka tehtäväni (jo ennen ekaa istuntoa) oli miettiä, minkälaista muutosta haluaisin saada aikaiseksi jollakin elämäni osa-alueella - ja tämä olikin yllättävän vaikea asia, koska laiskanpulskana ihmisenä olen lähtökohtaisesti tyytyväinen asioihin juuri näin kuin ne nyt ovat, enkä ainakaan ole kovin motivoitunut tekemään järjettömästi töitä minkään uuden eteen. Olen siis aika haastava valmennettava!
Yksi asia kuitenkin on vaivannut jo pidemmän aikaa, ja se on asioiden priorisointi ja virtaviivaistaminen töissä, jotta saisin enemmän aikaa kehitysprojektien strategiselle suunnittelulle ja pähkäilylle; kulutan liikaa aikaa erilaisten juoksevien asioiden hoitamiseen sen sijaan, että ottaisin aikaa sille, mihin minun oikeasti pitäisi keskittyä - ja millä menestymistäni myös mitataan!
Nyt, kahden istunnon jälkeen, osasin jo kiteyttää asian noin nätisti yhteen kappaaleeseen, mutta voin kertoa, ettei tilanne ollut alkuhetkellä ihan sama: toistin vain kerta toisensa jälkeen, ettei mulla ole tarpeeksi aikaa, enkä tiedä mihin aikani työpäivän aikana oikein kuluu (paitsi palavereissa istumiseen). Pikkuhiljaa, kyselemällä asioita eri kantilta, valmentaja sai minut oivaltamaan, että jopa tunti viikossa puhdasta ideointiaikaa riittäisi, jos vain saisin napattua sen jostakin! Nyt tilanne on se, että havahdun aina perjantaina työviikon päätteeksi siihen, että olen kyllä ollut tosi kiireinen (valmentaja kuvasi tilannetta epäinhimilliseksi, mutta olen kyllä eri mieltä, koska pidän työstäni tosin paljon), mutta että kaikki "ylimääräinen" eli koneen äärellä/omassa huoneessa vietetty aika on mennyt erilaisten rutiiniasioiden hoitamiseen.
Ratkaisu: otan aina silloin tällöin aamulla tunnin työaikaa kotona, ja pyhitän sen ajan kulloinkin päällä olevaan akuuteimman projektin pohtimiseen. En vastaa puhelimeen, enkä lue sähköposteja, vaan keitän kupin hyvää kahvia ja annan ajatusten lentää! Olen jo valmiiksi innoissani - ja siis oikeastihan tuo on maailman yksinkertaisin ratkaisu, mutta en vain millään ollut tajunnut sitä itse (se siitä briljantista älystä, vai mitä)!
Istuntoja on jäljellä vielä kaksi, joten ehkä seuraavaksi uskaltaudun ratkomaan yksityiselämänikin ajanhallintaongelmia - ne kun eivät ole yhtään vähemmän haasteellisia...
No hyvä, että matto löysi sille sopivan paikan! Muuttiko sorsakin perässä ;-D
VastaaPoistaKuulostaa hienolta tuollainen valmennus. Mulla olisi varmasti monessakin kohtaa mahdollisuus tehokkaampaan ajankäyttöön (varsinkin yksityiselämän puolella), mutta se laiskuus... Eihän aina tarvitse olla niin tehokasta, eihän!?
Sorsa jäi sinne takkaan odottelemaan tulta :-)
PoistaJa olen todellakin samaa mieltä tuosta antitehokkuudesta - jatkuva suorittaminen on jo ajatuksenkin tasolla kamala!
Mattohan sopii hyvin tilaan:) Mie kans mietin miten sorsan on käynyt vai onko käynyt kuinkaan:D
VastaaPoistaNo joo, ehkä omakin silmä pikkuhiljaa tottuu :-)
PoistaSiis MUN matto on nyt teidän ruokapöydän alla? Se on oikeasti kaunis.
VastaaPoistaOnko sulla tuo koutsi työn puolesta vai ihanko itse palkkasit?
Mulle tarjottiin tuollaista koutsia, tapasin sen kerran ja sanoin, että morjens. Varmasti siitä voi olla hyötyä, mutta kyllä se aika itsestäänselvyyksiä (siis mun mielestä) jaaritteli. Rankkaa on ja kiire on (kaikilla on nykypäivänä, harvassa enää ne työpaikat, jossa voi räkiä kattoon kaiken päivää), mutta teen minkä ehdin ja priorisoin miten itse parhaaksi näen.
Olipa negatiivinen kommentti. Mutta ymmärsit varmaan pointin, en siis sun tapausta arvostellut:)
PoistaJoo, enpä olisi varmaan koskaan omalla rahalla maksanut coachingia, mutta tämä tulikin tuttuni kautta. Coachillani on vielä opinnot kesken, ja olen hänen koekaniinivalmennettavansa. Sai heti kovan luun itselleen, kun jankkaan kaikessa vastaan koko ajan :-)
PoistaMielenkiintoiselta kuulostaa tuo elämäntapavalmennus.
VastaaPoistaVoi että kun minäkin haluaisin maton ruokapöydän alle, mutta tuo baby (tai apua, taaperohan se jo on!) sotkee vielä niin paljon. Ehkä sitten vuoden-parin kuluttua :)
Joo, no hei: mun lapsi on 9-vuotias :-)
PoistaOlisin itse varmaan valinnut jotakin Woodnotesin tyylistä mattoa, mutta toi on nyt tossa!
Upeasti sopii tuo matto ruokapöydän alle. Lasten kasvaessa onkin kiva laitella kotia taas uuteen uskoon, sen taapero vaiheen jälkeen :)
VastaaPoistaKiitos, onneksi löytyi parempi paikka kuin takkahuone!
PoistaPidän matosta paljon, sopii hyvin tuohon ruokapöydän alle.
VastaaPoistaTuollainen coach voisi tulla tänne minullekin pitämään vähän kurssia. Minulla tuntuu olevan melkein täysin samat ongelmat kuin sinulla. Pitäisi kehittää ja ideoida, mutta kun aika menee juoksevien juttujen hoitamiseen, niin ideointi jää aika vähälle. Aamulla ideointi ei onnistu, mutta jospa perjantaisin kotitoimistopäivinä yrittäisin. Kiitos ajatuksesta, sain inspiraation tehdä asialle jotain.
Kivaa viikonloppua myös!
Kohtalotoveri! Ehkä tuossa coachissa on ainakin se hyvä puoli, että ei kehtaa lintsata - vähän kuin personal trainer liikuntajutuissa. Ja idea on vapaasti napattavissa :-)
PoistaTuo mattohan on kuin tehty tuonne pöydän alle!
VastaaPoistaMielenkiintoista kuulla kokemuksia coachauksesta. Itsellä ollut pariinkin otteeseen työn puolesta coach ja kyllä molemmilla kerroilla siitä oli apua.
Joo, konsensus tuntuu olevan, että matto löysi nyt paikkansa!
PoistaToivotaan, että coaching toisi vähän lisärotia työpäiviin, ja että oppisin paremmin tiedostamaan, mihin aikani kuluu, ja mihin pitäisi keskittyä kaiken kiireen keskellä!