24.9.2014

Stressireaktio

Olen käynyt pari edellistä päivää niin kamalilla kierroksilla, etten muista koska olisin ollut näin tuohtunut jostakin! Tarina on pitkä ja tylsä, mutta kerrottakoon, että kyse on taloyhtiömme varsin pienestä remppaprojektista, josta kehkeytyi kadonneiden sähköpostien (kaikki eivät siis koskaan saaneet heille tarkoitettuja maileja) takia varsin uskomaton hämminki ja härdelli.

No, vahinkojahan sattuu ja mielipiteitäkin on taloyhtiössä yhtä monta kuin on asukkaita, mutta voisi kuvitella, että aikuiset, ihan kunniallisia virkoja pitävät ihmiset osaisivat käyttäytyä, vaikka olisivatkin keskenään jostakin eri mieltä tai jopa ärtyneitä, vai mitä?

Suurin osa tietysti osasikin, mutta ei tarvita kuin yksi Virallinen Mielensäpahoittaja (VMP) pilaamaan koko homman, ja niin kävi tässäkin: samassa mailissa (joka meni kaikille yhtiön jäsenille) tämä miesbitch syytti minua aivan suoraan vehkeilystä, asioiden ohikommunikoinnista, röyhkeydestä ja epäkunnioittavasta asenteesta. VMP ei edes ollut itse näiden oletettujen juonittelujen kohteena, mutta hän kuitenkin toimi äänitorvena muiden puolesta. Nice!

Olen aika ylpeä siitä, että pysyin itse koko hommassa ihan (no, kohtuullisen) rauhallisena, sillä VMP joutui aika huonoon valoon siinä vaiheessa, kun tosiaan kävi ilmi, ettei kyse ollut suuresta salaliitosta, vaan ihan yksinkertaisesti informaatiokatkoksesta. Haha!

Että näissä rakentavissa fiiliksissä nyt sitten jatkan urakkaani taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana, se on kuulkaa luottamustoimi, jos mikä!

Pistää kyllä miettimään, miten tämä VMP oikein kestää nykyajan työelämän pyörityksessä, sillä itse ainakin kohtaan töissä ihan joka päivä pienempiä ja suurempia ristiriitatilanteita jotka kuitenkin onnistutaan ratkaisemaan oikeasti hyvässä yhteisymmärryksessä ilman nimittelyjä, haukkumisia ja valtavia tunnereaktioita. Niistä olenkin oppinut sen, ettei oikeastaan koskaan saisi menettää malttiaan "vastustajan" edessä, sillä silloin vastapuolella nimenomaan on etulyöntiasema, joka on helppo käyttää hyväksi. Osaan nykyään hengittää syvään ja istua rennosti, vaikka tekisi mieli kimittää kovaa ja ristiä kädet defensiivisesti rinnan päälle - toimii!

Ai niin, päivän asu on tässä: Cosin marmorikuvioinen mekko sai ihan uuden elämän näiden uusien kenkien myötä! Ja kuin ihmeen kaupalla kaapista löytyi ehjät tummanisiniset sukkiksetkin :-)

mekko Cos
kengät FCUK

Nyt lähden purkamaan loput tukahdetut aggressioni pojan futiskentän laidalle (vitsi!), heippa!


10 kommenttia:

  1. Joo, noita mielensäpahoittajia on aina. Vaan hyvä sinä, pinna ei palanut ja kaikki hyvin! Oikea asenne ja hienosti hoidettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vieläkään tunnu siltä, että meni hyvin millään muotoa, mutta ehkä tämä ketutus vielä joskus vähän helpottaa...

      Poista
  2. Taloyhtiöiden jutut on aina niin monimutkaisia! Tykkään muuten tuosta mekosta! Nätti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, joo - etenkin kun osa porukasta on asunut taloyhtiössä ihan rakentamisesta lähtien, ja me "vasta" seitsemän vuotta...

      Poista
  3. Älä välitä tollaisista elämäänsä kyllästyneistä :D Mutta mekko on kaunis ja se päällä kannattaa pyörähdellä, niin saavat lisää puheenaihetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, SatuMaria, nyt viikon jälkeen pahin harmi on jo hellittänyt :-D

      Poista
  4. Ihan uskomatonta käytöstä aikuiselta ihmiseltä! Hyvä että pidit coolisi, minä olisin varmaan räjähtänyt (tai toisena vaihtoehtona alkanut parkumaan, hehee).

    Tosi makee mekko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, itkemistä en tajunnutkaan kokeilla - tosin kun kaikki keskustelu käytiin mailitse, ei siitä itkusta olisi ollut mitään käytännön hyötyä. Ehkä tirautan pari kyyneltä seuraavassa hallituksen kokouksessa!

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...