Mrs. J
Life abroad -blogista antoi kunnianarvoisan A Blog With Substance -tunnustuksen, kiitos siitä! Protokolla menee niin, että kiittämisen (check) lisäksi pitää kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Tajusin juuri, että olen kertonut itsestäni aika vähän asioita täällä blogissa ja keskittynyt lähinnä vaatteisiin ja muihin pinnallisempiin aiheisiin. Silti tämä kahdeksan uuden asian listaaminen osoittautui yllättävän haastavaksi asiaksi! Tässä tajunnanvirtaa teille:
1) Pelkään lintuja ja korkeita paikkoja.
Vaikea sanoa, kumpia enemmän, mutta molempia tosi paljon. Ja ei, en ole nähnyt Hitchcockin Linnut -leffaa - enkä aio koskaan katsoakaan!
 |
| Tämän pakollisen Mallorcan maisemakuvan nappasin auton turvasta . |
2) En pysty katsomaan kauhuleffoja.
En ollenkaan, tulee ihan solmu vatsaan ja ahdistunut olo. Pahimpia ovat ne, joissa lapsiin kohdistuu väkivaltaa tai joku muu uhka.Sen sijaan kaikenlainen komedia uppooa hyvin, samoin sellaiset kevyemmät action-leffat, esim.Ocean's 11-13, Mission Impossiblet, Bondit.
3) Olen (tällä hetkellä) pitkätukkainen nainen, jonka sisällä lymyää lyhyttukkainen tyyppi.
Tammikuussa ajattelin vihdoinkin leikkauttaa lyhyet hiukset, enkä varmaan enää koskaan kasvata niitä pitkiksi. Luonnonkiharat tai -laineikkaat hiukset eivät
todellakaan ole mitenkään helpot: näytän aamuisin siltä, kuin joku eläin olisi tehnyt yön aikana pesän pääni päälle.
4) Olen feströkare.
Pahinta sorttia, eli sellainen, jolla ei ole itsellään koskaan tupakkaa ("enhän mä polta!"), ja pummii sitten muilta koko illan.
5) En juurikaan välitä ruoanlaitosta.
Etenkään arkiruoan, kun kaikilla on nälkä ja pitäisi saada äkkiä ruokaa pöytään. Arvostan sitäkin enemmän muiden laittamaa, oikeasti hyvää ruokaa :-) Ja mun makaronilaatikko on maailman parasta (äitini resepti).
6) Meidän lapsilukumme on täynnä.
Olisi kiva, jos ihmiset osaisivat olla sen verran hienotunteisia, ettei tarvitsisi niin kamalan usein kuulla kaikenlaisia "vielähän te ehditte" ja "eikös ainakin yksi vielä olisi kiva" -kommentteja. Meidän pieni perheemme on ihan paras juuri näin!
7) Haaveilen omasta hevosesta.
En ehkä ihan nyt, mutta sitten kun poika on vielä aika paljon vanhempi, eikä tarvitse äitiään ihan yhtä tiiviisti kuin nyt. Pidän itseäni keskinkertaisena ratsastajana, eli kehityspotentiaalia on vielä jäljelllä
tosi paljon! On silti tosi hienoa ja palkitsevaa, kun nykyään uskaltaa mennä ratsastamaan ihan missä vain, vieraissa olosuhteissa ja vierailla hevosilla.
8) Olen tosi kärsimätön.
Sen voisi ehkä päätelläkin välillä maanisesta nettishoppailustani; inhoan odottamista, eikä töissäkään olisi millään kärsivällisyyttää keskittyä pitkiin ja hitaasti eteneviin projekteihin. Uudet alut ovat kivoja ja pieni kiire on aina parempi kuin odottaminen ja se, ettei mitään tunnu tapahtuvan. Nykyinen työni on mielestäni vain vahvistanut tätä piirrettä, sillä on koko ajan niin kova kiire, että pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä -joskus olisi kyllä hyvä pakottaa itsensä oikeasti syventymään paremmin johonkin, oikein ajan kanssa ja huolella.
Kuten todettua, it's all about me :-) Ja nyt jäin miettimään, että maalasinko itsestäni liian negatiivisen kuvan? Ruoanlaittoa vieroksuva, kärsimätön feströkare.... No, tehty mikä tehty!
Haaste lähtee edelleen seuraaville mahtaville tyypeille:
-Jassu- (Hetki elämästä)
Nina (Inka's)
Mervi (Moderni puutalo)
Terhi (Onnentähdet)
Rva Kepponen (Pikku Kepponen)
Meidän perhe lähtee minilomalle, heippa kaikille!
