Stressinhallintaa shoppaamalla (ei kovin kestävä ratkaisu)

Kyllä, tänään sen tunnistin itsessäni: kun on kamala kiire ja stressi, tekee mieli piipahtaa nettikaupassa palkitsemassa itsensä "jollakin kivalla" - joka sitten maksaa yleensä ainakin pari sataa euroa.. Kiire tulee kalliiksi! Tänään oli juuri sellainen tilanne: ehdin olemaan koneella koko päivänä puolisen tuntia, mutta kun my-wardrobe.com oli juuri lähettänyt newsletterissä houkuttelevia kuvia uutuuksistaan, ja niin vain olin jo klikkailemassa mekkoa ostoskoriini. Vaan onneksi selätin kiusauksen, sillä valitettavasti töissä ei makseta kiire- tai stressiekstraa, jolla kattaisin nuo pikkupalkintoni :-)

Töissä on nyt aivan uskomaton hulina päällä; on brändiprojekteja jos jonkinmoisia, uuden liiketoiminnan starttaamista, rekryjä, perehdytyksiä, prosessiuudistuksia ja sitten vielä ihan sitä päivittäistä puurtamista. Palavereita on aamusta iltaan (tai, no, klo neljään ainakin) ilman lounas- tai edes vessataukoja, ja vasta autossa kotimatkalla ehtii katsomaan itseään peruutuspeilistä - eikä siinä vaiheessa päivää näky ole kovin kummoinen, oli uutta meikkivoidetta tai ei!

Sitten kun illalla tulee kotiin, laittaa ruoan, lenkittää koiran, valvoo lapsen läksyt, käy ehkä kaupassa ja vaihtaa kenties puolisonkin kanssa pari sanaa, huomaa illan olevankin jo kääntymässä yöksi. Telkkaria ehdin katsomaan liian vähän, lukemaan sitäkin vähemmän (ainakaan kirjoja, lehtiä kyllä selailen). Lomakin on ihana, kaukainen muisto vain...

Onneksi  pidän kuitenkin ihan aidosti työstäni ja työkavereistani, ja sen avulla sen kiireen kestääkin. Itsepähän tätä halusin, voisin toki tehdä jotakin vähemmänkin hektistä työtä! Lisäksi helpotan kyllä surutta arkeamme mm. sillä, että meillä käy siivooja, lapsella ei ole kuin yksi kuljetuksia vaativa arkiharrastus, ja juoksen koiran kanssa lenkkejä sen sijaan, että kävisin jumpassa (veisi puolet enemmän aikaa). Lisäksi meillä tosiaan syödään pakasteruokia (gasp! shock!) ja take-awayta, enkä muutenkaan ole arkisin kovinkaan kunnianhimoinen ruoanlaittaja - viikonloput ovat sitten asia erikseen. Näin sitä pärjää ja jaksaa pitää hymyn kasvoillaan. Miten te muut olette oikoneet mutkia tai minkälaisia kikkakolmosia teillä on käytössänne?! Mielelläni oppisin uutta itseäni viisaammilta :-)