19.1.2014

Juhlahumua ja muisteloita

Viralliset kevätkauden blogikukat ja Alessin tarjotin

Joko ihastelin näitä uusia (synttärilahja tämäkin) Iittalan Nappula-kynttilänjalkoja täällä blogissa? En millään muista, enkä jaksa kahlata vanhoja postauksia läpi, mutta kyllähän nämä ovat toisenkin valokuvan arvoiset joka tapauksessa! Voisin hankkia jossakin vaiheessa vielä pari lisääkin, ja ehkä joku niistä voisi olla vaikka musta, niin tulisi hauskan näköinen setti - jos näette näitä alessa jossakin, tulkaa ihmeessä vinkkaamaan!

Vinkkauksista puheenollen: Sellon Prismassa oli Iittalan suloisia Meno-huopakasseja alennuksessa ja esim. kaikkein suurin maksoi n. 63€ (ovh 79€). Olisin ostanut itsellenikin, jos olisin heti keksinyt, mihin sen laitan, mutta yrityksistäni huolimatta ei järkevää sijoituskohtaa tai -käyttöä löytynyt, ja vaikka ääni päässäni huusi kovasti vastaan ("osta nyt heti se! ihana! osta!"), passasin.

Kuten aikaisemmin uumoilin, tuli loppuviikostani todella kiireinen, sillä normityöpäivien lisäksi olin edustamassa sekä torstai- että perjantai-iltoina ja eilen vielä illastamassa opiskelukaverini kanssa. Niin mukavaa kuin kaikki juhlinta onkin, vie se myös voimia, vaikka olisikin ihan autolla liikenteessä - mitä en kyllä perjantaina todellakaan ollut... Samppanjastakin saa mojovan päänsäryn, kun sitä tarpeeksi litkii!

Torstain asusta ei ole kuvaa, koska olin aamusta iltaan menossa (vielä en ole päässyt lähellekään sitä pistettä, että kuljettaisin kameraa aina mukanani...), mutta tässä perjantain ensemble. Kävin meikattavana - aina yhtä ylellistä! - mutta oli silti pakko rajata kasvot kuvasta pois, koska varjoja oli enemmän kuin mitään nähtävää. Harmi!

Jälleen kerran ihastelin ennen kaikkea meikin pohjustusta; valoa ja hohtoa oli juuri oikeissa kohdissa ja posket ja nenä sen aavistuksen verran kapoisemmat kuin normaalisti. Voi, kun osaisin itsekin! Toisaalta, onhan se ihanaa, että voi juhliin valmistautuessa käydä ammatilaisten käsittelyssä laittautumassa, sillä siitä tulee aina niin ylevä fiilis. Kampauksen tein tällä kertaa itse, jälleen samalla kiharakekomallilla.

mekko Jaeger
kengät Miu Miu
laukku Michael Kors

Ostin tuon pitsimekon jo kauan, kauan sitten, ja vähän jännitti, mahtuuko se enää päälle... Onneksi siinä mahtui hengittämäänkin, sillä ilta oli tosiaan pitkä :-)

Juhlakimara huipentui eilen, kun tapasin vanhan opiskelukaverini ekaa kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Poikani kysyi etukäteen, että mitä jos teillä ei olekaan mitään puhumista, mitäs te sitten teette -ja oli pakko myöntää, että se riski on olemassa, sillä vaikka olemmekin Facebookin kautta tietoisia toistemme tapahtumista, ei se ole tietenkään ollenkaan sama, kuin istua ihan IRL naamat vastakkain.

Onneksi huoli oli täysin aiheeton, sillä kolme tuntia meni ihan hujauksessa! Juttua riitti ja olisi riittänyt vielä enemmänkin, jollei väsymyksen ja valtaisan aterian yhdistelmä olisi alkanut vaatimaan veroansa...

Olin itse ehdottanut ravintolaksi Tokyo55:sta, sillä se on mielestäni yksi Helsingin parhaimmista sushiravintoloista. Valitettavasti kaikki ei tällä kertaa sujunut ihan kympin arvoisesti: minua seisotettiin seitsemän minuuttia (kyllä, kellotin, olen nipo) kylmässä ja vetoisassa eteisessä ennen kuin minut ohjattiin pöytään, tarjoilu oli kaikin puolin hidasta ja vaikka olisimme ottaaneet vielä yhdet viinilasilliset,  ei niiden tilausta muistanut kukaan tulla hakemaan, vaikka olimme jo maininneet asiasta. Sushit oli kasattu kiireessä ja makit olivat niin löysiä, että ne hajosivat matkalla lautaselta soijakuppiin. Muuten ruoka oli, kuten aina, oikein maittavaa, joten saimme vatsamme onnellisen täyteen - ja sosiaalinen puolihan olikin illan tärkein anti!

Meitä oli koko opiskeluajan kolmen nuoren naisen erottamaton kolmikko, jolla oli silloin vielä varmaan aika samansuuntaiset haaveet, mutta elämä on kyllä vienyt meidät aivan erilaisille poluille. Yksi asuu ulkomailla uusseelantilaisen miehensä kanssa, eilinen frendi on päätynyt yrittäjäksi (ja menestynyt sillä tiellä erinomaisen hienosti) ja minä taas olen ison korporaation leivissä. Se yrittäjäksi päätynyt oli aikoinaan meistä eniten kansainväliselle uralla hinkuva ja minä taas visioin oman tulevaisuuttani mainostoimistossa - no, kokeilinhan minä sitä pari vuotta, mutta totesin sitten, ettei se kuitenkaan ollut ihan mun juttuni: on paljon helpomaa ostaa mainostoimiston palveluita kuin olla johtamassa luovien päivittäistä työntekoa. Ja kahdella meistä on lapsi, vaikkei ketään meistä olisi silloin voinut tituleerata millään muotoa erityisen äidillisiksi tai lapsirakkaiksi :-)

Ja lapsista puheenollen, täytyy lähteä ulkoittamaan sitä karvaisinta perheenjäsentämme ihan kohta; pakkaskelit eivät selvästi ole hänenkään mieleensä, mutta koska nyt on vain -10C, ajattelin tehdä edes vähän pidemmän lenkin ja vielä näin valoisaan aikaan. Toivottelen teille mitä hienointa sunnuntaita ja myös iloa ja energiaa alkavaan viikkoon!

16 kommenttia:

  1. Tuo Jaegerin mekko on tosi kaunis sun yllä. =)

    VastaaPoista
  2. Yksi kauneimmista pitsimekoista ikinä - ja istuu sinulle kuin hansikas.
    Ja kyllä se on jännä juttu, että on olemassa ystäviä, joiden kanssa välimatkat tai välivuodet eivät merkitse mitään. Onneksi on.
    Aurinkoista tammisunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, täytyy varmaan kaivaa tuokin esille ja päälle joskus toistekin :-)

      Poista
  3. Nappuloista tykkään minäkin, meillä on kaksi mustaa ja yksi valkoinen sulassa sovussa keskenään :) Meillä on täällä yli -20 astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, se on jo kylmä! Toki täällä pääkaupunkiseudulla meren läheisyys tuo vielä oman ulottuvuutensa kylmyyteen, vaikken nyt ihan rannikolla asukaan...

      Poista
  4. Onpas kaunis mekko! Mietinkin, että saadaankohan nähdä sun perjantain asua täällä :)?

    Oi, siellä vain -10. Täällä -24, ei paljon lenkille huvita noiden karvanaamojen kans lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän nyt mitenkään olisi voinut jättää noin hyvää blogipostaustilaisuutta käyttämättä - kuvat oli otettava, vaikka taksi oli jo tilattu!

      Ja siinä vaiheessa kun mittari laskee alla -20, ei meidän perheessä näytetä kuin nenänpäätä ulkona - koskee myös koiraa, joka osaa näköjään tarpeen tullen (ehehehe) toimittamaan asiansa hyvinkin nopeasti!

      Poista
  5. Mikä upea kaunis mekko! Sopii uskomattoman hyvin :)

    VastaaPoista
  6. Oo-la-laa! Kuinka upea kokonaisuus! Tuo keltainen laukku on täydellinen piste iin päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, munkin mielestä keltainen laukku (huomaathan sormuksen, jossa myös keltaisia kiviä) oli hyvä silaus. Mietin tietysti eka mustaa laukkua, mutta sitten ei olisi ollut mitään särmää - jollei nyt oteta tuota pitsiä huomioon; poikani oli kovin huolissaan siitä, että kaikki näkevät mun alusvaatteet :-O

      Poista
  7. Wih-viuh! On kyllä todella kaunis mekko, ja istuu sinulle niin hyvin!

    VastaaPoista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...