Päivän asu oli niin tylsä, ei kun siis mukavuudenhaluinen, etten jaksa kuvata sitä. Kaiken lisäksi olen vielä töissä, joten napsaisin nyt tällaisen rennon fiiliskuvan, jotta saan taas hehkutettua uuden laukkuni ihanuutta ja todisteltua, miten superrento olen, kun painelen Converseissa toimistolla.
Olen istunut koko päivän workshopissa, ja nyt päässä pörrää ja surraa vähän liikaakin. Ajattelin lähteä juoksulenkille, mutta jos ulkona sataa voisin sen sijaan nauttia pari lasia viiniä -sekin on terveellistä!
Tein tässä muutamia teräviä huomioita tämän päivän työelämästä ja ajattelin jakaa ne kanssanne:
1) Mitä enemmän maailma/toimintaympäristö/työpäivä pirstaloituu, sen ankarampaa keskittymiskykyä vaaditaan, jotta ajatus ei harhailisi muihin asioihin - vielä vaikeammaksi tämän tekee pöydällä vilkkuva kännykkä, joka kerää niin puhelut kuin mailitkin vaativaksi punaisten pallojen kasaksi. Kauanko pystyt pitämään luuria pöydällä näyttöpuoli alaspäin? (Mulla onnistuu ehkä vartin).
2) Muutos on jatkuvaa ja vaikka siihen yrittäisi suhtautua miten suopeasti, on se vähintääänkin rasittavaa ja joskus myös vaikeaa; se, mikä toimi puoli vuotta sitten, ei enää tänään riitäkään ja pitäisi jatkuvasti pystyä arvioimaan omaa osaamistaan ja toimintatapojaan pysyäkseen tehokkaana ja kilpailukykyisenä. (Toisaalta muutos on myös hieno juttu, se pitää virkeänä ja minä ainakin jaksan edelleen innostua kaikesta uudesta!)
3) Ei ole mahdollista ajatella strategisesti ja sitä kuuluisaa isoa kuvaa, jos ei pysty päästämään irti pikkuasioista ja detaljeista. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi tärkeitä (God is in the details!), mutta ne pitäisi silti pystyä - halutesssaan - asettamaan syrjään, jotta pystyisi ajattelemaan muutosmyönteisesti. Tätä harjoittelen...
Oletteko samaa mieltä vai koetteko asiat eri tavoin? Olen kieltämättä aika hektisellä alalla, joten kuvittelisin että asiat juuri täällä kärjistyvätkin välillä, mutta kun on muutaman päivän elänyt pussipuurolla ja autossa hotkituilla pähkinöillä, alkaa hyväksymään sen tosiasian, että kiirekin on ihan jatkuvaa - eikä muuten mitenkään itseaiheutettua, kuten jotkut laiskimukset kehtaavat väittää :-)
Nyt teen vielä pari budjettisäätöä ja lähden sitten ajelemaan kohti kotia. Olisi suuri ihme, jos saisin patistettua itseni lenkille, joten eiköhän se valkkaripullo ole iltani ilo. Kivaa iltaa teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!