When the world is not enough...tai jotain.

Yritän saada ihan koko maailman valmiiksi ennen lomille lähtöä ja jännä kyllä, mutta homma ei suju kovin hyvin. Töissä jää kesken ahdistavan monta asiaa, ja mitä jos vaikka planeettamme tuhoutuu näiden seuraavan kahden viikon aikana tai jotakin?! Jotenkin on vaikea tajuta, että koko businessyhteisö hiljentyy varsin tehokkaasti vain muutama päivä meidän lomalentomme jälkeen, joten en varmaan ihan totaalisesti putoa edistyksen kelkasta, vaikka hetkeksi hellittäisinkin.

No, siinä vaiheessa helpottaa, kun olen lentokentällä lasi kuplivaa kädessäni ja ekat turhat heräteostokset tehtynä :-) Silti on koko viikon ollut miehen kanssa vääntöä siitä, kumpi saa jäädä illaksi töihin, kun molemmilla on samat kiireet....siihen päälle pakollisten lahjojen hankintaa, vähän iltamenoja ja pakkausstressiä, niin avot!

Siitä olen ylpeä, että olen sentään saanut hankittua lapselle muutaman lahjan (pari kirjaa, Nerf-ase ja joku krääsämuurahaisfarmi) - se tärkein on siis hoidossa! Yltäkylläisyydessä elävä lapsiraasu ei edes osannut toivoa itselleen mitään, koska hänellä on kuulemma jo kaikkea, mitä hän tarvitsee.

Asukuvasta tuli taas näin onneton, sillä eihän siitä nyt erota, että laitoin jalkaan ne lupaamani sammarit, jotka yhdessaä poolopaidan kanssa toivat sen luvatun kuuskytluvun hengen. Toppi toimii!

Syötiin muuten tänään kanankoipia, kun mies oli jostakin syystä haksahtanut ostamaan niitä. Tuli lapsuus mieleen, mutta ei mitenkään hyvällä tavalla... Syökö joku niitä oikeasti, miksi niitä edes myydään?! Tein ne riisin kanssa sellaisessa ikiaikaisessa savipadassa (muistatteko 90-luvun suurhitin?) ja liha jäi kamalan löllömauttomaksi. Ehkä kokissakin oli siis vähän vikaa, myönnettäköön!

Katsotaan, jaksanko tänään valvoa yli iltayhdentoista - se olisi jo perjantaiennätys! Otin kyllä oikein torkutkin, jotta jaksaisin iltaan asti :-) Reipasta iltaa kaikille muille!

Ai niin, tervetuloa taas uusille lukijoille, mukavaa että liityitte porukkaan!