En osta mitään -päivä

Onhan niitä päiviä toki aina joskus muulloinkin, mutta kun niin moni hehkuttaa Hullujen päivien hankintojaan, asetuin minä vastahankaan ja olin ostamatta mitään. Vastalauseena kaikelle kaupallisuudelle!
(Joku kyynikko voisi tietysti väittää, etten vain ehtinyt Stockalle tai oikeastaan edes löytänyt keltamustasta kuvastosta mitään kiinnostavaa.)

Päivän asuni on tässä; kamera oli päässyt jotenkin valahtamaan vinoon, joten näytän siltä, kuin kaatuisin tuosta suoraan tätä tekstiä päin, mutta te olette jo varmaan oppineet katsomaan läpi sormien tuollaisia pieniä muotovirheitä, vai mitä :-) Pitäisikö näiden asukuvieni muuten olla vielä suurempia, maksikokoisia? Vai riittääkö tällainen pienempi formaatti?

Jos olisin jättänyt kasvoni kuvaan - eli jos mulla ei aina olisi joku maailman kummallisin ja täysin julkaisukelvoton ilme noissa asukuvissa - näkisitte, että nyt se tukkani vasta lyhyt onkin! Edelliset kuukaudet menivät vähän totutellessa, mutta nyt tuli aika pätkäistä sellainen Mia Farrow -look ja voi hitsit, miten tyytyväinen taas olenkaan! Tosin vannotin myös kampaajaa, ettei anna enää vetää yhtään lyhyemmäksi - tästä seuraava aste olisikin varmaan tyylipuhdas siili...

Uudet kenkäni (liskoballerinat ja mustat tohvelitossut) polttelevat tuolla kaapissa ja mielessä niin pahasti, että kohta annan periksi ja roudaan töihin sisäkengät ihan vain siitä ilosta, että pääsisin vihdoinkin korkkaamaan uutuudet! Normaalisti en siis jaksa nähdä sitä vaivaa, että mulla olisi erikseen pikkukengät mukana, paitsi pahimmilla sadekeleillä, jolloin on ihan pakko juosta ulko-ovelta autolle ja autolta toimistolle (yhteensä n. 50 m matka) reilusti kumisaappaissa... Mutta nyt olisin kyllä jo todella kypsä vaihtamaan nilkkurit kevyempiin jalkineisiin!