Urheilen ihan kohtuullisen aktiivisesti, mutta pidän myös hyvästä ruoasta - ah, miten ihanaa onkaan jonkun toisen laittama ruoka kauniisti aseteltuna ja mukavassa seurassa! Silloin ei saa laskea kaloreita tai valita ruokiaan laskelmoiden. Sitten on taas niitä päiviä, ettei ehdi syömään kunnolla ollenkaan, ja saatan kiireessä hotkaista puoli pussillista pähkinöitä palaverien lomassa - ja sitten tietysti syön kuin hevonen illalla, kun vihdoinkin pääsen kotiin. Ei hyvä.
Vaatemuotikin on nykyään kovin armollinen: mekko ja tunikat kätkevät kasvavan vatsakummun varsin hyvin, ja tässä vuosien mittaan oma tyyli on varmaan ihan huomaamatta muokkautunut entistä väljempään ja sallivampaan suuntaan.
En ole ikinä laihduttanut, enkä tiedä pystynkö siihen nytkään. Ehkä jos vähäsen vahtisin annoskokoja ja urheilisin lisää? *toiveikkaana* Ehkä jos päivien muuttuessa valoisimmiksi tekisi ihan itsestään terveellisempiä ja kevyempiä ruokavalintoja, keittoja pizzan ja salaatteja pihvin sijaan? Saapa nähdä, mutta nyt kun olen tänne tunnustanut keski-ikäisen keskivartalolihavuuteni, olen vähäsen pakotettu tekemään asialle jotakin ja hyvä niin!
Kuva on sentään vähän toisesta aiheesta: koiramme livahti päivällä salaa yläkertaan ja oli siellä ihan hipihiljaa ties miten pitkään - koira ei siis saa olla siellä yksin, koska kuljettaa kaikki sukat ja alusvaatteet sängyn alle mutusteltavaksi, yäk. Kun tajusin, ettei kuonokasta näy jaloissa tai pedissään, huutelin koiraa ilman mitään näkyvää/kuuluvaa reaktiota, mutta sielläpä tyyppi odotteli, että hänet komennettaisiin tai hätisteltäisiin takaisin alakertaan. Ilme kertoo kaiken...
 |
| (käsitelty Snapseedillä) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!